Asuntoauton hankinta oli pelottavan nopea prosessi. Osittain se johtui perheen aikuisten kesäloman lyhyydestä ja sitä kautta kesäloma suunnitelmista. Kesälomareissu on koko perheen eniten odottama matka ( tai ainakin aikuisten odottama irtiotto, lapset on teinejä, joten he vastustaa periaatteessa kaikkea suunniteltua ). 06/2020 rajoitukset olivat vielä laajalti voimassa.
Kaiken pakkaaminen ja mukaan ottaminen ilman ensimmäistäkään lyhyempää testiä on melkoista teorian soveltamista käytäntöön. Yrität kuvitella monenlaisia tilanteita ja skenaarioita ja silti jotain jää miettimättä ja se tärkein lenkkiavain jää pakkaamatta mukaan. Tai ainakin sille ajatus tuntui. Foorumeita ja erilaisia ryhmiä lukemalla ei tullut kahelia kajahtamattomammaksi. Ensimmäinen tärkeä opittu juttu karavaanareilusta olikin etsiä oma tapa toimia, se on ainoa oikea.
Asuntoautoa varustettiin lautasilla, mukeilla, laseilla, haarukoilla, veitsillä, paistinpannulla, kattilalla, yms tarpeellisilla varusteilla. Hankin puutarhaputken pätkän ja asensin siihen pikaliittimen, jotta viimeisin pätkä raitisveden täyttämiseen tulisi omasta ”putkesta”. En luota niin paljon ihmisiin, että olisin valmis ottamaan riskin missä edellisen käyttäjän jäljiltä putken pää on lillunut. Kokeilimme järjestelmien toiminnan, hankittin WC:tä varten ”sinisiä tabletteja” ja vesitankkiin puhdistustabletteja. Lisäksi matkaan pakkasin työkalupakin, jossa pitäisi olla yleensä kaikki ja tarpeellinen rikki menevien asioiden korjaamiseen, tai irronneiden asioiden uudelleen kiinnittämiseen.
Tarpeellista ”harraste” tavaraa matkassa kulkee kesäaikaan hirveät määrät. 4 maastopyörää, 4 pyöräilykypärää, 2 skeittilautaa, SUP-lauta, yksisarvinen ( uintilelu ). Hieman kauhulla laskeskelin, että kaikki pysyisi nippanappa auton sallittujen painojen rajoissa. Suomen säästä kun koskaan ei tiedä edes kesäaikaan, niin varustusta on kesähelteestä räntäsateen varalle. Ehkä -15°C pakkaseen ei tarvitse varautua, mutta melkein kaikki muut sääilmiöt saattaa kesän edetessä vilahtaa. Lisäksi pidän kuvaamisesta, joten gimbaali ( kännykkä videoita varten ), järjestelmäkamera + pari objektiivia + laturit, läppäri + laturi ja lapsilla naperoilla on mukana omat iPadinsä. Lautapeleistä mukaan pakattiin pelikorttien lisäksi Dixit niminen peli, joka on osoittautunut erittäin mukavaksi ajanvietepeliksi myös muilla reissuilla. Siihen saa hankittua lisäkortteja, jotka lisäävät uudelleen peluun haastetta ja hoksaamisen iloa.
Retkituolit kuuluvat oleellisena osana matkailuautoelämään ( netistä luetun perusteella ). Muutama vuosi takaperin partioleirillä huomasin näppärät, kokoontaitettavat retkituolit, jotka on sopivan kompaktit ja kevyet jopa rinkkaan mukaan otettaviksi. Lisäiltiin Veikan kanssa näihin hieman pehmusteita ja nämä saavat mennä nyt ensimmäisen reissun ajan retkituoleista. ( Saatan kirjoitella näiden tekemisestä postauksen joskus tulevaisuudessa 😀 ).
Tämän matkan reitti 11 yötä kestäneelle turneelle kulki seuraavanlaisien pysäkkien kautta. Rovaniemi – Vuokatti – Kitee – Rapionmylly – Kenkävero ( Mikkeli ) – Pulkkilanharju – Tampere – Härmä – Raahe – Rovaniemi, Asuntoauton matkamittariin ropisi n.1900km.
Olimme Iitun kanssa jo ajaneet Lappeenrannasta – Pyhäsalmi – Raahe kautta Rovaniemelle, joten jotain meillä oli jo opittuna autolla ajamisesta. Toinen matkailuautoilusta opittu tärkeä juttu oli lähtötarkastus. Pitää muistaa varmistaa, että auto on otettu pois seisonnasta, kaikki kiilat on mukana autossa, polkupyörät on huolellisesti kiinnitetty, kaikki ikkunat on kiinni, kaikki kattoluukut on kiinni, kaikki ovet on laitettuna kiinni ja lukkoon ajon ajaksi, mitään ei ole jäänyt hyllyille vierimään, mitään ei ole jäänyt ylimmälle hyllylle ”talteen”, mistä se voisi tipahtaa matkan aikana, kaikki painava ( kuten sisällä usein oleva juomavesikanisteri ) on kiinnitetty ja lattialla, kaikki pyykit on siirretty sisälle, kaikki luukut ja lunkat on myös kiinni ja lukossa asti, Rappu käännettynä paikalleen, lapset on kyydissä ( eikä selaamassa puhelinta jossain lähikannon nokassa )…Tästä pitäisi olla sellainen lentokapteenin checklista tehtynä, jotta kaikki on varmasti kunnossa. Tänä kesänä ( 2022 ) viimeksi oli unohtunut alkovin ikkuna auki, josta onneksi kun olimme liikkeelle lähdössä naapuri kävi huomauttamassa.
