Härmälän leirintäalue Tampereella on perheen ensimmäinen virallinen yöpyminen camping alueella. Sähköpaikkaa emme kokeneet tarvitsevamme. Ruoka laitellaan kaasulla ja hupiakussa riittää kyllä jerkku pitämään puhelimet ja padit latingissa paripäivää. Kesällä ei lämmitykselle ole tarvetta näillä leveyksillä.
Tampereella päästelimme menemään pyörillä ( kuinkas ollakaan ). Särkänniemi oli tämän päivän pääkohteena. Siellä olisi parkkialue, mutta se on maksullinen. Asuntoauto lienee parhaassa ja suojatuimmassa parkissa leirintäalueella. Se parkki ainakin kuuluu vuorokausi hintaan. Pyöräilymatkaa tuli n.9km, joka toimi todella hyvänä lämmittelynä Särkänniemessä heilumiseen. Johtuen vallitsevasta tautitilanteesta Särkänniemeen otettiin sisälle vain n.20% normaalista väkimääristä. Se tiesi pieniä jonoja ja aivan käsittämättömän huonoa oloa. Perheen nuorimmanen neitokainen näyttää pitävän erilaisista pyörittimistä. Ja itse pidän haasteista, mutta 5’s kierros peräkkäin High Voltageen tuntui jo miunkin sisuskaluissa kutittelevana ruokahalun menetyksenä. Hieman Vernalla koitti harmittaa muutaman laitteen 140cm raja, kun 135cm ei mene edes paksuilla pohjallisilla läpi. Toisaalta, jälleen jotain myöhemmin odotettavaa. Ei kannata kaikkea nautiskella yhdellä kertaa. Päivä meni todella vauhdikkaasti ja todella kivaa oli. Nettiliput olivat huomattavan paljon halvemmat, kuin portilta ostettaessa. Meillä oli jonkinverran mukana omia eväitä mukana nälän sysäämiseksi myöhempään. Särkänniemen alueen ravintolatarjonta on lapsiin vetoava, mutta aavistuksen tylsä ja hintataso on hieman korkeahko.
Särkänniemen jälkeen nälkä oli löytänyt jo sellaiset mittasuhteet, että ajelimme suoraan Plevna ravintolaan. Pyöräilyn hyvä puoli on se, että voi ottaa ruokailun ohessa olutta ja Plevna todellakin on sellainen paikka,missä haluaa kokeilla erilaisia olusia mitä listalla on tarjolla. Plevnan Panimosima oli mielenkiintionen testata ja itse tykkäsin sen mausta ja sopivuudesta ruoka-annokseeni. Verna innostui kokeilemaan muutakin kuin kananugetteja, tai burgeria ja hän löysikin listalta lehtipihvin. Se oli menoa ensi testillä. Nyt ravintolapaikkoja arvotetaan Vernan toimesta sen mukaan, löytyykö listalta lehtipihviä. Ja ehkä pakko korostaa, että kukaan ei ole sponsoroinut edellä olevaa kommenttia, vaan Plevna oli ainakin meidän makunystyröille toimiva päivällispaikka. https://plevna.fi/panimotuotteet/
Päivä oli kokonaisuudessaan aurinkoinen, mutta ruokailun aikana saderintama oli saavuttanut Tampereen ja vettä tuli kuin siipiratasaluksen perssiistä. Tässä kohtaa meillä tuli hieman kiirus, koska asuntoauton kattoluukku oli jäänyt auki ja vielä ei ollut tarkastettuna miten vesi käyttäytyy suurissa määrissä katolla silloin kun luukut on auki. Emme tietenkään kuvitelleet, että asuntoauto mikään sukellusvene olisi. Luukut on kiinni ja täydellinen vesitiiviys saavutetaan. Enemmän meillä huoletti, että tuuli puhaltaa liian suuren määrän sadetta sisälle puoliavoimesta kattotuulettimesta. Näin ei onneksi tapahtunut, mutta tulipa pyöräiltyä melkoisella vauhdilla sateisen kaupungin läpi. Tampereen keskusta oli melkoisen pahasti auki revitty johtuen tulevasta raitiovaunu linjasta.
