Aina ei tarvitse mennä kauas, 2020 kesän loppupuolella suunnattiin asuntoauton keula kohti Suomussalmea, johon ei Rovaniemeltä ole kuin lyhyt singahdus.
Lasten mummilla ja papalla on pieni kämppä Suomussalmen keskustassa. Sovittiin tulevamme käymään tutustumassa millainen lukaali sieltä löytyy. Nyt oli aika sen päivän jolloin kaikkien aikataulut osuivat yksiin. Pelkästään meidän pesue sisältää 4 henkilöä ja siihen päälle vielä mummi ja pappa, joten pieni kaksio olisi auttamatta liian pieni majoittumiseen. Asuntoauto oli selkeä valinta kulkuneuvoksi tälle reissulle.
Matkaan päästiin taas kerran lähtemään vasta töiden ( aikuiset ) ja koulun ( naperot ) loputtua. Olemme aiemminkin pysähtyneet Hiljaisen kansan lähistöllä. Sen vieressä on oikein mukava parkkipaikka ja kahvila. Kaiken lisäksi se on sopivan sivussa keskustan alueelta, joten siellä on ilta/yö aikaan hyvin rauhallista. Saavuimme alueelle 280 köröteltyä kilometriä myöhemmin noin kello 23.29. Päiväsaikaan upealla näyttänyt lokaatio osoittautui ilta-aikaan…aavistuksen sielua riipivälle, eli pelottavan kammottavalle. Lapsilla koitti tehdä tiukkaa saada uni silmän nurkkaan. Pisteytettynä tämä oli ylivoimaisesti karmivin puskaparkki majapaikka tähän asti koetuista.
Hieman kammottavasta yöstä huolimatta aamulla oli todella mukava herätä ihmettelemään Hiljaisen kanssan vaatetusta ja eloa omalla alueellaan. Ei ne olleet sieltä yön aikana tulleet metriäkään lähemmäs asuntoautoa. Kahvilasta kävimme hakemassa aamupalalle kahvia ja tuoreita lettuja ( älyttömän hyviä ). Tätä puskaparkkia en mielelläni kyllä kertoisi ihmisille eteenpäin, koska paikassa on tajuttoman hieno miljöö ja jopa wc-faciliteettejä voi kuvata sanalla hieno. Mutta tällä hetkellä ehdottomasti top3:ssa paikoista, missä on hieman vaikea saada unenpäästä kiinni. Ajatus hiljaisen kansan olosta vaatteineen ja vaatteissa olevine muistoineen ja kokemuksineen muutaman sadanmetrin päässä on omiaan laittamaan mielikuvitusta jalkeille ja häätämään nukkumattia tuonnemmaksi.
Raatteentien oli alleviivattuna listalla käytäviä paikkoja. Matka Raatteentielle on todella mutkainen ja aavistuksen kapea. Ei Norjan kapea, mutta toteuttua kapeampaa. Kesäaikaan tänne on yllättävän paljon menijöitä ja sen huomaa myös perille päästyä parkkialueella. Löysimme parkkipaikan nurmikon reunalta muiden asuntoautojen vierestä. Alueella on kohtuullisen paljon nähtävää ja tutkittavaa, joten ihmiset hajoavat pitkin aluetta toljottelemaan kuka mitäkin. Kivien ympäröimä monumentti on vaikuttava ja sitä halkoo tiet ristiin ja rastiin. Museossa on kivasti informaatiota taisteluista ja se on esitetty sellaisessa muodossa, että perheen keskittymisen pitämisestä kärsivilläkin oli oikein mielenkiintoista aikaa. Paluumatkalla pysähdyimme muutamilla parkkipaikoilla, joilla jokaisella oli joku muistokivi, tai laatta.
Soiva metsä ja sen alue olisi ollut loistava puskaparkkeiluun, mutta tällä kertaa halusimme viettää aikaa keskustan lähistöllä kun mummi ja pappakin kerran olivat siellä. Mikään ei onneksi estä visiittiä alueella. Meillä oli jälleen kerran pyörät reissussa mukana. Soivaan metsään on sopiva alle 10km pyöräily pitkin Suomussalmen maisemaa, joten auton sijaan siirryimme keskustasta kaksipyöräisillä kulkuneuvoilla. Perille pääsee isompia autoteitä pitkin, tai kävely/pyöräilyreittiä pitkin. Matkalla oli runsain mitoin poroja väisteltäväksi. Alueella ja sinne siirryttäessä on maastopyörälle todella paljon nopeasti ajettavaa kangasmetsämaastopolkua. Soiva metsä on jännä paikka. Karusti voisi sen todeta olevan metsä, johon on sijoitettu erilaisia esineitä, joilla saa tuotettua meteliä. Parhaimmillaan ihan reiluilla desibelimäärillä. Mutta tämä on taideinstallaationa ja kokemuksena oikein mielenkiintoinen setti. Eri soittimia kokeilemalla alueella saa pari tuntisen vilahtamaan hetkessä. Puskaparkkiin tämä myös soveltuu, koska tien varrella näytti olevan levikkeitä todella tiheään ja hyvinkin rauhallisilla alueilla ( eli ei tarvitse olla ihan vierivieressä ).
Mummin ja Papan asunnon piha vaikutti liian tiiviille meidän makuumme alkaa siinä yötä viettämään. Siirryimme Jätkänpuiston frisbee golf rata kuvassa näkyvän parkkipaikan alueelle, missä oli jo valmiiksi pari muutakin asumusta parkissa. Tässä oli hyvä pitää kortteeria kahden yön verran. Internetin tietotoimiston mukaan alue saattaa olla hieman rauhaton. Ja pakko tunnustaa, että illalla alueella oli ihan kohtuullisen paljon vilinää. Nuoriso tykkää kuljeskella p-alueella kierroksen moottorikulkineillaan, jotka kuuluvat asuntoauton paperiseinien läpi todella hyvin. Mutta onneksi nuorisokuskit eivät jaksaneet koko yötä rällätä. Ei ole nuorikokaan niin kuin ennen :D. Puskaparkkimajoitus rannassa oli näin ollen varsin toimiva..
Nukutun yön jälkeen pääsi helposti suoraan alueella olevan Frisbee golf radan pariin. 9 varsin lyhyttä väylää oli varsin nopeasti läpi käyty. Lyhyydestään huolimatta tämä oli todella sympaattinen puistorata, missä oli oikein mukava heitellä kiekkoja. Ihmisiä alueella liikkui kohtuullisen paljon, joten joka heiton kohdalla piti huolellisesti varmistaa ettei kukaan ei ole vahingossa päättymässä heittolinjalle.
Lapset jätimme Suomussalmelle mummin ja papan hoteisiin, mistä he siirtyivät pessimistitalon kautta Raaheen. Me Iitun kanssa jatkoimme matkaa takaisin Rovaniemelle. Matkalla tosin pysähdyimme hillasuolle muutamaksi tunniksi. Tältä väliltä hillasuot eivät olleet tuttuja, joten retkikartan avustuksella etsiskelin sopivan matkan päässä tiestä olevia hillasuoksi soveltuvia aluieita. Niitä aika hyvin löytyikin ja jo ensimmäisestä paikasta saimme kerättyä muutaman kilon talven tarpeiksi. Vettä alkoi taivaalta tihuttelemaan sitä tahtia, että jouduimme luovuttamaan. Asuntoautossa oli mukava viettää hillastuksen jälkeen pieni kahvitauko tuokio ennen Rovaniemelle ajamista ja kotiutumista reissun rasituksista.
