Perhepalaverin jälkeen päätimme seuraavaksi suunnata asuntoauton keulan kohti Latviaa. Navigaattori laitettiin osoittamaan kohti Riikaa. Matkaa tulisi n.300km, joten jos heti aamulla lähtee liikenteeseen, niin iltapäivällä on jo ihmettelemässä Riikan vanhan kaupungin menoa. Liettuan ja Latvian välinen rajanylitys oli yhtä huomaamaton kuin tulomatkalla. Baltiaa ristiin rastiin matka jätti edellisessä osassa Kaunaksen ja Kuurinkynkään taakseen ja jatkuu tässä osassa Latvian puolella kohti viroa ja kotimatkaa.
Edellinen osa reissua löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/baltiaa-ristiin-rastiin-2025-osa-3/
Hieman Klaipedan pohjoispuolella sijaitsi Karkelbeck niminen leirintäalue, mihin päädyimme edellisessä osassa. Päivästä oli tulossa jälleen lämmin. Pakkasimme auton, teimme pikaisen huollon ja suuntasimme takaisin tien päälle.Tälle päivälle tulisi autoilu matkaa n.300 km ja se veisi meidät ihan hyvän kokoisen huikosen kohti kotia. Välille olisi osunut kylmän sodan museo, mutta sen päätimme jättää tällä kertaa väliin. Edellisessä osassa ollut atomic kgb bunker museo oli vetänyt maton alta muilta museokohteilta.
Google mapsiin laitettiin kohteeksi Riikan lähes keskustassa oleva Riverside camping. Samalla alueella on myös City camping, mutta pikaisen tutkimuksen pohjalta ajattelimme Riverside campingin olevan mukavampi. Matkaan kului aikaa 4h ja suoritimme sen kahden pysähdyksen taktiikalla. Lounas syötiin Latvian puolelle toisen pysähdyksen aikana. Suoritimme jääkaapin täydennyksen Citro nimisessä kaupassa, jonka parkkipaikalla oli myös näppärä tehdä wrappejä sisältävä ruokailu.
Riverside camping oli aivan keskustan lähellä olevalla saarimaisella alueella. Keli oli lämmin ja tuuli oli valtaisa. Alueella kelpasi maksuksi vain käteinen, onneksi olimme matkan aikana jo oppineet täydentämään käteisvarannot aina sopivin aikavälein. Jotenkin olisi olettanut, että Riikan aivan keskusta-alueella olisi mahdollisuus korttimaksuun…mutta ei.
Riikan vanha kaupunki
Auton parkkeerauksen ja pienen huoltotauon ( kahvia ja pullaa ) jälkeen pudotimme pyörät ja suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia. Matkaa pyörällä tuli vain 4km ja ylitimme hyvin kotoisan jätkänkynttiläsillan näköisen sillan päästäksemme vanhaan kaupunkiin. Pyöräilymatkaa sävytti erittäin voimakas sivutuuli, joten sillalla kuljettiin melkein 45 asteen kulmassa nojaten tuulta päin.
Iitun kanssa olimme vierailleet Riikassa viimeksi 18 vuotta aiemmin. Moni asia oli muuttunut, mutta moni oli myös pysynyt paikallaan. Ajoimme suoraan keskusaukille, jonne kahlitsimme pyörät paikalleen tolppaan. Ensimmäiseksi suuntasimme tutkimaan pyllistevien kissojen taloa. Se oli jäänyt mieleen edelliseltä vierailulta. 1909 rakennettu talo on oikea naapurusriidan malliesimerkki. Kauppiaskillalle suuttunut kauppias laittoi vastavalmistuneen tönönsä katolle kissat pyllistämään kauppiaskiltaa kohti kostona. Jo pelkkä kävely kissatalolle tuntuu hienolle kokemukselle. Joka puolella on hienoa, vanhaa arkkitehtuuria. Kelin ollessa suosiollinen täällä oli todella kiva tallustella.
