Vuokatista keula suunnattiin kohti Kiteetä 11:41. Tänä päivänä auton mittariin kertyi 337km. Vuokatista siirryimme kohti Hiidenportin kansallispuistoa, joka osuu reitille pienen koukkauksen kautta. Nimen perusteella odottelin taru sormusten herrastasta tyyppisen Mordorin kohtaamista, mutta kyseessä olikin erittäin luonnonkaunis ja vaihtelevamaastoinen alue. Valitsemme muutaman kilometrin mittaisen reitin, jotta matkanteko ei liian pitkäksi ajaksi tyssäisi. Pääasiassa suosimme rengasmallisia kävelyitä, mutta koska tässä mielenkiintoisin alue meni kanjonin laitaa Porttilammelle ja tätä reittiä ei saanut edes runsaalla mielikuvituksella taitettua rengasreitiksi, niin suuntasimme sinne.
https://www.luontoon.fi/hiidenportti
Reittiä oli todella kiva mennä ja edetä. Pahimmissa paikoissa oli portaat ja pitkospuut. Muurahaiskekoja oli runsaasti reitin varrella. Melkoiset verkostot ovat rakentaneet alueelle. Galleria kuvassa näkyy hiiden aivot, jotka oli reitin varrelle joku hiisi jättänyt. Reitti oli sen verran selkeä, että Verna kirmasi omaa tahtiaan meidän muiden edellä. Vauhtia oli sen verran ( ja Trasher lippalakki ), että vastaantulijat olivat luulleet Vernaa pikku pojaksi ( jota Verna ei ole vieläkään antanut anteeksi ). Huolestuneet vastaantulijat nimittäin kyselivät, että oliko se hypellen yksin liikkeellä ollut pikku poika meiltä kateissa. Ei ollut kateissa ja tyytyväisenä oli odottelemassa muita tämän kierroksen ääripisteet. Täällä tuli ensimmäistä kertaa tarve sääskimyrkylle. Ötököitä oli, mutta pienen tuulen ansiosta niitä ei ollut niin paljon, että vastaantulijat olisivat muistuttaneet käveleviä tuulimyllyjä. Muutoin kelit suosivat, eli lämmintä oli ja sade loisti poissa olollaan.
Koska samoja jälkiä palaaminen tuntuu aavistuksen tylsälle katsoimme suorimman reitin isolle tielle. Suorin reitti tarkoittu todella pieniä sorateitä, jotka risteilivät pitkin metsikköä. Päädyimme mm.isomman kaivamuksen viereen, jossa kapeaa soratietä vastaan ajeli parikin sora-autoa. Kaiken lisäksi tuli huomattua, että soratiet ovat pomppuisia, pölyisiä ja TODELLA hitaasti ajettavia, ettei paikat tipu hampaista ja tavarat vaihda paikkaa. Joskus voisi olla järkevää mennä takaisin samoja, hyviksi havaittuja jälkiä. Ehkä me joskus opimme.
Kiteen keskustassa olimme n.21:00 aikoihin. Kävimme pikavisiitillä äitin luona ilmoittautumassa, jotta hän tietää meidän olevan alueella. Siitähän ei tulisi mitään, jos hän kuulisi jonkun sukulaisen kautta ensimmäisenä, että olemme Kiteellä.
Kiteellä majoitumme mummolan pihapiirissä, joka sijaitsee Syrjäsalmessa. Perillä olimme 22:08. Tieltä numero 6 on rantaan melkein kilometri matkaa. Osa on todella jyrkkää ja kapeaa alamäkeä jota reunustaa asuntoauton kulmia riipivästi raapivat puut.
Tässä vaiheessa iltaa halusimma vain mahdollisimman nopeasti nukkumaan ja päätimme ajaa ihan rantaan asti. Olimme kuulleet huhuja FB:stä ja foorumeilta, että asuntoauto jää kohtuullisen helposti jumiin. Kuinka vähänpä tiesimme, että miten helposti. Varustelistassa meillä ei ollut vielä mainittuna pitomattoja, hinausköyttä, tai muuta tarpeellista pidon kasvattamiseen.
