Kesäloma(t) ajoitettiin tällä kertaa kesäkuun alkuun. Ajoitus kuulostaa kovin suunnitelmalliselle ja sitä se onkin. Kesäkuu on hieno aika olla liikkeellä kun turistimassat vasta suunnittelevat lähtöä ( ja tätä aihetta on tainnut tulla toistettua useammassa aiemmassa postauksessakin ).
Reissuun pääsy oli odotettu ja toivottu, koska toukokuu oli äärimmäisen kiireinen koko perhejoukkiolla. Kaikkien säätöjen, viivästyksien ja sattumusten jälkeen 3. kesäkuuta päästiin matkaan. Suuntana tälle reissulle oli Ruotsin rannikolla sijaitseva Gotlanti, joka oli talven aikana noussut useita kertoja puheissa mielenkiintoisista kohteista esille. Käytännössä ainoa suunniteltu juttu oli deadline paluulle, joka oli viimeistään 24.6.2024, koska se oli asuntoauton viimeinen katsastuspäivä. Toisaalta meillä oli myös sukujuhla, jonka päivämäärä oli 16.6.2024, joten silloin olisi kiva olla jo Rovaniemen suunnalla.
Retken käynnistyskoukeroita
Toukokuu oli kiireinen. Kuukausi käynnistyi 2024 lumilautailukauden viimeisellä laskupäivällä Pyhätunturilla. Minulla oli kertausharjoitukset ( Northern Forest 2024 ), yhteensä 13 päivää. Lisäksi kävin viikon työreissussa Wienissä. Veikka onnistui saamaan hitsauskuonaa silmäänsä ja päätyi päivystykseen, lisäksi hän kaatui mopolla ja päätyi päivystykseen uudemman kerran. Tällä kertaa solisluu oli poikki, joten leikkailun, korjailun ja tikkienpoiston takia myöhästytimme parilla päivällä reissuun lähtöä. Iitulla oli töitä ja opiskeluja. Verna onneksi oli oma reipas itsensä ja asuntoauto käynnistyi suosiolla talven reissujen jäljiltä. Toinen kaasupullo ja lumiketjut päätyivät varastoon.
Starttipäivälle oli varattu runsaasti tekemistä. Alkaen asuntoauton konepellin maalaamisesta ja päättyen jos jonkinlaiseen suursiivoukseen, ettei lomalta paluu olisi liian ankea. Itse olin vasta pari päivää aiemmin kotiutunut kertaamasta, joten todo-lista oli pitkä kuin nälkävuosi. Listalla oli viemäreiden puhdistus, joka onneksi meni yllättävän jouhevasti painepesuriin kiinnitettävän lisäosan avustuksella. Ehdin korjailla myös läpimädäksi menneen terassin kaideosan, leikata nurmikon, hankkia varusteita ( kuten pyörille suojapussi ), grillata, jne. Kaiken touhun ja tohinan jälkeen oltiin Iitun kanssa sen keränneet täytettä laiskotusmittariin, että ehdotettiin nuoriso-osastolle seuraavana aamuna liikkeelle lähtöä.
Onneksi teinit tuntevat jo meidän perhetiimin aamulähtö kyvykkyyden heikkouden, että osasivat vaatia liikkeelle lähtöä heti illalla. Varsinkin kun he olivat jo vuodevaatteet pakanneet auton kyytiin. Suuntasimme auton keulan 21:50 kohti seikkailua. Tai no oikeastaan keula suunnattiin kohti Haaparantaa ja Ikean parkkialuetta, mutta seikkailu se on pienikin seikkailu. Vaikka tuossa aiemmin oli puhetta kaikenlaisesta touhusta ja tohinasta, niin ajoon vaikuttavaa väsymystä ei ollut, joten liikkeelle lähtemisesssä ei ollut riskiä. Liian väsyneenä ei passaa auton rattiin tarttua. Kokonaisuudessaan päivän aikana tuli ajettua 151km ja aikaa ajoneuvon ratissa n.3h.
