Edellisessä osassa päästiin Liettuaan asti. Aloimme lähestyä Vilnaa vinhakkaa vauhtia. Tässä osassa haahuillaan Vilnassa, Trakaissa ja Kaunasissa tekoälyn luoman matkasuunnitelman, kelin ja impulsiivisten päätösten ohjaamana.
Edellinen osa reissua löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/baltiaa-ristiin-rastiin-2025-osa-1/.
Vilnan keskustaa lähestyttäessä Google Maps päätti asettaa oman lusikkansa sekoilun soppaan. Google Mapsin huomaama tietyö oli paria päivää aiemmin päättynyt Vilnaa lähestyvällä päätiellä. Google Maps ohjasi kuitenkin kiertotielle, jolla tuo jo päättynyt tietyö oli aiemmin kierretty. Ainoa ongelma tuossa reitissä oli hieman pidempi matka ja meidän 3.2metriä korkea auto ei olisi sopinut kiertoreitillä olleen 2.8metriä aukkoa omaavan sillan ali. Onneksi huomasin liikennemerkin ajoissa, ettei Gotilosta tullut avoautomallia.
Toinen ( edelleen käynnissä oleva ) tietyö yllätti meidän juuri ennen pääsemistä Vilnius City campingin alueelle ( https://www.camping.lt/campings/vilnius-city ). Minä vielä kysyin kartturilta: ”Tämä soratie, minne käännyttiin omaa tuollaisen merkin, jossa kerrotaan umpikujasta, pitäisikö muuttaa suunnitelmaa?”. Päätimme kuitenkin kokeilla reitin, jonka alkuosa oli kuivaa ja tasaista sortatietä, loppuosan ollessa sateen mudittamaa ja korkeilla urilla olevaa maastopätkää. Jäljistä päätellen pari karavaanaria siitä oli jo ennen meitä mennyt. Kuva reitistä löytyy kuvakollaaseista. Vaikea uskoa, että tämä offroad pätkä oli vain 6km Vilnan keskustaalueesta.
Kuvien pohjalta City parking Vilnius näytti todella karulle. Kyseessä oli täysin asfalttinen parkkipaikka, jossa vessat, suihkut ja keittiö oli omissa konttirakennuksissaan. Hämmentävää kyllä, tämä osoittautui todella toimivaksi konseptiksi. Varsinkin seuruelle, joka käy pääasiassa nukkumassa ja huoltamassa alueella. Kaikki oli siistiä, toimivaa ja riittävän modernia.
Maksettuamme majoitushinnan toimistokonttiin ja kytkettyämme sähköt lähdimme käymään kävellen pienellä ruuan metsästysmatkalla. Sadekuuroja tuli jatkuvasti ja kuivana ei säästytty. Mukaan pakkaamani sadeviitta oli reikäinen kuin Uuno Turhapuron paita. Sateen estämisessä siitä ei ollut mitään hyötyä.
Google Mapsista etukäteen tiedusteltu Georgialaista ruokaa tarjoava ravintola Chinkali Namai hyväksyi vain käteistä rahaa. Onneksi tämä kävi selville jo ravintolan arvosteluista. Muuten olisimme etsineet pankkiautomaattia paniikissa vasta ruokailun jälkeen. Ollaan selvästi liian tottuneita kortin toimimiseen kaikkialla. Tästä viisastuneena pidin koko ajan jonkin verran käteistä rahaa mukana. Ruokalistat oli VAIN Liettuaksi ja tarjoilija puhui äärimmäisen huonoa englantia, mutta tilaus saatiin sisään ( mitä tilattiin, niin siitä ei oltu ihan varmoja ). Ruoka oli oikein maukasta, joskin salaatti hieman yllätti olemalla kurkkuviipaleen päällä oleva tomaatti neljännes x 8 ja ruuan saamisessa nenän alle nokittavaksi kesti melkein tunnin. Todennäköinen syy valmistuksen kestoon oli mykyt, joita halusin päästä maistamaan. Ruuan maut ja annosten kokoluokka olivat kuitenkin erinomaiseti kohdallaan. Voisin käydä toistekin syömässä tämän paikan ruokia.