Rannassa ei ollut tilaa suoralle u-käännökselle. Päästin auton vetävät eturenkaat kohtuullisen tasaisen näköiselle nurmikolle, missä näytti olevan hieman soraa näkyvissä. Pintasora vaikutti olleen luontoäidin ansa saada asuntoauto verkkoonsa. Eturenkaat painahtivat pakkia kytkiessä hieman alaspäin. Ensimmäisen sutaisun jälkeen oli jo kohtuullisen selvää, että ilman pitomattoja peli oli menetetty. Risut, oksat ja muut lähistöltä löytyneet pidon parannuskeinot oli ihan turhakkeita. Auto oli tiukasti jumissa pohjois-karjalaisen järven savisessa rantaruohikkomaastossa. Serkkupojalta onneksi löytyi raskas neliveto auto, hinausköyttä ja intoa käydä pelastamassa puolenyön aikaan paikalle tulleet noviisi-karavaanari-sukulaiset pehmeältä nurmikolta tienpuolelle. Parin katkenneen köyden jälkeen operaatio pääsi kytkimenkäryisenä maaliin. Ostoslistalle päätyi alleviivattuna pitomatot ( ostettu seuraavana päivänä ) ja riittävän vahva hinausköysi.
Autolle löytyi rannasta, kovalta maalta erinomainen paikka tulevaksi yöksi. Me aloimme virittelemään asuntoautoa nukkumiskuntoon ja nuoriso kaivoi esille SUP-laudan. Mikäs se on suppaillessa, kun iltakin hellilämmöllään ja tuulettomuudella. Seuraavat yöt vietettiin parisataametriä ylempänä rannasta, emme halunneet jokailtaista ohjelmaa ”kaiva asuntoauto nurmikosta irti”. Maastopyörillä päästiin karauttamaan rantaan tarvittaessa riittävän nopeasti.
Kiteellä meillä on ohjelmistona perinteeksi muodostunut sukulaiskierros. Oikeastaan koko äitin puolen suku asuu täällä. Se tarkoittaa muutaman päivän karjalanpiirakka ja pyöröstankkausta sekä kuulumisien vaihtamista. Mikä on kyllä mukavaa, vaikkakin se on melkoinen urakka muutaman päivän aikana. Kitee on yllättävän mukava kesäkaupunki. Varsinkin jos pesäpallo-ottelut osuu samaan aikaan. Ikävä kyllä Kitee pelasi visiitin aikana kotiottelunsa ( joka olisi osunut täydelliseen aikaan ) Juvalla. Joten pitää vain tyytyä Ruutu+ palvelun kautta katsomiseen. Kävimme liikennepuistossa, koska lapset tykkää edelleen polkuautoilla kaahailusta. Kiteen liikennepuisto on koulukeskuksen alueella ja siellä oli sopivasti aktiviteettiä ylimääräisen energian upottamiseen erilaisiin polkimilla liikkuviin välineisiin. Alue on myös sopivan laaja, että polkuautot eivät mene tiukassa jonossa hitaimman mukaan. Orastuvalla Puhoksessa taas oli oikein mukava kirpputori/kahvila viritys. Meidän mummolapuskaparkin vieressä on Pajarinhovi. Pajarinhovilla on eläinpuisto, joka on monta kertaa kierretty ja sitä ei ihan joka kesä jaksa uudelleen kierrellä. Mutta Pajarinhovissa oleva kylpylä on erittäin hyvä sadepäivän ohjelmasuunnitelma. Kiteen keskustan meijerin tehtaanmyymälästä olemme käyneet ostamassa karjalanpiirakoita mukaan reissuevääksi. Matkailuauton liian pienestä pakasteosastosta johtuen päätimme ohittaa tämän perinteen.
Kiteellä viihdyimme 4 yötä, jonka jälkeen oli aika jatkaa kierrosta. Suuntasimme seuraavaksi kohti länttä. Koska ilta oli eriomaisen kaunis ja keli hellitteli, päätimme pistäytyä ihailemassa Savonlinnaa. Ajoimme lähellä keskustaa olevan kirkon parkkipaikalle ja otimme pyörät jälleen alle ( polkupyörät siis ). Savonlinna oli oikein nätti paikka pyörän satulasta tiirailtuna. Löysimme muutaman kivan ”oikopolun” ja muutamasta jouduttiin palaamaan takaisin, kun sieltä ei päässytkään pyörällä läpi. Nuorisolla tämä herätti välillä ilmaa viilentäviä ärräpäitä.
Päivän ajeluja kertyi yhteensä 131km. Majoituimme Juvan kohdalla olevaan puskaparkkiin, eli P-paikka lähellä Rapion myllyä. p-paikasta näytti olevan pääsy rantaan. Yhdessä näistä pääsykohdista oli asuntoauto jo parkissa. Pitkän aikaa mietin laittaisinko meidän vankkurin toiseen näistä paikoista, mutta ne näyttivät niin pahasti veneenlaskuun tarkoitetuille ja kaikenlisäksi niiden etupuolella ja tien välissä ei ollut minkäänlaista pusikkoa tienääniä vaimentamaan, joten parkkeerasin auton kokonaan toiselle laidalle laajaa p-aluetta. Tämä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, koska aamulla unen läpi kuulin p-paikan toiselta laidalta etäistä sadattelua, kiroilua, muutamia pikku saakeleita ja erinäisiä autojen siirtelystä johtuvia ääniä. Kalastuksen harrastajat olivat aavistuksen suivaantuneita tukituista väylistä veneen uittamiseksi. Käänsin kylkeä, jatkoin uniani ja virtuaalitaputin itseäni selkään siitä, että olin onnistunut tekemään unia keskeyttämättömän, onnistuneen päätöksen. Yö p-paikalla meni muuten hyvin. Ehkä aavistus liian lähellä tietä, vaikka välissä pieni pusikko olikin. Rekkojen ohiajo aiheutti muutamia kunnon puuskia, jotka hieman kuului häiriöäänenä ja heilautti autoa.