Ikean parkki saavutettiin hyvissä ajoin ennen puolta yötä, joten suunnitelmassa pysyttiin ja matkaan päästiin. Ikean parkissa oli paljon ajoneuvoja jo valmiiksi. Illan rauhallisuutta rikkoivat traktoriautot, jotka huudattivat ja vonguttivat volvojen kumeja kohtuullisen äänekkäästi viereisessä liikenneympyrässä. Onneksi ne lakkasivat sopivasti ennen puolta yötä. Aamulla Verna ehdotteli, josko oltaisiin käyty Ikeassa lihapullia syömässä lounaaksi ennen liikkeelle lähtöä, mutta Ikea aukesi sen verran myöhään, että pääsimme liikkeelle pelkällä asuntoautossa nautitulla aamupalalla.
Rannikkoa pitkin kohti Sundsvallia
Ensimmäinen pysähdys Haaparannan jälkeen tuli Sangiksessä, jossa sijaitsee armeijatavaraliike. Liikkeen piha-alue on helppo tunnistaa erilaisista puuveistoksista ja rakennelmista. Veikalle löydettiin shortsit ja minulle toiminnalisempi kameralaukku. Kameralla tuli napsittua otoksia ihan kattavasti. Ihmettelin vain kummallista punaista, äärimmäisen pientä ikonia kameran etsimen näytössä. Olisi pitänyt ihmetellä hieman enemmän, koska myöhemmin selvisi pienen ikonin tarkoittavan, että kamerassa ei ollut muistikorttia paikallaan. Ärsyttävän pieni ikoni suhteessa sen mahtipointisen suureen merkitykseen muistojen tallentamisessa. Onneksi vain n.puolen päivän kuvat hukkuivat digitaaliavaruuden syövereihin. Mikään onneksi ei ole opettavaisempaa kuin hölmö virhe. Tämä vaikuttaisi olevan ominaisuus uudessa Nikon Zfc kamerassa. Tähän asti kaikki muu onkin ollut todella kivaa. Ainoastaan akun kesto on ollut huonona puolena.
Ruokailu hoidettiin tällä kertaa burgerilla, eli käytiin Sybilla -nimisen ketjun burgerilla ja olipa positiivinen makuelämys. Pikaburgerin yhteydessä oli hyvä käydä myös täyttämässä jääkaappi kaupan antimilla.
Toinen yö päädyttiin viettämään Överhörnas Campingissä ( https://overhornascamping.se/ ). Alue oli todella rauhallinen ja kukvauksellinen. Jopa toiletti osasto oli vaikuttavasti toteutettu kattokruunuineen ja krumeluureineen. Camping alue on todella upealla paikalla veden äärellä. Iitu oli katsonut internaatin tietolaareista, että respa menee kiinni vasta 20:00 ja navigaattorin aika-arvion mukaan ehtisimme tuohon ajankohtaan mainiosti. Överhörnas Campingin ovella totesimme respan menneen kiinni jo 18:00 aikaan. Onneksi oveen oli kirjattu päivystysnumero, omistaja pariskunta oli paikalla alle 2min soitosta ( asuivat käytänössä 20metrin päässä resparakennuksesta. Päivälle tuli ajomatkaa 502km ja aikaa kului 6h 30min. Tässä kohtaa oli jo ihan hyvä voittajafiilis, koska matkaa Nynäshamniin tulee karvan yli 1200km. Nyt matka oli saatu onnistuneesti käyntiin ja ihan sopivalla siivulla.
Aamulla päästiin liikkeelle ennen 11:00. Ei lasketa, että se on suomen aikaa 12:00. Oltiin tyytyväisiä, että reilusti ennen puolta päivää päästiin taipaleelle. Tämän päivän etenemä oli tasan 504km, eli 2km enemmän kuin edellisenä päivänä. Suunnittelemalla ei näin tarkkoihin päivämatkoihin kykene. Ensimmäinen pysähdys etapilla oli Höga Kusteninin silta ( https://www.hogakusten.com/sv/hogakustenbron ) .
