Liettuan pääkaupunki Vilna oli upea, sopivan rosoinen helmi. Vanhoissa rakennuksissa, teissä, kaduissa ja nähtävyyksissä on persoonallisuutta. Todella kaunis vanhan kaupungin alue. Persoonallisuus tekee kaupungista mielenkiintoisen. Vilnassa tuntui, että joka puolelta löytyi uutta nähtävää, mitä ei muista kaupungeista löydy. Toiseksi suurin kaupunki Kaunas oli hyvin samantyyppinen kaupunki. Hyvää ruokaa, mielenkiintoisia kohteita. Baltiaa ristiin rastiin matka jätti edellisessä osassa Vilnan taakseen ja jatkuu tässä osassa Liettuan puolella Kaunasksessa ja Kuurinkynkäällä.
Edellinen osa reissua löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/baltiaa-ristiin-rastiin-2025-osa-2/.
Kaunas
Tuuli tiputteli yöllä käpyjä auton katolle, mutta muuten Kaunasissa sijaitseva Lake Camping alue oli todella rauhallinen yöpymispaikka. Alue on pieni ja faciliteetit sinällään kunnossa, mutta ei ehkä kuitenkaan niin hyvä kuntoinen kuin Vilnan City Camping. Tämä häviää ainakin puolellatoista tähdellä. Kaiken lisäksi camping alueella oli check-out 11:00, jota olisi saanut venytettyä 20€ maksulla 17:00 asti. Me siirsimme asuntoauton camping alueen ulkopuolella olevalle parkkipaikalle, jossa maksuksi kävi Unipark sovellus. Vasta asuntoauton parkkeerauksen ja pyörien siirtojen jälkeen huomasimme kyltin: ”Campers can only parki inside the campsite Kaunas Lake”, eli asuntoneuvot voivat parkkeerata vain Kaunas Laken leirintäalueelle. Päätimme elää vaarallisesti ja maksoimme parkkisovelluksen maksun ja jätimme auton siihen missä se oli. Parkkialue oli lähes tyhjä, joten emme ainakaan vieneet kenenkään poloisen parkkeeraus mahdollisuutta.
Parkkeeratessa tunsin itseni aavistuksen tyhmäksi, kun havaitsin kyltin vasta kun olimme jo suuntaamassa kaupunkia kohti. Pyöräillessä keskustassa edellisenä iltana minua hihitytti suuresti liikennekoulu nimeltään Dorkanas. Olinkin miettinyt mistä ne dorkat liikennetörtöt saapuvat katukuvaa sulostuttamaan. No tietenkin Dorkanasin liikennekoulusta.
Käynnistimme pyörät heti aamulla kohti Kaunasin vanhan kaupungin kävelykatuja. Keli oli kerassaan mainio. Aurinko paistoi ja sopiva viileä tuuli hieman jäähdytti pahinta kuumuutta. Leirintäaluelta oli todella helppo ja suoraviivainen reitti suoraan vanhaan kaupunkiin. Joen ylitys siltaa pitkin oli äärimmäisen kapea ajaa pyörällä. Kaiteiden välissä oli hädintuskin pyörän sarvien verran tilaa. Tämä oli itseasiassa tilanne lähes kaikilla vanhoilla silloilla Baltian alueella. Kävelijät ja pyöräilijät kulkevat samaa, äärimmäisen kapeaa ränniä. Kapeuden takia varmaankin ihmiset olivat äärimmäisen kohteliaita puolin ja toisin, jos sillalla syntyi kohtaamisia.
Sillan ylityksen jälkeen törmättiin heti ensimmäisenä Kaunasin linna-alueeseen ja #KAUNAS -kylttiin, jonka luona on ihan pakko käydä ottamassa kuva. Linna alueelle emme tällä kertaa edes haaveilleet, linnoja on nähty aika paljon. Lähdimme etsimään Baltian pisintä kävelykatua. Joka ei osunutkaan ihan heti kohdalle. Miten vaikeaa voi olla osua useamman kilometrin mittaiseen kävelykatuun. Suunnistimme ensin kävelykadulle, joka olikin todella sympaattinen ja ympäröity kivoilla kaupoilla. Kävelykatu vain oli väärä. Oikea pisin kävelykatu ei omannut ihan samanlaista sympaattisuutta. Varsinkin kun rauhallinen kävely keskeytyi koko ajan Wolt kuskien väistelyyn. Kävelykatu oli pitkä.