Heti ensimmäisen Vilna päivän kunniaksi päätimme suunnistaa Vilnan tv-torniin ( korkeus 326.5m ), jonka korkeuksista ( näköalatasanne on 160m korkeudessa ) olisi hyvä katsoa mille kaupunki näyttää. Tornille oli sopiva parin kilometrin kävely ruuan sulatteluun. Keli ei suosinut yläilmoja. Vernan sateenvarjo kääntyi matkalla ympäri. Vilnan alueelle oli luvattu myrskytuulia ja sille se myös tuntui korkealla tornissa. Uskaltauduimme näköalatasanteelle pikaisesti katsomaan, missä Vilnan merkittävimmät kohteet on ja räpsäisimme pari valokuvaa. Onnistuimme bongaamaan myös asuntoauton parin km päästä. Maiseman ihmettelyn jälkeen painelimmme ansaitulle oluelle ja kakkupalalle tornissa olevaan kahvilaan. Sisäänpääsy torniin oli kohtuuhintainen ja vietimme siellä n.tunnin verran aikaa.
Vilna pyöräilyn vinkkelistä
Seuraavana päivänä pudotimme pyörät esiin asuntoauton takaosastolta. Minulla kauhistuttaa ja hirvittää aina ensimmäinen reissu oudossa kaupungissa pyörän päällä. Jostain syystä pelkkä ajatuskin suunnistamisesta outojen liikennesääntöjen ja liikennekulttuurin viidakossa meinaa aiheuttaa paniikkia. Yleensä se menee ohi ensimmäisien satojen metrien jälkeen. Niin kävi myös tällä kertaa. Tosin täällä ei ollut mitenkään merkitty pyörien paikkaa liikenteen seassa.
Veikka rymäytti oman pyöränsä voimalla rotvallin ylityksessä ja seurauksena oli ilmat pihalle vuotava takarengas. Rengasta olen jo aiemmilla reissuilla katsellut, että tuo pitäisi vaihtaa. Se on kuitenkin aktiivisen käyttäjän ”sileäksi suttaama”. Renkaan puhkeaminen tapahtui onneksi huoltoaseman vieressä. Ostin auton renkaanpaikkapullon ja ei muuta kuin kokeilemaan, josko se tilkitsisi reiän. Ei toivoakaan. Halkeama oli kooltaan grand canyonin kokoinen, joten paikkapullon sisus tursusi asfaltille ja rengas pysyi litteässä muodossaan maata vasten. Se siitä onnesta. Veikka meinasi jo taluttaa pyörän takaisin asuntoautolle, mutta nopea hakukone ninjailu paljasti vain parin sadan metrin päässä olevan pyöräkorjaamon. Talutimme pyörän sinne. Korjaamoa piti sympaattinen, erittäin hyvää englantia puhuva paikallinen nuori mies, jolla oli sisä- ja ulkorengas sopivan kokoisena varastossa ja hän sanoi pyörän olevan valmis parin tunnin kuluessa.
Saimme jättää muiden pyörät parkkiin pienen korjaamon sisätiloihin ja jatkaa haahuilua jalan. Kävimme täydentämässä ruoka ja juoma varastoja lähellä olevassa Maxissa ja ennen kuin tuntiakaan oli kulunut, niin sain puhelun: ”Pyörä on kunnossa”. Korjaus oli omasta mielestäni kohtuullisen edullinen siihen nähden, että kyseessä oli äärimmäisen fataali ongelma meidän päiväohjelman kannalta. Jätin pyydetyn hinnan lisäksi vielä tippiä, koska palvelu oli erinomaista ja nopeaa. Erittäin vahva suositus Minuminulle ( https://minuminu.lt/ ). Häneltä saimme kaupan päälle kattavan tietopaketin mitä on Latvialainen pyöräilykulttuuri ja missä ajetaan pyörillä. Pyöräkaistoja tänne on tullut paljon, mutta jos pyöräkaistoja ei ole, niin on ihan ok kulkea jalkakäytäviä pitkin. Autokaistoja käyttäessä pääsee kuulemma hengestään. Valistuneen pyöräilijän kannattaa olla kuitenkin koko ajan varuillaan vastuuttomien ja kaahailevien wolt-kuskien varalta. Turisteilua ajatellen saimme vinkin vierailla kukkulan päällä olevan tornin lähellä. Sieltä olisi kuulemma hienot maisemat.
Suunnistamiseen Google Maps, tai Apple Maps ei tarjoa pyörille erikseen reittejä ( tilanne 2025 ). Kävelyreiteillä saa yleensä aika hyvän pääsyn perille, mutta niiden varrelle saattaa osua portaita, tai muita pyörällä vaikeasti ylitettäviä esteitä. Maastopyörillä tosin pääsi melkein mistä vain. Muutaman kerran väsyneenä koitti purnausta tulla, koska TODELLA pienet polutkin olivat Google Mapsissa kuljettaviksi merkittyjä; monella niissä tarvittiin maastokykyistä pyörää.