Kuten nimi indikoi, niin silta sijaitsee Höga Kustenin alueella. Kyseessä on maailman kahdeksanneksi suurin riippusilta, jolla on pituutta huimaavat 1800metriä ja sillan ylitys tapahtuu 40metrin korkeudessa. Sillan korkeimmat pilarit on 182 metrin korkeuteen yltäviä. Tätä siltaa ei voinut vain ylittää, vaan etsimme näköalapaikan, jolta sitä voi kauhistella ( korkeapaikankammo on edelleen parilla perheen jäsenellä ). Alueelta löytyy hotelli, jonka pihalla on frisbee golf rataa, matkamuistomyymälää, yms tekemistä, mutta päivämatka oli vasta alussa, joten meidän pysähdys oli vain 30min mittainen.
Lihapullia ja majapaikan metsästystä
Vernan vaatimus lihapullista palautui mieleen lounasaikaan kun olimme ohittamassa Birstaa. Birstassa oli Ikea ja se näkyi houkuttelevasti ohimenotielle. Mielikuvitus oli hieman vähissä tässä parin tunnin istuskelun jälkeen, joetn päätimme tankata auton ja matkustajat. Teinit saivat kokemusta pakkoruotsista kun joutuivat itse hoitamaan tilauksensa Ikean ruokatiskiltä ja saatiin myös lihapulla vatsojen ujellusta vaimennettua.
Seuraava pysäkki oli suunniteltu Uppsalaan. Halusimme käydä tutkimassa vanhan yliopistokaupungin tunnelmaa. Kuvitelimme, että Uppsalan keskustassa olevan Fyrishovin alueelle ei tarvitsisi varata paikkaa offseasonin aikaan. 18 aikaan kun pääsimme Fyrishovin alueelle, niin aluehan osoittautui täydeksi. Ei oltu ensimmäiset, jotka kännytettin porilta, vaan sinne vaikutti olevan ainakin muutaman asuntovaunu/-autokunnan jono.
Päätimme viedä auton paikallisen urheilukeskuksen parkkialueelle ja suunnata pienelle kävelylle Uppsalaan. Kävimme katsomassa kirkkoa ja keskusta-aluetta. Max burgerista haimme burgerit ja kunnon turisteina otimme ne mukaan syödäksemme piknik tyyliin kanavan alueella. Jotenkin olimme kokonaan ummistaneet silmämme lokeille. Ehdimme melkein kokonaan syödä ennen kuin parvellinen lokkeja alkoi hyökkäilemään osingoille. Pakkasimme loput salamaakin nopeammin ja eksytimme lokit. Kaikenlaista töhöilyä.
Pari tuntia meni Uppsalassa todella nopeasti ja yö alkoi pikku hiljaa kolkuttelemaan ovelle. Koska Uppsalan camping oli täynnä, niin suuntasimme seuraavaksi pienen googlailun jälkeen kohti Skoklosteria. Matkaa oli vain 50km ja Skoklloster osui hieman syrjään reitiltä; mutta ei liikaa. Matkalla oli varsin pieniä teitä. Osuimme kääntösillalle samaan aikaan kun purjeveneet olivat menossa sen ohitse. Hämmästyttäviä insinöörityön hedelmiä tulee vastaan hyvin kummallisissakin paikoissa.