Leirintäalueelle majoittumisessa on meidän pesueelle selkeästi muutamia prioriteeteissä tuikitarpeellisia juttuja. Varsinkin muutaman puskaparkki yön jälkeen. On paljon helpompi tiskata astiat keittiöllä, WC ja harmaavesisäiliö pitää tyhjennellä n.3päivän välein ja samalla saa raitisvesisäiliön täytettyä ja pääsee suihkuun. Kaiken lisäksi tuntuu, että leirintäalueella asuntoauto on paremmassa turvassa kuin normaalilla parkkialueella jos olemme pyörillä käymässä jossain. Nämä on meidän leirintäalue oleilun tärkeimmät jutut. Sen jälkeen tulee harrastemahdollisuudet, saunat, yms jutut. Tampereen alueella oli minigolf, joka oli kyllä ihan kivaa puhaa. Mutta pääasiassa vietimme aikaa alueen ulkopuolella.
Seuraava päivä vietettiin myös Tampereella. Vapriikissa on Pelimuseo, joka oli päivän pääkohde. Erinomaisen hieno paikka! Lapset viihtyi, aikuiset viihtyi, joten kaikki viihtyi ja aika kului suorastaan siivillä. Pelejä pelailemalla pääsi varsin nostalgisiin fiiliksiin. Arcadea, flippereitä, laskettelusimulaattoria, Hugo ( se iänvanha puhelinpeli ), kännykkäpelejä ja vaikka mitä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Vinkein museo tähän mennessä. Vapriikissa olisi myös muita museoita, mutta ainoastaan postimuseota jaksettiin pelimuseon tiiviin perehtymisen lisäksi käydä tiirailemassa.
Seuraavaksi suuntasimme asuntoauton keulan kohti pohjoista. 258km myöhemmin olimme saapuneet Härmään. Löysimme hieman keskusta-alueiden ulkopuolelta ( n.9km Powerparkin alueelta ) todella sympaattisen paikan nimeltään Ruskoranta. Tampereella tulimme johtopäätökseen, että isoimmat leirintäalueet on isoissa kaupungeissa ihan ok, mutta jos tarjolla on lähialueelta joku pienempi alue, niin suuntaamme sinne. Isot alueet on yleensä hyvin hoidettuja ja fasiliteetit ovat kunnossa, mutta niissä on varsinkin ruuhka-kesäkuukausina aivan liikaa muita karavaanereita meidän makuumme. Karavaanarit on todella mukavaa porukkaa, mutta me emme ehkä kuitenkaan viihdy isojen alueiden ihmisjoukoissa ja jonottaminen mihin tahansa on kryptoniittia osalle matkaseurueestamme.
Ruskorannassa oli hyvin tilaa. Ainoastaan toinen retkeiluauto oli parkissa lammenreunamilla. Mökeissä oli muutamia porukoita. Tämä oli ensimmäinen retkeilualue sauna, mitä hyödynsimme. Alueella oli mukavia luontopolkuja, lampi oli sopivan lämmin ja pienikokoinen. Lammella oli lisäksi lautta, mistä nassikat tykkäsivät kovasti, mutta sen lisäksi oma SUP-lauta oli ahkerassa käytössä. Ruskoranta oli tällainen illan ja yön pysäkki, mutta se vaikutti sen verran sympaattiselle, että voisimme tulla tänne joskus pari päivää kestävälle visiitille. Meidän kärsivällisyydellä pari päivää on TODELLA pitkä visiitti. Muutaman asuntoautoreissun jälkeen lapset ovat kommentoineet, että voitaisiinko jollain alueella olla pidempään kuin yksi yö. Kaksi yötä on enemmän kuin yksi yö ja lapsillekin kolme yötä on selvästi liian pitkä aika.