Pyöräily vanhaan kaupunkiin camping alueelta oli n.7km ja kun siihen matkalle osui vielä kävelyreissua ja pyöränpaikkailua, niin nälkä alkoi olla tosiasia. Oli hieno huomata, että lapset on jotain oppineet yhdessä matkustamisesta. Veikka alkoi suosiolla etsimään vanhasta kaupungista hyvillä arvosanoilla olevaa Liettualaista ruokaa tarjoilevaa paikkaa. Veikka oli myös lähtenyt asuntoautolla puhelimessaan vain 34% akkua, eli ei häntä nyt sitten kuitenkaan kovin hyvin valmistautuneeksi voi sanoa.
Lähimmäksi kelpaavista ruokapaikoista meitä osui Lokys ( https://lokys.lt/en/ ). Menu näytti hyvälle ja terassi oli mukavalla paikalla nauttia ulkolounasta. Tämän paikan sisätiloihin ( kellariin kannattaa pyytää tutustumismahdollisuutta tarjoilijalta ). Ne ovat kerrassaan upean näköiset. Ruoka oli rehellistä ja erinomaisen makuista. Paikka on hieman kalliimpi, mutta kokonaisuus oli sopivan palkitseva. Tänne voisi ihan ehdottomasti tulla uudelleenkin. Loistava palvelu, hieno miljöö ja erinomaista ruokaa. 5/5, vaikka hintataso taisi olla hieman normaalia Liettualaista ravintolaa kalliimpi.
Illuusioita
Vilnan vanhan kaupngin alueella on todella paljon vierailtavia kohteita, mutta ajattelimme poimia jotain meitä kiinnostavaa ja sopivalla tavalla erilaista. Lokyksestä kävelymatkan päästä löytyi illuusio museo ( https://museumofillusions.eu/ ). Illuusio museo on saanut hyviä pisteitä Googlen palveluissa ja se oli valittu Tripadvisorissa nähtävyydeksi jonain vuonna, joten ei se kovin huono voinut olla. Illuusiomuseo osoittautui oikein kivaksi, vierailijaa aktivoivaksi parin tunnin käyntikohteeksi.
Illuusio museossa oli ensin pari illuusiota oppaan johdolla ja se auttoi saamaan niistä kaiken irti ja pääsemään tunnelmaan. Yksin haahuillessa se ei välttämättä olisi onnistunut samalla tavalla. Kuten alla olevan videon kuvaaminen esimerkiksi kuinka kyseessä oleva illuusio toimii. Ilman introa olisi saattanut jäädä alla oleva video syntymättä. Erilaisia ihmeteltäviä illuusioita oli roppakaupalla ja moni oli sellaisia, joita pääsi itse kokeilemaan ja tekemään. Juuri sopivaa toimintaa meidän pesueelle. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jopa työjuttuja tuli mietittyä, kun moni asia liittyi niihin.
Illuusiomuseon jälkeen oli kiva haahuilla vanhan kaupungin alueella ja aistia Vilnan vanhan kaupungin ilmapiiriä. Verna ja Iitu halusivat shoppailla ja Veikka halusi hankkia tyttökaverilleen tuliaisia, joten pakollinen kaupustelu oli hyvä hoitaa tässä välissä. Pienen shoppailukierroksen jälkeen kokoonnuimme presidentin palatsin aukiolla. Päätimme tarttua pyöräkorjaamon tarjoamaan ajatukseen ja suunnata mäelle, eli kompassit viritettiin kohti Gediminasin linnaa. Kukkulan päälle pääsi kahden euron henkilömaksulla kapuamaan funikulaarin kyydissä. Normaalisti reippailemme tällaiset pienet siirtymät portaita pitkin, mutta …funikulaari. Olihan se koettava.
Mäen päällä olevaan linnaan on erillinen pääsymaksu, mutta se oli maksamisen arvoinen. Jokaisessa kerroksessa on nähtävää ja koettavaa. Täällä oli kokonainen kerros kertomassa ihmisketjusta, joka muodostettiin 23.8.1989 Baltian maiden itsenäistymisen puolesta. 2 miljoonaa ihmistä, jotka saavat käsi kädessä muodostettua 600km mittaisen ketjun on kyllä muistamisen arvoinen mielenilmaus. Kaiken lisäksi tornista avautuu parin tähden verran komeampi näköala kuin pelkältä tasanteelta. Veikalla oli tässä vaiheessa vain 3% akkua jäljellä.
Pyörät olimme jättäneet vanhan kaupungin aukiolle. Suuntasimme seuraavaksi sinne jalat jo hieman väsyneinä päivän taaperruksesta ja pyöräilystä. Veikalla puhelimen akku huusi tässä vaiheessa viimeistä 1% varaustilaa, joten hän halusi suorinta tietä asuntoautolle. Me muut ajoimme vielä Vingio parkin metsäisen maiseman läpi. Vingio park vaikutti mielenkiintoiselle alueelle viettää aurinkoista päivää. Tekemistä oli joka lähtöön.