Skokloster oli perinteinen camping alue ( https://www.skoklostercamping.se/ ). Ensimmäisenä silmään pisti minigolf alue, joka oli täynnä ruotsalaisia leidejä pienessä skumppa pöhnässä pelaamassa. Meille osoitettiin alueelta paikka ja se oli kerrassaan upea paikka veden ääreltä. Aurinko oli juuri aloittamassa matkansa horisontin taakse ja kun auto oli parkissa, niin auringon laskun tunnelma oli suorastaan huumaava. Nautimme illasta ja camping alueen tunnelmasta. Alueen tilat olivat hieman vanhat, mutta ne oli edelleen toimivat. Ovet ja muut toimivat NFC-korteilla, jotka koittivat olla meillä koko ajan hukassa. Hinta oli myös hieman arvokas yhdestä yöstä, mutta paikkana maagisen hieno.
Drottningholm
Seuraavana päivänä oli ruotsin kansallispäivä. Lähellä olleessa Slottsskogenissa olisi ollut jonkinlainen itsenäisyyspäivän tapahtuma, mutta me olimme jo illalla ehtineet asennoitua Drottningholmin linnaan tutustumiseen. Miksi siis mennä pieneen linnaan kun voi mennä heti kerralla isompaan sellaiseen. Joten suunta kohti Tukholmaa. Tulossa oli jälleen kuuma päivä, joten matkanteosta tulisi aika tuskaista. Onneksi siirtymä Tukholmaan oli vain 60km.
Drottningholmin linnaa lähestyttäessä, Tukholman kehätiellä auton kytkin alkoi taas indikoida pienoisesta häiriöstä. Matkan aikana Iitu oli ostanut meille online palvelun kautta liput linnaan (https://www.kungligaslotten.se/language/suomeksi/drottningholmin-linna.html). Väkeä olikin paljon liikenteessä ( koska kansallispäivä ). Osa oli selvästi tullut linnan ruohokentille nauttimaan piknikistä. Linna alue oli valtaisan kokoinen ja meillä menikin siellä aikaa lähes 2.5h, josta osa ajasta meni ruokailun merkeissä. Vanhoissa linnarakennuksissa on tunnelmaa ja niistä on mielenkiintoista bongailla yksityiskohtia maalauksista ja sisustuksista. Tavaraa on vuosien aikana kertynyt niin valtaisat määrät, että jokaisella tuntuu olevan jotain omanlaistaan kerrottavaa.
Syömässä kävimme Drottningholmin linnan alueella olevassa Karamellan kahvila/ravintolassa (https://www.drottningholm.org/meny). Annokset olivat todella onnistuneita ja palvelunopeaa. Lämmin- ja kylmäsavulohi toimii aina ja Veikka taisi jatkaa burgeri päivässä jatkumoaan.
Lähdimme Drottningholmista kohti Nynäshamnia 16:30. Ajatuksena oli, että kansallispäivänä ei olisi neljän ruuhkaa. Kyllä se vain oli. Google maps näytti kehätien reittiä punaiseksi. Etenemä olisi hidasta. Tyhmän rohkeasti menimme suoraan punasimmalle alueelle. Maps oli perhana vieköön oikeassa. Jumiutuva ruuhka ja autossa kytkin ongelmia. Pahimmassa kohdassa ruuhkaa autosta käytössä oli vain 1- ja 2-vaihteet. Ja tietenkin kytkin. Joka tuntui toimivan koko ajan huonommin. Juuri ennen viimeistä valoristeystä, minkä jälkeen jono näytti lähtevän soljumaan paremmin 1-vaihde ei enää suostunut menemään päälle. Eikä myöskään 2-vaihde. Auto oli pysähdyksissä ja jono lähti liikkumaan eteenpäin. Ei auttanut kuin sammuttaa auto, kakkonen silmään ja startin avustuksella liikkeelle. Onneksi tämän jälkeen ei tarvinnut enää pysähtyä. Olimme todella lähellä pysäyttää yhden kaistan liikenteen kokonaisuudessaan. Hieman jäähdyttyään vaihde meni taas normaalisti, tosin päädyin leirintäalueella ( Gotlannin puolella ) suosiolla kiristämään hieman kytkimen vaijeria ( siitä eteenpäin toimikin taas normaalisti ).