Ruskorannasta suuntasimme Raahea kohti ( 221km ). Autoilua ei ollut selvästikään tullut riittävästi, koska halusimme Veikan ja Vernan kanssa testata PowerParkin Carting ulkoradan. Verna pääsi miun kyytiläiseksi kaksipaikkaiseen autoon ja Veikka huristeli itsekseen. Asuntoautoa ei meinattu oikein saada parkkiin Powerparkin alueelle. Yhdestä aivan tyhjästä parkkipaikasta hallin pihalla tuli parkkivahti sanomaan, että tähän ei asuntoautolla parkkeerailla edes kartingin ajelun ajaksi.
Pysähdyimme matkalla jäätelöllä Toivosen eläinpuisto ja talonpoikaismuseon kohdalla ( täällä olemme käyneet ennemmin jo kiertelemässä, joten tällä kertaa stoppasimme vain jäätelötauon merkeissä ). Raahessa majoituimme mummilan pihalla yöksi.
Raahesta suuntasimma Tyrnävän osto- ja myyntiliike nimeltään Niittymäen Nostalgia kautta Rovaniemelle. Maatilamiljöössä kaikkea jännää tavaraa. Oli hyvin lähellä, ettemme hankkineet Mobilette mallista polkumopoa, mutta sitten tervejärki iski kyntensä peliin ja ilmoitti, ettemme saisi kuljetettua sitä Rovaniemelle. Ei meillä ehkä kuitenkaan sellaiselle olisi käyttöä. Tämän päivän saldoksi muodostui 304km.
Yhteenvetona ensimmäinen reissu oli erinomaisen onnistunut. Asuntoauto toimi hienosti koko rengasmaisen kierroksen. Autoon oli todella näppärää ostaa noutoruokaa Koronan riivaamassa maassa. Ruuan laittaminen kaasulla oli todella helppoa. Lapset tykkäsivät todella paljon, kun matkalla ei tarvinnut olla koko ajan noutoruuan varassa, vaan voitiin tehdä samoja ruokia, mitkä on arjessa mukana. Tämä näkyi aika hyvin reissubudjetissa kun ruokailut voitiin hoitaa suurimmalta osalta omilla eväillä. Majoitus oli koko ajan mukana ja lapset nukkuivat paljon paremmin tutuissa peitoissa, tyynyissä ja lakanoissa.
Ensimmäiset yöt asuntoautossa olivat jännittäviä, mutta parin yön viettämisen jälkeen kaikki alkoi tottua asuntoautossa nukkumiseen. Me emme yleensä jaksa autoa kovin suoraan hinkata, vaan yleensä ajamme sen parkkiin ja jos ruokalautaset pysyy syliin valumatta pöydällä, niin auto on riittävän suorassa nukkumiseen ja normaaliin toimintaan.
Polkupyörien mukaan saaminen oli ihan timanttia. Niillä oli todella näppärä hoitaa pienet siirtymiset. Ne oli helppo parkkeerata ja kaupungin vilinässä kaikilla oli hermot huomattavan paljon rentoutuneemmassa moodissa kuin autolla sompaillessa. Lisäksi pyörillä liikuessa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä ehtii tutkia huomattavan paljon paremmin.
Varsinkin vastatuulella asuntoauto syö enemmän Dieseliä kuin VW Tiguan, jolla olemme aiemmin matkat suorittaneet. Mutta lasten tappelua takapenkillä on paljon vähemmän kun molemmilla on riittävästi tilaa. Harrastevälineistö kulkee kivasti mukana, joten tekemisen puutekaan ei vaivaa.
Asuntoautoon hankittiin päiväkirja, johon on näppärä kirjailla matkalla tapahtuneita kommervinkkejä ja havaittuja juttuja.
Matkat jatkuu tulevissa postauksissa. Kaikissa postauksissa mukana oleva video on liikkuvan kuvan muodossa oleva setti samoista maisemista ja jutuista.