Paluumatkalla jokivarresta löytyi aivan loistavan kiva maastopyöräreitti, joka oli kuivaa ja nopeaa maastopyöräilyyn loistavasti soveltyvaa polkua. Useampi kilometri. Viimeisen kilometrin koitettua pyörästäni hajosi vaihteenvaihtaja lopullisesti. Vaihde jäi ykköselle, eli todella vauhdikasta polkimien vispaamista vaadittiin viimeiselle kilometrille. Tämä tiesi myös yhtä uutta ohjelma numeroa Kaunasissa, että sain pyörän takaisin kuntoon.
Vilnasta jäi parin päivän haahuilun jälkeen todella positiivinen vaikutelma. Vanha kaupunki oli sympaattinen, ruoka oli hyvää, paljon vapaa-ajan aktiviteettiä matkailijalle ja ihan mukavan oloisia ihmisiä. Leirintäalue osoittautui myös toimivaksi tarkoitukseensa. Tulisin toistekin.
Trakain linna
Trakain 1300-luvulta peräisin oleva gootti arkkitehtuurinen linna on 27 kilometrin päässä Vilnan keskustasta ja olimme tägänneet sen yhdeksi vierailtavaksi kohteeksi. Keli ei oikein suosinut, kun vettä tuli saavista kaatamalla. Vilnan camping alueelta pääsimme liikkeelle ennen puolta päivää ja matka Trakaihin oli helpoimmasta päästä autoilun kannalta. Varsinkin kun reitin varrelle eri sisältynyt mitään mutavellipätkiä.
Trakain linnan aluetta ennen löytyy näppärästi parkkipaikkoja. Iitu ei vain saanut alueen lippuautomaattia tuottamaan lippua. Automaattiin syötettiin auton rekisterinumero ja kolikot kelpasivat, mutta silti jäi sellainen epämääräinen tunne, että olimmeko maksaneet parkkimaksua, vai emme. Tässä kohtaa on ehkä hyvä mainita, että Liettuassa on Unipark niminen sovellus, jonka kautta parkkeeraamisen maksaaminen osoittautui kaikkein helpoimmaksi. Hyvin samantyyppinen sovellus, kuin Suomessa toimiva Easypark. Uniparkkiin tuntui kuuluvan ihan hyvin parkkialueita, mihin törmäsimme ja hinta oli riittävän järkevä parkkeerauksesta.
Trakain linna on uudelleen rakennettu 1900-luvun alussa melkoisesta kauhistuksesta upeaksi kokonaisuudeksi. Linnan pihan alue oli varsin kiehtova ja huoneissa oli paljon mielenkiintoista ihmeteltävää ja kummasteltavaa sateisesta kelistä huolimatta. Vaikka seurueemme mielestä tämä ei sijoittunut upeimpien linnojen top 5 listalle, niin silti tämä oli ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Aika kului, hinta oli kohtuullisen järkevä. Ennen linna-aluetta oli ihan kattava valikoima erilaisia turistikojuja tulisaisostoksia ajatellen.
Ruokailuhoidettiin maksullisella parkkialueella linnavierailun jälkeen. Ilmassa oli orastavaa nälkäkiukkua, joten oli hyvä hoitaa se alta pois pastakipoilla ja pähkinöillä.
Kaunas
Trakaista eteenpäin perheen nuorin ajokortin omaava laitettiin auton rattiin. Matka Trakaista Kaunasissa sijaitsevalle Lake Campingille todettiin hyväksi ajelupätkäksi ulkomailla autoiluun. Autoilu sujuikin oikein mallikkaasti. Lake Campingille oli varsin haastava vasemmalle kääntyminen yli parin kaistan ja motoristi ei oikein arvostanut kääntymistä kaistalta, jossa kääntyminen oli sallittua ja vaikka vilkku oli päällä, niin saimme osaksemme kansainvälisiä käsimerkkejä. Kiitimme palautteesta, mutta ikävä kyllä tuossa ei mitään muuta vaihtoehtoa ollut.