Lautturointia Gotlantiin
Nenäshamnin satamaan päästyä mie olin ihan sippi ruuhkasta ja yllättävästä säädöstä kytkimen kanssa. Meillä oli hyvin aikaa lautan lähtöön, joten otin pienet torkut parkkialueella samalla kun Iitu ja Verna kävivät täydentämässä jääkaapin antimia.
Lauttamatka oli lähes neljä tuntia ja lautta starttasi satamasta alkuillasta. Normaalit jonottelu kuviot ja kaasupullojen sulkemiset oven sinetöimisineen olivat tuttuja prosesseja jo edelliseltä vuodelta. Selvästi lauttamatkailu ei vielä ollut kyllästyttänyt liikaa. Lautta matkat varasimme jo Rovaniemellä, koska kuulimme niiden olevan varsinkin kesäaikaa täynnä. Muutamat lautta vuorot olivat jo meidän varausta tehdessämme täynnä. Tai oikeastaan ne oli täynnä sellaisien paikkojen osalta, jotka me tarvittaisiin. Matkailuautolla on pituutta pyörineen n.7metriä ja sillä on korkeutta 3.2 metriä, joten normaali henkilöauton paikka ei riitä. Lauttamatkalla jokaiselle matkustajalle oli myös oma istumapaikkansa. Mikä oli kieltämättä näppärää, koska lautan tarjonta oli todella nopeasti muuten katsottu läpi. Wifi toimi, joten tässä matkalla oli aikaa myös tutustua tarkemmin internetin kautta Gotlannin tarjontaan.
Lautta saapui ajallaan satamaan ja Gotlannissa oli huomattavan paljon hämärämpää tähän aikaan kuin Rovaniemellä. Katsoimme park4nightin kautta, että satamassa olisi matkaparkki matkailuajoneuvoille. Ajettuamme paikalle huomasimme kaikkien paikkojen olevan varattuna. Joten suuntasimme seuraavalle n.1km päässä olevalle parkkialueelle, joka oli myös park4nightiin merkattuna. Täällä oli jo valmiiksi n.15 ajonevoa parkissa. Parkkipaikka kustansi n.20euroa /24h. Se sisälsi pelkästään parkkimaksun, joten siinä mielessä se tuntui hieman kalliihkolle. Toisaalta ympärillä oli muita nukkujia, joten toivon mukaan se pitää möröt loitolla. Parkkipaikan maksu sovellukselle tosin antaisin sapiskaa, koska jouduin kokeilemaan maksua kolme kertaa ennen kuin se suostui korttia onnistuneesti veloittamaan. Kaiken lisäksi sovellus oli muutenkin epämääräisen oloinen.
Ensikosketus Visbyyhyn
Aamulla parkkialueelta oli jo melkein puolet lähteneet jatkamaan matkaa kun me vasta konkoiltiin hereille. Iitun kanssa päätimme lähteä samantien suuntaamaan Visbyn keskustaan tutustumaan Gotlannin pääkaupungin tarjoamaan tunnelmaan. Aurinko helotti täydeltä taivaalta, joten asuntoautossa alkio myös äkkiä tuntua lämpöiseltä. Naperot saivat jäädä suosiolla nukkumaan. He tulivat sitten perässä myöhemmin rullalaudoilla. Keskustaan oli sopiva 2km aamureippailun verran matkaa.
Aamuaikaan Visbyn keskusta oli hiljainen turisteista. Oli tilaa katsella ja ihmetellä keskustan rakennuksia, avautuvia maisemia ja kattonäkymiä. Keskusta-alueella on runsaasti korkeusvaihteluja, joten pohkeet olivat jo ensimmäisen tutustumiskävelyn jälkeen yhtä kivikovat kuin Visbyä ympäröivät kiviset kaupungin muurit. Keskustori oli vaikuttava, varsinkin kun siellä oli jättimäisen kokoisen goottiaikaisen kirkon rauniot. Kirkkoja Visbyssä oli runsaasti. Täällä ei taida olla kovinkaan paljon katollisia, koska melkein jokaisesta kirkosta tuntui katot puuttuvan(tirsk). Keskusta-alueella pelkästään oli kourallinen kirkonraunioita vierailtavaksi.