Katujen varsilla oli varsin paljon graffiteja ja erilaisia patsaita. Ne elävöittövät kummasti ympäristöä ja niitä on todella mukava bongailla. Tulee melkein mieleen matkan alussa ollut Crazyland, mutta vakavasti otettavammassa kontekstissa. Kävimme kävelykadulla tankkaamassa hieman evästä. 26°C lämpötila ohjasi meidät kahvilaan leipien ja keksien ääreen. Tuhdimpi ruoka ei oikein tässä vaiheessa maistunut.
Atomic KGB bunker museo
Seuraava kohde oli hieman eksoottisemmasta päästä museoita. Mahtipontisesti nimetty Atomic KGB Bunker museo. Tämä museo on avoinna, mutta sinne pitää varata esittely sähköpostilla, tai puhelimella. Puhelimeen minulle ei vastattu ollenkaan, mutta sähköpostiin vastaus kilahti parissa tunnissa. Kello 14 olisi englannin kielinen kierros starttaamassa. Varasin meidät mukaan. Tämä kohde on vain 700m päässä Lake Camping leirintä alueelta. Opas oli erinomainen! Ja hän puhui todella selkeää englantia, joten molemmat naperotkin pysyivät erittäin hyvin kärryillä kaikista historian käänteistä. Englanninkielisessä ryhmässä oli vain 3 muuta kävijää, joten opastus oli todella henkilökohtaista. https://www.atominisbunkeris.lt/en/
Historiasta kiinnostueille tämä kohde tarjoaa paljon. Mielenkiintoisia esineitä ja asioita on näytillä ja kokeiltavana. Kyseessä ei ole siis mikään sen kummempi kohde, kuin normaaliin väestönsuojaan rakennettu keräilykohde. Kaikki kohteet olivat todella mielenkiintoisia. Itselläni aatteena ei erikoisemmin kiehdo itänaapurin tekeminen, mutta onhan siellä jotenkin vinksahtaneen oloinen ajattelumalli ihan perusasioihin. Tästä osoituksena oli kauppa, erilaisia automaatteja ja monia erilaisia laitteita ( Kuten käsinpesukone, tai ilmavaroitus sireeni(t) ).
Jos olet Kaunasissa, niin tämä kannattaa ehdottomasti laittaa vierailu listalle. 2.5h kuluu todella nopeasti. Pitkässä kuvagalleriassa tämän tekstin alapuolella on mm. rautakaupanvalikoimaa, kuulustelupenkkiä, kaasunaamarikokoelmaa, kynäaseita, piilotettuja kameroita, pyykinpesukone ja ilmavaroitussireeni ja monia muita.
Hengästyttävän tiukan historiapläjäyksen jälkeen oli aika suunnata jälleen tien päälle. Parkkeerauksen hinnaksi tuli 3.6€, mikä on aika huomattavasti halvempi kuin 20€ ( myöhäinen check-out maksu, joten tällä kertaa riski kannatti ). Koska mentiin vasta iltapäivää, niin päätimme ottaa suoraan suunnan kohti seuraavaa kohdetta, joka oli Nida Kuurinkynkäällä. Nida on pieni kaupunki, joka kuuluu Neringan kaupunkikunnan alueeseen. Kuurinkynnäs on hiekka dyyneistään tunnettu Unescon maailman perintökohteeksi luokiteltu todella kapea niemi, joka alkaa liettuan puolelta Klaipedasta ja jatkuu aina Venäjän puolelle asti.
Nuorisolla oli nyt kokemusta matkailuautoilusta, joten ei muuta kuin rattiin ja kohti länsirannikkoa. Matkaa tulisi olemaan n.300km taitettavana.
Kuurinkynnäs ( Curonian spit )
Klaipedaan päästyä alkoi nälkä jälleen lentelemään ympärillä rumia kirosanoja heitellen, joten navigaattoriin laitettiin osoitteeksi Akropolis niminen ostoskeskus. Ostoskeskuksien hyvä puoli on, että pystyy ihan viimehetkessä päättämään millaista ruokaa tekisi mieli. Lapset ei olleet koskaan käyneet oman muistinsa mukaan KFC:ssä, joten päätimme kokeilla. Pari filee buckettia olivat sen verran isoja, että niistä riitti vielä seuraavan päivän lounaaksi. Ainakin Veikan kanssa opittiin, että 10 filettä bucketissa on ihan riittävä määrä yhdelle puupäälle.