Viime vierailulla emme käyneet kirkontornissa, joka kurkistaa vanhojen rakennuksien välistä. Nyt päätimme käydä tutkimassa st.petrin kirkon tornitasanteen. Jos en vielä aiemmin ole maininnut, niin keli oli aurinkoinen, mutta äärimmäisen tuulinen. Perusasetelma ei ollut muuttunut yhtään. Kirkon tornista oli mahtavat näköalat, mutta tuuli teki visiitistä jonkinlaisen extreme suorituksen. Varsinkin kun torniin matka taitetaan vanhalla koneen valmistamalla hissillä, joka tuntui huojuvan ja paukkuvan jokaisella ylöskuljetulla metrillä. Näköala oli kuitenkin matkan arvoinen. Joka suuntaan avautuu vanhaa kaupunkia ja Riika taitaa olla omasta mielestäni yksi kauneimmista kaupungeista lintuperspektiivistä katsottaessa.
Nälkä alkoi jälleen kurnia. Tällä oli mukava vain kuljeskella ja etsiä ulos asetetuista menuista sopivinta ruokapaikkaa. Sopiva löydettiin keskustan kävelykadulta. Jälleen onnistuin listalta löytämään jotain paikallista ruokaa. Näppärää kun ruokalajeihin oli merkitty liput, mistä maasta ruoka on peräisin. Makkara-perunamuusi ruoka oli TODELLA hyvää ja täyttävää. Latviassa olut ja ruoka on ehdottomia suosikkeja minun listallani.
Ruokailun jälkeen pyöräilimme ihmettelemään Mildaa, Latvian vapauden symbolia. Edellisen kerran kun olimme käymässä, niin tässä patsaalla oli vartionti. Nyt se kökötti yksinäisenä turistien ympäröimänä. 42metriä korkea patsas muistaa vapaussodan uhreja 1918-1920.
Verna alkoi jo hieman väsähtää, joten Iitu ja Verna suuntasivat jo leirintäalueelle. Mie jäin Veikan kanssa vielä oluelle keskustaan. Oltiinhan nyt sentään lomamatkalla ja Latviassa nuorisolla riitti ikä terassille ( Liettuassa ikäraja oli 21 ). Paluumatkalla onnistuimme sen verran suunnistuksen kanssa toheltamaan, että myös täällä tuli testattua maastopolkuja, mitä on mukava ajella maastopyörällä parin kilometrin verran.
Vernan koulukaveri oli myös vanhempineen liikkeellä Baltian suunnalla melkein samanlaisella suuntimalla kuin me. Samana päivänä he olivat myös Latviassa, Riikassa. Pari tuntia ennen meidän kaupunkivisiittiä he olivat käyneet melkein samoissa paikoissa ja päätyneet sen jälkeen yöksi samaiseen Riverside campingiin kuin me. Tytöt juttelivat keskenään oleskelu katoksessa alkuillasta reilusti yli puolen yön. Mukava törmätä tuttuihin.
Leirintäalue itsessään oli todella mukavalla paikalla. Pari kilometriä kaupunkiin sujui pyörällä sutjakkaasti. Alue ei todellakaan näytä sille, että olisi aivan keskellä kaupunkia, vaan se oli varsin idyllisen näköinen. Yhdestä suihkuista tuli vain kylmää vettä, mutta kaikki muut toiminnot ( keittiö, wc, suihku, sähkö ) toimi erinomaisesti. Eli tännekin voi oikein hyvin tulla toistekin majoittumaan.