Iitu oli innosta piukeana kaikista lankakaupoista. Neuloosi on vakavasti otettava tila, jota vielä ei taideta kuitenkaan sairaudeksi luetteloida, vaikka se jonkinlainen riippuvuus aivan varmasti on. Teinit rullalautoineen löysivät puolen päivän jälkeen kaupunkiin. Vähemmän yllättäen nälkäisenä, joten pienen kaupustelun jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Keskusta-alueelta löytyi todella mainio pizzeria. Tripadvisorissa sille oli annettu lähes 5 tähteä ja terassilla oli hämmentävän paljon tilaa. Meillä oli todennäköisesti joku uskomaton mäihä kyseesä, koska heti kun olimme istuneet terassipöytään, niin kaikki muut pöydät täyttyivät naakan nokan näpäyksessä. Tilasimme kolme erilaista pizzaa ja neljä lautasta ( silloin ei tule lounasaikaan liian iso ähky ja kaikki pääsee hyvin maistelemaan erilaisia pizzoja ). Erinomainen pizzapaikka. Tätä voi suositella (https://millelire.se/).
Autolle saavuttaessa huomasimme ihmisiä kerääntyneen tienlaitaan. Parin minuutin odottelun jälkeen selvisi syykin. Paikallisilla opiskelijoilla oli koulut loppuneet ja penkkarikulkue ohitti parkkialueen poppikoneet jyskyttäen. Traktoreita oli varmaankin haalittu vetojuhdiksi koko saaren alueelta. Jokaisessa oli perässä koristeltu peräkärry kera jäätävän kokoisien poppikoneiden, aggregaattien ja juhlivien teinien. Kulkue oli kyllä vaikuttavan äänekäs ja värikäs. Paikallisilla poliisijoukoilla näyttää olevan kalustossa myös sähköpolkupyöriä.
Kaupunkikiertelyn jälkeen oli hyvä alkaa suunnitella auton seuraavan yön majapaikkaa. Kneippynin alue vaikutti mielenkiintoiselle (https://kneippbyn.se/in-english/#accommodation). Se oli kivan näköinen alue, meren rannalla ja kaiken lisäksi pyöräilymatkan päässä Visbyn keskustasta. Varasimme sieltä paikan autolle ja lähdimme navigoimaan. Paikka osoittautuikin erittäin kivaksi timantiksi. Merenranta paikka. Ei juurikaan porukkaa. Kaikki tarvittavat palvelut paikalla. Ainoastaan vesipuiston ranneke ei kuulunut mukaan majoittumiseen ja sekös teinejä harmitti. Toisaalta keikkuvat niin vesipuisto iän rajalla, että näimme suuria taisteluja siitä, halutaanko vesipuistoon, vai tutustua Visbyyhyn tarkemmin. Tässä yhteydessä vanhempien näkemys voitti ja menimme vesipuistoon..eikun siis Visbyyhyn tutustumaan.
Tästä jatketaan seuraavaan osaan. Gotlannin saari oli saavutettu lähes 1300km ajelun jälkeen. Kohde oli nyt käsinkosketeltavan lähellä ja sitä pääsee tutkimaan omaan tahtiin. Edelliseen kuva kollaasiin jo ujutin pari kuvaa seuraavan postauksen aiheista.
Alla olevasta kartasta näkyy koko reissun reitti + pääpiirteittäin pysähdyskohteita. Ihan jokaista mutkaa ja notkelmaa sinne ei ole merkittynä.
