Gotilo ei ole vasta paistettu asuntoauto, vaan sillä alkaa olla ikää jo lähes 20-vuotta. En halua edes arvailla miten tämä vertautuisi ihmisen ikävuosiin. Paljon joka tapauksessa. Asuntoauto on nähnyt lunta, jäätä, rapaa, aurinkoa, sadetta, loskaa, soraa, hietaa ja asfalttia yli 200tkm verran. 1.9td on hieman alimitoitettu moottori tämän kokoiseen, painoiseen ja alkovin verran korkeammalta ilmatilaa halkovaan autoon. Näinpä huollon tarvetta tiesin autossa olevan.
Katsastus…
Asuntoauton katsastusaika osui toukokuulle. Olin pahasti kiireinen töiden, opiskeluiden ja perhe-elämän pyörteissä, joten katsastuksen perälauta ehti livahtaa käsistä huomaamatta. Toukokuussa teimme vielä lumilautailureissuja, mutta jostain syystä katsastus venyi pari päivää yliajalle. Ja eihän se enempää tarvitse, ettei hylkäystapauksessa saa kuukauden ajoaikaa.
Ja se katsastus. Aiemmin auto on ollut Lappeenrannan suunnalla. Vikalistajumpan jälkeen minulla ei ollut tästä aiemmin katsastukset hoitaneesta Lappeenrantalaisesta katsastuspaikasta mitään positiivista sanottavaa. Jos ”pienet” ruoste-esiintymät olisi löytyneet aiemmissa katsastuksissa ajoissa, niin silloin tämän minulle osuneen katsastuksen lopputulema olisi ollut parempi kuin ”muuten hyvä, mutta pohja puuttuu”. Tai ainakin niin mie olin asian kuulevinani. Reikiä oli enemmän kuin yhdenkäden sormien määrä ja hitsauskalusto oli Rovaniemeltä katsoen hieman kaukana, eli Raahessa ( kun otetaan huomioon, että autolla ei saanut ajella ).
Selvittelin uteliaisuuttani ( ja laiskuuttani ) hitsaus hintoja Rovaniemeltä. Useat korjaamot nostivat kädet pystyyn auton korkeuden takia 3.2metriä korkea asuntoauto ei meinaa sopia hallien ovista sisälle ja kuka nyt ulkona haluaisi hitsata. Ne taas joille se olisi sopinut osasivat myös hinnoitella palvelunsa pohjaten tietoon, että muiden talleihin se ei sovi. Näkemättä arviot korjauskustannuksista oli katsastusmiehen tekemien harakanvarpaiden pohjalta. Hintahaarukka oli muutaman paikan otannan perusteella 1.5-3k€, eli tähän peilaten vanhan auton pidossa saa varautua melkoisiin kustannuksiin, jos ei ole mitään omakustanne vaihtoehtoa tarjolla. Kun korjaus sitten tehtiin kotipihassa, niin sieltähän löytyi paljon laajemmasti ongelmia, eli lopullinen hinta olisi voinut alkaa jopa 3:lla. Muutama reikä oli nimittäin sen verran haastavassa paikassa ( syvällä jousikotelossa ).
Sulaa metallia ja stanssattuja hermoja
Autosta joutui irroittamaan jouset, että pääsi hitsaamaan jousikoteloihin paikkoja, toinen helma oli melkein kokonaan kadonnut, kaarissa oli reikiä reikien sisällä, auton runkonumeron kohtakin oli niin pahasti ruostunut, että sen joutui meistämään uuteen kohtaan ( onneksi meistämistyökaluja löytyi motonetin valikoimista, 12.90€ ja lupa numeron uuteen kohtaan meistämiseen tuli alkuperäisen katsastuksen yhteydessä ). Katsastusmies joutui kaivamaan oman kuittausmeistimensä jostain todella pölyisestä laatikosta. Meistämisiä ei enää kuulemma kovin usein joudu tekemään kun asiat hoidetaan laserilla tehtailla. Kaikki saumat pohjamaalailtiin huolellisesti ja niihin laitettiin massa päälle. Toivon mukaan samoista kohtaa ei joutuisi enää jatkossa hitsailemaan. Hitsailuihin meni melkein kaksi päivää ( Kiitos Erkki ja Lea ). Alkuun ajatus oli, että saisimme lauantain aikana kaikki paikattua, mutta se osoittautui hieman liian optimistiseksi. Naapurit eivät varmaankaan kiittäneet kun sunnuntai aamuna omakotitaloalueen äänimaiseman täytti rälläkän laulu ja hitsauslaitteiston musisointi. Veikka sai samalla papalta opastusta hitsailun saloihin ( Puikko + Mig ) ja hitsailipa hän itselleen skeitti /lumilautaputken viikonlopun aikana.
Samaa matkaa vaihtelin vielä kuskinpuolen alapallonivelen, josta myös oli tullut korjauskehoitus. Se onneksi vaati vain irroitusöljyä, 1.5m jatkovarren ja 24millisen hylsyn.