Seuraavaksi suuntasimme Klapeidan uuteen satamaan, mistä lautta vei Kuurinkynkäälle. Edestakainen lauttamatka maksettiin kerralla ja asuntoautolla sille tuli hintaa karvan alle 50€. Lautalle ei ollut ollenkaan jonoa tähän aikaan päivästä ja matka ei ollut pituudella pilattu. Kello läheni kuitenkin hyvää vauhtia 21:00. Olimme hieman tiukalla aikataululla liikkeellä, koska Nidan camping alue menisi kiinni kello 22:00 ja matkaa lauttasatamasta oli taitettavana vielä 40km melkoisen syheröistä ja aavistuksen huonokuntoista ja kapeaa asfalttitietä.
Toinen 50€ meni Unescon maailman perintökohteeseen liittyvästä ympäristömaksusta. Rahastuskoppi oli muutama kilometri lauttasatamasta eteenpäin Asuntoautolle hinta on 50€, joka tuntuu omasta mielestäni hieman kalliille henkilöautoon verrattuna.
Nidassa oli oikein hyvin tilaa camping alueella. Tosin siellä kuulosti olevan jonkinlaiset bileet toisella reunalla, joten me suosiolla jäimme hiljaisemmalle puolelle; aivan padel kentän viereen yöksi. Alueella oli oikein mukava ravintola, johon päätimme mennä yksille samalla kun rullasimme yhden koneellisen pyykkiä pesutuvalla. Pesutuvissa alueilla ihmisillä jostain syystä unohtuu kaikki alkeellisimmatkin käytöstavat. Kuivarumpu ilmoitti selkeästi kuinka kauan kuivaaminen kestää. Me laitoimme omat pyykkimme pyörimään ja huomasimma kuivausrummun lopettaneen ohjelmansa. Kun pesukone sai valmista, niin samat pyykit olivat kuivausrummussa edelleen. Tyhjensimme rummun lähellä olevaan koriin ja laitoimme omat pyykkimme pyörimään. Ei ole liian vaikeaa seurata kelloa, tai laittaa vaikka hälytystä kun tietää ohjelman loppuvan. Kuivausrummussa olleet pyykit olivat siellä ainakin 2h ja vain yksi kone käytössä.
Aamulla yöllä hiljaa ollut padel kenttä muuttui jo aikaisessa vaiheessa äänekkääksi temuamisalueeksi.
Nida
Pudotimme pyörät auton kyydistä ja päätimme tutkia Nidaa aamun aikana niin paljon kuin ehditään ennen check-outtia. Nida ei ole kovinkaa iso paikka ja check-out oli merkitty kello 13:00, joten hyvissä ajoin heräävä ehtii oikein hyvin käydä pienellä pyöräilyllä alueella. Ensin suuntasimme ranta-alueelle. Pyörät on täällä oikein hyvä vaihtoehto, pyörillä pääsee kaikkialle. Ranta-alueella oli runsaasti liiankin ystävällisiä lintuja. Kävimme jäätelöllä ja tytöt kävivät tori alueella kojuja läpi. Kävimme myös kaupasta ostamassa lisää jääkaapin täytettä.
Nidassa on paljon hämmästeltävää jo ihan pihojen muodossa. Meidän katseemme kuitenkin oli kiinnittynyt majakkaan, joka näkyi opaskartoissa. Suuntasimme sinne. Vähemmän yllättäen se oli Nidan ja koko kynkään korkeimmalla kohdalla ja sinne johti hieman epämääräiset polut, joita kyllä pyörällä pääsee. Huipulla oli melkoinen tuulenvinkka. Täällä sama resepti kuin aiemmilla korkeilla paikoilla. Nopeasti kierto ympäri, kuvat ja takaisin alas. Korkeat paikat ei ole tuulella erikoisen mukavia käyntikohteita. Kaiteet tuntuvat tuulella todella haperoille. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Korkeuksista oli helppo hahmottaa kuinka kapeasta alueesta Kuurinkynnäässä on kyse, kun molemmilla puolilla maa-aluetta aallot jatkavat jatkuvaa kuluttamistaan. Tänne oli myös nimellinen pääsymaksu. Ja ala kioskista sai ostettua juotavaa ja jäätelöä.
Pienellä kaupunkikierroksella kuluikin yllättävän paljon aikaa ja meille tuli pienoinen kiire ehtiä 13.00 lähtemään pihalle camping alueelta. Nuoriso oli jättänyt suihkussa käymisen hieman myöhään ja tällä alueella huoltotauko osui 12:00 aikaan. Matkakumppanien onneksi huoltotauko ei estänyt kokonaan suihkussa käyntiä.