Kohti Sigudan linna-aluetta
Aamulla tehtiin normaalit liikkeelle lähtötoimenpiteet, eli pyörät kyytiin, sähkön kerääminen ( eli johto takaisin rullalle ), jääkaapin starttaaminen kaasulle, astioiden tiskaaminen. 1.5litraa vettä jäähdyttimeen, aamupala ja liikkeelle. Lähtö Riverside campingistä suuntautui suoraan Riikan keskustan kautta kohti pohjoista. Vaikka inhoankin keskustassa sompailua, niin auton ratista näki yllättävän kivasti miten monipuolinen rakennuskanta Riikassa on. Onnistuimme huomaamaan Iitun kanssa myös 18-vuotta sitten tapahtuneen vierailun majoituksenkin. Se oli sopivasti pääraitin varrella kohti Siguldaa,
Siguldan alueelle oli matkaa n.tunnin verran. Täällä on paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Oikein sopiva pysähdyspaikka viettää muutama tunti. Muutaman kilometrin päästä toisistaan on löydettävissä käsityöaluetta, luonnon nähtävyyksiä, linnoja ( uutta ja vanhaa ) ja monenlaista aktiviteettiä. Kaiken lisäksi maasto on aika kivan muotoista pientä reippaululenkkiä ajatellen.
Käsityöalueelta tuli hankittua uusi paistolasta, selänraaputin ja Iitu ihastui nahkaiseen rannekoruun, johon kuului samaa sarjaa olevat korvakorut. Hinnat olivat myös ihan kohtuulliset. Pitkään mietin olisinko ostanut kävelykepin ( koska ne oli sen verran hienoja ), mutta totesin olevani toivottavasti ainakin muutaman vuoden päässä oikeasta kävelykepin tarpeesta. Hieman meillä koitti mennä överiksi jäätelökaupoilla. Tarjolla oli kuplavohveliannoksia jäätelöllä. Pakkohan niitä oli kokeilla.
Jäätelöpöhön keventämiseksi kävimme pikku kävelyllä Gutman’s Caven alueella. Luola ei ole syvä, mutta se on aika isokokoinen ja siihen on tehty hurja määrä kaiverruksia. Luolan kohdalta lähtee portaa suoraan ylös vaeltelureitille. Päätimme katsoa johtaako portaat mihinkään mielenkiintoiseen. Ainoa mitä saatiin oli kuntoilua.
Kohti lauttamatkaa
Siguladan jälkeen edessä oli runsas ajomatka. Tarkoitus oli päästä mielellään mahdollisimman lähelle Tallinnan lauttaa. Kun matkaan on päässyt, niin sen jälkeen renkaat on helppo pitää pyörimässä.
Matkan varrelle jäi taas pari pysäkkiä. 18-vuotiaan mielestä tärkein kohde oli tällä kertaa SuperAlko. Latvian ja Viron rajalla Ainazissa oli kohtuullisen iso ja kohtuullisen hintainen SuperAlko, josta sai vielä caravan kortilla runsaan 2% alennuksen. Onneksi sieltä löytyi muutakin kuin alkoholituotteita. Suurin hintaero Suomeen nähden tuli lonkeroista, joten pari lekallista sellaisia tulikin hankittua kotiin tuomisiksi myös itselle. Ennen SuperAlkoilua kävimme parin kilometrin päässä olleessa Hesburgerissa syömässä. SuperAlkon ihan vieressä olisi ollut burgeri auto, mutta hänellä oli vain kolmeen burgeriin värkit. Paljon oli porukkaa käynyt asioimassa.
Matka jatkui ja Viron puolella pysähdyttiin jälleen Kaubamajakan pihassa ruokailemassa ja tauolla. Laivaliput hankittiin seuraavalle päivälle Muugasta lähtevään EckeröLinen rahtipaattiin. Olemme jo usemman kerran miettineet kokeilevamme Muuga-Vuosaari väliä, jonka pitäisi olla hieman mukavampi reitti lahden ylitykseen. Kummassakaan päässä ei joudu aivan kaupungin keskustaan. Nyt oli hyvä sauma ottaa selvää reitistä. Pienen tutkimuksen jälkeen totesimme, että ei ole mitään järkeä olla leirintäalueella yötä, koska ilta eteni vauhdilla ja pakottavaa huoltotarvetta ei ollut, joten otimme Park4Nightin innoittamana suunnan Mardun ranta-alueella olevalle parkkipaikalle, josta ei ole kuin muutaman kilometrin matka Muugaan. Matka Mardun rantaan ajettiin yhtä soittoa.