Aamulla pyörät otettiin jälleen käyttöön. Asuntoauto sai jäädä parkkipaikalle kun me suuntasimme hiekkatietä pitkin Rapion myllylle tutkimaan aamukahvi tarjontaa. Myllyalue oli todella upea ( jos tykkää myllyalueista ). Siellä oli mahdollista ruokkia kaloja, joita parveili myllyn alakanavassa melkoiset määrät. Isoja rontteja. Parin kilometrin aamupyöräilyn jälkeen oli oikein hyvin virtaa jälleen istua autossa kun suuntasimme kohti Mikkeliä. Tämän päivän aikana matkaa taitettaisiin 325km autolla. Ensimmäisenä navigaattoriin oli syötetty Kenkäveron osoite. Kenkäveron miljööstä löytyi paljon jännää ihmeteltävää. Mukaan asuntoautoon tarttui patalappu ( sellainen puuttui kalustuksesta, ennen kaikkea sellainen, jossa luki ”twiittaan kinttaalla” ).
Mikkelistä suunta jatkui kohti Tamperetta. Ajoimme Päijänteen kansallispuiston kautta, eli navigaattori viritettiin Pulkkilanharjun taajuudelle. Pulkkilanharjussa kävimme vain kastelemassa rannassa varpaat, pällistelimme uskomattoman hienoja maisemia ja hieman ihmettelimme menoa info alueella. Seuraavalla kerralla voisi muutaman polun kiertää. Jäätelönmittaisen tauon jälkeen matka jatkui. Ilmastoinninpuute tuntuu kuuminakesäpäivinä osaksi matkaa, joten tässä asuntoautossa pitää mitata polttoaineen kilometrikulutuksen lisäksi myös jäätelönkulutusta per matka ulkoilman lämpötilan kivutessa yli 24°C.
Pulkkilanharju-Tampere väliltä löysimme oikopolun soratien kautta, jossa oli sen verran iso mäki, että Fiatin 1.9td kone huusi hoosiaannaa loppuvaiheessa ykkösvaihteella kuljettaakseen meidät mäen päälle. Takaisin ei onneksi tarvinnut kääntyä. Tässä saavutettiin myös moottorin lämpötilamittarin viisariennätys ( toisaalta päivä oli myös todella lämmin ). Navigaattorin avustuksella Tampere, Härmälä camping saavutettiin n.19.49. Autolle löydettiin sopiva sähkötön soppi. Leirintäalueilla meillä ei yleensä ole tarvetta sähkölle. iPadit, puhelit, yms laitteet latautuvat yleensä matkan aikana. Otimme jälleen pyörät alle ja suuntasimme ensin verkkokauppaan ja sen jälkeen vielä prismaan. Tähän asti olimme pysähtyneet vain pieniin kaupunkeihin, joten pyörien lukitus oli mallia savuverho. Tästä eteenpäin pyörät on hyvällä vaijerilla ja tiukalla lukolla varustettu.
Ensimmäinen matka on näin saatu Tampereelle asti. Tämä kirjoittelu oli osa 2. Seuraavaan postailuun jäi ainakin seuraavanlaisia asioita kirjoiteltavaksi.
Käytyjä kohteita: Särkänniemi, Vapriikki, Powerparkin karting, Ruskoranta
Pyöräilyä, uintia ja suppailua tuli runsaasti melkein joka pysähdyksellä. Esimerkiksi Tampereella auto jäi leirintäalueelle kun suhasimme kaupunkiin pyörillä, mikä osoittautui erittäin toimivaksi järjestelyksi.
Sukulaisten piha-alueilla vietettiin 7 yötä puskaan parkkeerattuna, leirintäalue yöpymisiä 3, ”virallisia” puskaparkkeja 1.
Ajatuksena oli tutustua matkailuauton ominaisuuksiin ja kerätä pientä listaa paranneltavista käytännön jutuista. Ja tärkeimpänä tietenkin viettää rentouttava kesälomareissu.