Matkan ensimmäinen pysähdys, eli tauko pidettiin Pudasjärvellä. Tärkein syy siihen oli, että mie olin onnistunut frisbeegolf heittely reissulla pudottamaan lompakkoni ystäväperheen autoon ( jotka olivat siirtyneet jo omaa reissureittiään Pudasjärvelle ). Lompakkoa etsiessä pakkaustohinan aikana meni tunti jos toinenkin. Koti ja kaikki pihassa olleet autot tuli käännettyä ympäri, ämpäri, halki, poikki ja pinoon useita kertoja ja lompakkoa ei löytynyt. Ystäväperhekin oli penkonut auton usempaan kertaan, kunnes kolmas kierros oli tuottanut löydöksen. Musta, littana, pankkikortin kokoinen lompakko on melkoisen taitava maastoutumaan autonverhoiluun. Joten Pudasjärveltä noukittiin kyytiin miun lompakkoni ja Hesestä noutoruokaa. Hesen sovellus on muuten näppärä. Apukuski voi parikymmentä kilometriä ennen kohdetta tilata noudettavat ruuat valmiiksi ( ja neuvotella takapenkin riiviöiden kanssa mitä he haluavat ), joten ne on heti poimittavissa kyytiin ja syötävissä oman pöydän ääressä ilman turhia jonotteluja. Tosin nykyään enemmän suositaan itsetehtyä sapuskaa, mutta joissain tilanteissa pikaruoka puoltaa paikkaansa.
Pudasjärvi oli vielä turhan lähellä Rovaniemeä ja olimme sopineet majoituksesta Ullan ja Jannen luokse Vuokattiin. Majoitus oli omakotitalon piha. Turvallinen valinta ensimmäiseksi viralliseksi yöpymiseksi. Asfaltille ei jää kiinni, sähkö- ja vesi löytyy ja aamupala toimi erinomaisen hienosti.
Ensimmäisenä päivänä ajettiin 327km. Auto toimi hyvin. Paino todellakin tuntuu 1.9td koneessa. Kaasupohjassa jonon ensimmäisenä kuulostaa kuvaukselle formula1-kilpailusta, mutta tässä tilanteessa se oli vastatuulisiirtymä Rovaniemeltä Vuokattiin. Autossa on alkovi ( eli se kabiinin päällä oleva möllykkä ), joka vaikuttaa hurjasti auton menohaluihin ja polttoaineen kulutukseen. Ero reilun myötätuulen ja reilun vastatuulen välillä on 3litraa menovettä per 100km. Normaaliautoilun puolelta karavaanareiluun tipahtaneesta tämä kuulostaa todella isolle ja sitä se todellakin on. Autossa on aika pieni tankki, joten sillä voi huoletta ajella n.400km ennen kuin pitää alkaa tarkemmin tiirailla huoltamoiden polttoainehinnoittelua.
Normaaliautossa takapenkin miniviikingit on yleensä saaneet 300km siirtymän aikana vähintäänkin kolme konfliktia ja kymmeniä kähinätilanteita aikaiseksi. Asuntoauton takaosastossa molemmilla on oma penkkirivi ja pöytä välissä, joten sodanjulistuksien määrä tipahti melkein 80% normaalista autoilusta. Ja tämä tilanne on pysynyt myös myöhemmissä matkoissa kohtuullisen stabiilina.
Ensimmäinen matka on näin saatu käyntiin. Tämä kirjoittelu oli osa 1. Matka kokonaisuudessaan sisälsi myös paljon muuta, joten seuraaviin postailuihin jäi ainakin seuraavanlaisia asioita kirjoiteltavaksi.
Käytyjä kohteita: Särkänniemi, Vapriikki, Kenkävero, Rapionmylly, Powerparkin karting, Kiteen liikennepuisto, Orastupa ( Puhos ), Tampere Camping Härmälä, Ruskoranta, Päijänteen kansallispuisto, Hiidenportin kansallispuisto.
Pyöräilyä, uintia ja suppailua tuli runsaasti melkein joka pysähdyksellä. Esimerkiksi Tampereella auto jäi leirintäalueelle kun suhasimme kaupunkiin pyörillä, mikä osoittautui erittäin toimivaksi järjestelyksi.
Sukulaisten piha-alueilla vietettiin 7 yötä puskaan parkkeerattuna, leirintäalue yöpymisiä 3, ”virallisia” puskaparkkeja 1.
Ajatuksena oli tutustua matkailuauton ominaisuuksiin ja kerätä pientä listaa paranneltavista käytännön jutuista. Ja tärkeimpänä tietenkin viettää rentouttava kesälomareissu.