Mardun ranta-alueella oleva parkkipaikka osoittautui rauhalliseksi. Siellä oli muutamia bajamajoja ja mukavan näköinen uimaranta. Rannan parkkialue oli todella tilava ja parkissa oli valmiiksi yksi asuntovaunu ja rekka. Ajoimme rauhalliseen paikkaan parkkialueen laitamille. Illalla kun olimme jo alkamassa nukkumaan, niin kuului kun aivan meidän kylkeen ajoi toinen asuntoauto. Pakko tunnustaa, että toinen auto aivan vieressä tekee paljon suuremman turvallisuuden tunteen.
Aamulla suunnattiin hyvissä ajoin Muugan satamaan. Satamassa oli todella selkeät opasteet, joten eksymään ei päässyt. Kauaa emme ehtineet odotella kun lautta kurvasi satamaan. Tein pientä liikenteen laskentaa ja lautan mukana tuli 84 rekka-autoa. Se on aika hurjan kokoinen määrä yhteen pieneen autolauttaan! Asuntoauto ajettiin paikalleen ja singahdimme laivaan sisälle. Tällä kertaa olimme varannet buffet aamiaisen. Joka osoittautuikin todella tuhdiksi lounaaksi. Lämmin ruoka ei ainakaan omasta mielestäni kuulu aamupalaan. Mutta emme valita, koska ruuan voimalla oli hyvä ajaa melkein keskisuomeen asti ennen kuin nälkä pääsi seuraavan kerran yllättämään. Aamupalan jälkeen suuntasimme laivan kannelle, jossa lämmin sää helli koko rahan edestä.
Matka Vuosaareen oli hujauksessa ohi. Vuosaaressa pääsimme melkein ensimmäisien joukossa ulos lautalta. Vuosaaresta oli juhlavan helppo päästä tien päälle. Parit liikenneympyrät ja muutamat valot ja baana oli niin vapaa kuin 1.9TD koneesta vain lähtee.
Matka ähky oli tässä vaiheessa jo tosiasia, joten päätimme ajaa yhtäsoittoa Rovaniemelle. Meillähän oli kolme kuljettajaa, joten oli helppo jakaa matkan eteneminen etappeihin. Jyväskylässä pidettiin Pandan tehtaanmyymälässä karkkisäkin keräämisen mittainen tauko ja muuten tultiin yhtäsoittoa pienillä tauoilla( tankkaus ).
Perillä Rovaniemellä oltiin hieman yli puolen yön.
Reissu kokonaisuus oli erinomaisen onnistunut. Baltian alue oli todella upea ja sinne voisi mennä toisenkin kerran. Asuntoauto pelasi koko matkan erinomaisesti. Pyörät olivat jälleen mukaan oton arvoise kulkupelit. Hellejakso ei ehtinyt pilaamaan ilmastoimattomalla matkailuautolla kulkemisen riemua. Ennen reissua tehty tekoälytutkimus löyti muutamia todella mielenkiintoisia paikkoja vierailla matkalla.
Listasin Google timelinen kautta karkeat arvot eri matkoille: 91km Kuivaniemelle, 227 km Pyhäsalmelle, 56km ( visiitti Niemenharjun tanssilavalla ), 130km Heinolaan, 170km Tallinnan alapuolle ( 100km lautalla siihen päälle ), 405km Liettuan puolelle asti, 250kmVilnaan, 5km kävelyä, 22km pyöräilyä, 10km kävelyä, 130km autolla Trakain kautta Kaunakseen, 2km kävelyä, 14km pyöräilyä, 260 km autoilua Nidaan, 13km pyöräilyä, 59km autoilua, 7km pyöräilyä, 5km kävelyä, 285km Riikaan, 11km pyöräilyä, 365 km Marduun, 4km kävelyä, 563km Mardusta pohjoiseen, 100km lautalla, 152km loppumatka Rovaniemelle.
Reissussa mentiin n.200km lautalla, n. 3100km autoilua, n.100km pyöräilyä, n.30km kävelyä.