Ajoimme asuntoauton Nidan keskustaa kohti ja löysimmekin sopivan paikan melkein Didžiojin mäen päällä. Tällä parkki paikalla oli Unipark käytössä. Parkkipaikalta johtaa polku aurinkokellolle ja näkymään kuolemanlaaksoon, joka sijaitsee Nidan ja Kaliningradin alueen välissä ennen rajaa. Tänne kannattaa ehdottomasti tulla käymään visiitillä. Verna ja Iitu nauttivat hiekasta varpaiden väleissä, eli menivät dyyneille ilman kenkiä. Dyyni elokuvan innoittamana meidän kulkeminen dyyneillä näytti aavistuksen hassulle ulospäin. Onneksi täällä ei ollut liian suuri tungos, että kukaan olisi ollut näkemässä hassua hiekassa hiissailua.
Nidan alue itsessään on kovin nopeasti nähty. Joten lähdimme suuntaamaan eteenpäin ajatuksella: ”pysähdytään mielenkiintoisiin kohteisiin”. Parkkipaikat olivat kohtuullisen täynnä, mutta usein niissä oli tilaa yhdelle pienelle asuntoautolle. Dyynit tuli jo hieman korvista pihalle hiekan muodossa, joten kuolleet dyynit jätimme tällä kertaa väliin. Kaiken lisäksi sinne olisi ollut pääsymaksu.
Noitakukkula päiväsaikaan
Seuraava pysähdyskohde oli Kuurinkynnään puolivälissä oleva Hill of witches, eli noitakukkula suoraan suomennettuna. Noitakukkula koostuu puuveistoksista, jotka ovat jonkinlaisia metsän hengistä ja muista inspiraationsa saaneet. Noitakukkula on rakennettu useiden vuosien ajan. Ensimmäiset veistokset on tehty jo 1979. Kävelyä noitakukkulan läpi tulee n.1km verran ja alkumatka on ylämäkeä. Hämmästeltäviä puuveistoksia on koko matkan ja niitä on kyllästymiseen asti. Erilaisia penkkejä, joita koristivat metsänmenninkäiset oli riittävästi, joten matkalla voi huilahtaa niilä. Valtaistuimilla oli todella myyttinen olo istua ja hämmästellä. Suosittelen käymään pienellä reippailulla alueella.
Tämän päivän nähtävyys kiintiö oli täynnä, joten kävimme syömässä päivällisen noitakukkulan vieressä sijaitsevassa ravintolassa. Ruoka oli ihan ok makuista, mutta hinta oli muuhun hintatasoon verrattuna hintava. Maut kuitenkin olivat sopivassa suhteessa hintaan. Tästä suuntasimme taas tien päälle. Päätimme jättää kuurinkynnään taakse ja lauttailimme takaisin mantereen puolelle.
Tarkoitus oli mennä Klapeidan pohjoispuolella olevalle mukavan näköiselle leirintäalueelle. Se suunnitelma koki ikävä kyllä muutoksen, kun alue olikin täynnä. Joten päädyimme tekemään vielä 5km mittaisen siirtymän Karkelbeck nimiselle alueelle, joka löytyi nopealla google mapsin selaamisella. Tämä saattoi jopa osoittautua onneksi, koska karkelbeck osoittautui oikein viihtyisäksi alueeksi. Ja se oli aivan merenrannassa. Tuuli oli yltynyt jo melkoiseksi, kun meidän autopaikallemme kuului meren kohina aivan selvästi, vaikka matkaa rantaan oli kuitenkin n.150m. https://www.karkelbeck.lt/en
Seuraavassa osiossa palaamme Liettuasta kohti Latviaa ja reissukin alkaa löytää pikku hiljaa päätepisteensä. Tähän mennessä oli näkynyt jo monipuolinen kattaus Liettuan parhaita paloja. Pienoinen matkaväsymys alkoi myös painaa. Gotilo toimi oikein mainiosti, jos ei pientä ylimääräistä jäähdyttimen nesteen syöntiä lasketa. 1.5litraa / 300 km taitaa olla vielä joiden määritelmien rajoissa. Olut oli jokapaikassa mukavan halpaa verrattuna kotimaan hintoihin. Kaupassa käynnissä myös näkyi selkeä hintaero.
Tämä reissu alkoi tuntua jo oikealta lomailulta.