Perushuollot ajattelin hoitaa samaan askarteluun alta pois. Asuntoautoon oli edellisenä kesänä vaihdettu edellisen omistajan toimesta öljyt. Jotenkin luotettavampaa, että on itse tehdyt operaatiot näissä asioissa, mitkä vaikuttavat moottorin kestoon, joten öljyt ja suodain menivät vaihtoon. Edellinen omistaja sanoi, että jakohihna oli vaihdettu edellisen kerran yli viisi vuotta sitten, joten ennen kesäreissua tämä huolto pitäisi myös tehdä ( koska tässä vaiheessa sillä oli ainakin 6 vuotta täynnä ). Käytin autojerryä kilpailuttaakseni hieman autokorjaamoja, mutta tässä tuli hieman sama haaste kuin hitsauksen kanssa. Loppujen lopuksi tarjoukset tuntuivat lompakkoni nestetasapainolle ja omalle mielenrauhalleni turhan korkeille. Näinpä kävin hakemassa motonetistä uuden hihnan, kiristimen, vesipumpun ( Vanha oli metallirattaalla, mutta tämä uusi muovinen ) ja muut tarpeelliset kilputtimet. Säätiedotus oli onneksi luvannut lisää erinomaista säätä, joten miksipäs en harrastuksen varjolla vaihtelisi sitä itse. Kesälomallahan tässä oltiin.
Jakohihnan vaihtelu operaatio
Hihnanvaihto sinällään on suoraviivainen operaatio. Merkitsin tussilla vanhaan hihnaan ylimaalaamalla paikat kaikkiin rattaisiin. Sitten kun siirtää vastaavat paikat uuteen hihnaan ylimaalaamalla, niin kaikki tulee teoriassa prikulleen oikealle paikalleen. Pyörittelin koneen omiin merkkeihinsä lopuksi ( hihnan vaihtamisen jälkeen ) kun tarkastin, että menihän kaikki kohdalleen oikein. Joka kerta silti olen onnistunut yliajattelemaan itseni solmuun. Jostain syystä tämänkin remontin aikana muistelin, että merkkien pitäisi kohdata kahden kierroksen jälkeen. Mutta minkä kahden kierroksen? Kampiakselin tietenkin, mutta yleensä muisti palauttaa tässä kohtaan mieleen, että hihnan kaksi kierrosta ja vainoharhaisuus omia merkintöjä kohtaan löytää huippuarvonsa. Hihnassa on muistaakseni 137 hammasta, kampiakselissa 21 ja nokkapyörissä 42. Nopealla laskutoimituksella tuosta on helppo havaita, että hihnalla ei ole vaikutusta, tai merkit eivät tulisi hihnan suhteen kohtaamaan ihan pienellä pyörittelyllä. Apulaitehihnan rattaat oli aavistuksen tiukemmassa, koneen kiinnikkeen kiinnityspultinkierteen oli nuljaantuneet vaihtoonoikeuttavan määrän ja ajatussolmu olivat oikeastaan ainoat haasteet, jotka hieman viivästyttivät operaation valmistumista. Kone onneksi käynnistyi onnistuneesti vaihdon jälkeen.
Kaiken tämän jumpan ja katsastuksen jälkeen investoimme autoon vielä uudet kesärenkaat ( samalla eturattaat suunnattiin osoittamaan samaan suuntaan ). Vanhat jo kuviottomat kesärenkaat ei tuntunut hyvälle ajatukselle kesän reissuja ajatellen. Asuntoauton painoisessa autossa rattaat kuluvat melkoista vauhtia. Eipä renkaan vaihtoreissustakaan ilman uusia ongelmia selvitty. Auto meni renkaanvaihtoa varten halliin ja mie menin kahville. Alle 10 minuuttia ehti kulua kun asentaja asteli hallista minua kohti. Tässä kohtaa arvelin jotain uutisia, koska ei 10:ssä minuutissa neljää kiekkoa autoon alle vaihdella. Asentaja oli huomannut jarruja paineistaessa nosturilla, että kuskinpuolen etujarruputki vuotaa reippaanlaisesti. Se oli varmaan ottanut hitsaillessa ja jousia pois ottettaessa hieman osumaa itseensä. Ei auton kanssa tekeminen ihan helpolla lopu. Mittasin jarruputken pituuden ja kävin kotiinpaluumatkalla hakemassa motonetistä kupariputkea kiinnikkeineen. Onneksi säät suosi edelleen pihalla puuhastelua. Taivuttelin kupariputken vanhan putken muotoihin ja vaihdoin hajallaan olevan tilalle. 5 minuuttia ennen kesäreissuun lähtemistä saimme Veikan kanssa jarrut ilmattua. Tämä säätäminen meni melkoiseksi minuutti operaatioksi.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kesäreissu suoritettiin ilman ongelmia, hyvässä säässä ja ennen kaikkea toimivalla autolla. Mutta siitä reissusta lisää myöhemmissä postauksissa.