Lake camping oli aika mukiinmenevä paikka yön viettämiseen alueella. Tänne tuli myös pari Suomalaista autokuntaa. Me valitsimme itsellemme paikan asfaltilta, koska emme tulleet asuntoautosta maisemia ihmettelemään. Pudotimme välittömästi pyörät alas ja kytkimme auton sähköön. Sen jälkeen ovet lukkoon ja pikaisen WC-tauon jälkeen pyöräilemään. Iitu ja Verna suuntasivat suoraan Mega nimiseen kauppakeskukseen. Mie ja Veikka emme olleet niin shoppailun perään, vaan suuntasimme ensimmäiseksi etsimään pyöräkorjaamoa. Viritin pyöräni vaihteen olemaan 7/12, eli sopiva välivaihde, jotta pyöräily on helppoa tasaisella.
Kaunasista löytyi erinomainen pyöräkorjaamo, joka oli kätketty sokkeloisen teollisuuskompleksin sisäpihalle. Vaihteen vaihdin löytyi hyllystä ja se vaihdettiin odotellessa paikalleen. Samalla tuli kiristettyä taka-akselin laakeri, joka oli jostain saanut aika pahat välykset. Hintakin oli sopiva. https://www.facebook.com/traskabraska/. Aikaa täällä kului vain 20minuuttia, joten sanoisin kyseessä olleen TODELLA nopea operaatio. Saimme myös kutsun seuraamaan alamäkiajoja, joihin pyöräkorjaamon mekaanikot olivat tulevana viikonloppuna osallistumassa. Harmillisesti paikkakunta ei osunut tällä kertaa meidän matkareitille.
Me lähdimme etsimään tyttöjä ja Megaa. Kartturi onnistui jälleen viemään meidät sellaiselle reitille, että maastopyörällä pääseminen ei ollut vaihtoehto ( katso kuva edellisestä kuva kollaasista ). Megalla oli 2/4 seurueesta saanut ostokset hoidettuna, joten haimme iltapala ruokaa ja hieman halpaa olutta Rimistä. Sen lisäksi kävimme syömässä ostoskeskuksen alueella. Tällä kertaa nuorison äänet nousivat korkeimmalle ja menimme syömään pizzaa: https://cancan.lt/cancan-picerijos/kaunas. Täällä onneksi ruokalistalla oli muitakin vaihtoehtoja. Ruoka oli maukasta ja toimivaa. Kaiken lisäksi Mega ostoskeskuksessa oli Baltian korkein kauppakeskuksessa sijaitseva sisäakvaario, jota oli hyvä seurailla ruokailun lomassa. Kokoa akvaariolla on 10m korkeutta, 11m pituutta ja 4 m leveyttä.
Kartturi kysyi, että mennäänkö camping alueelle takaisin samaa tietä kuin tultiin, vai hieman lyhyempää reitiä. Mie hölmöyksissäni vastasin, että uutta ja lyhyttä reittiä. Seurueella alkoi olemaan jo hieman väsyä ilmassa. Alkumatka sujuikin oikein hyvin asfalttia pitkin, mutta loppuosa matkaa oli ERITTÄIN pientä ja mäkistä polkua. 2/4 porukasta päätyi taluttamaan pyöriä pahimmista paikoista. Kävellen pääsee vaikeampia maastoja, kuin pyörällä. Perille Camping alueelle päästiin. Seuraavana päivänä oli tarkoitus suunnata jälleen pyörillä liikkeelle, joten ne lukitiin yhteen nippuun asuntoauton taakse
Osa liikennemerkeistä aiheutti hieman pohdintaa matkan varrella. Edellisessä kuva kollaasissa kolmion sisällä oleva piste tarkoittaa haastavaa paikkaa, tai onnettomuusaltista kohtaa. En voinut olla hämmästelemässä opastekylteissä olevia TODELLA pitkiä nuolia osoittamaan risteyksen kääntymissuuntia. Ympyrän sisällä oleva kävelijän, tai pyöräilijän merkki TAITAA tarkoittaa sallittua näille. Mutta sitten näin myöhemmin traktorin samanlaisen merkin sisällä ja siinä oli paikka, jossa traktorilla ajo ei näyttänyt fiksulle. Käsittääkseni tuo merkki tarkoitti kuitenkin sallittu pyöräilijöille. Sitten vielä viimeisessä kuvassa minua suunattomasti huvittanut merkki. Priekules kuulostaa aivan vinksahtaneelle kirosanalle. Tulenen ottamaan sen osaksi omaa sanavarastoani.
Matka oli tähän asti sujunut oikein mukavissa merkeissä. Aloimme saada jonkinlaista käsitystä Liettuan olemuksesta. Säät eivät olleet erikoisen suosiolliset, mutta silti matkalla olemisessa on aina jonkinlaista taikaa. Seuraavassa osassa tutustutaan vielä hieman lisää Kaunasin alueeseen ja lähdetään suuntaamaan kohti Kuurinkynnästä.
