Gotlannin saari oli saavutettu. Visby pääsi puolihuolimattomasti yllättämään kauneudellaan ja monipuolisuudellaan. Historiaa, kauppoja, mahtavia maisemia, vanhoja rakennuksia ja hyvää ruokaa. Tässä postauksessa käydään Visbyssä, mutta tutustutaan myös Lummelundan tippukiviluoliin, ihmetellään raukkeja, löydetään ainakin yksi majakka ja jälleen kerran matkaillaan lautalla.
Edellinen osa reissua löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/gotlanti-2024-osa-1/
Kneippynin camping alue
Siirsimme asuntoauton ensimmäisen yön parkkipaikalta Kneippynin Camping alueelle (https://kneippbyn.se/in-english/#accommodation) aiemmassa postauksessa kerrotun kaupunkikierroksen jälkeen. Päätimme asettua taloksi merenrantatontille ja toipua hieman. Kytkin sähköt autoon ja purin koko porukan pyörät auton kyydistä. Tällä kertaa meillä oli kolme pyörää takatelineellä ja Veikan pyörä takapaksiin purettuna ( se kun ei sinne kokonaisena sovi ). Juuri ennen reissua haettu pyörien suojapussi auttoi huomattavasti pyörien kuntoon laittamista. Pyörät eivät olleet juurikaan pölyyntyneet, joten myös huoltotarvetta oli vähemmän ennen liikkeelle pääsyä.
Kneippynin alue oli iso. Se sisältää useita satoja paikkoja asuntoautoille, mutta tässä vaiheessa sesonkia niistä oli käytössä vähemmän kuin 10. Alueella oli clampingiin soveltuvaa majoitusta ja pieniä mökkejä, joissa oli pääasiassa lukio ikäisiä koululaisryhmiä pitämässä meteliä. Tosiasiassa paikka oli hyvinkin rauhallinen verrattuan moneen muuhun alueeseen.
Höglintin näköalapaikka
Pienen elpymisen jälkeen suuntasimme pyörät kohti Höglintin näköalapaikkaa. Höglint on yli 40 metrin korkeuteen kurkottava kallioinen merenranta-alue. Keli oli aavistuksen sateinen ja todella paljon tuulinen.
Kova tuuli tuntui luissa ja ytimissä kun pääsimme Höglintin päälle. Kallion laidalle ei tehnyt mieli mennä liian lähelle kurkkimaan. Onneksi tulimme pyörällä, niin kropassa oli hieman peruslämpöä enemmän energiaa.
Kielekkeeltä johtaa portaat hieman alemmas kalliolle. Ylhäältä päin kalliosta on todella vaikea saada selvää, kuinka korkea se on oikeasti. Aallot näyttävät todella pienelle, mutta ilman vertailukohtaa skaalasta on vaikea saada selvää. Oikean käsityksen kallion massiivisuudesta sai vasta kun laitoin dronen liikkeelle ja kävin kuvaamassa sijaintimme mereltä päin. Tuuli pysyi juuri ja juuri drone operoinnin rajoissa. Nautimme kevyttä evästystä, mutta tuuli ja sade estivät pidemmän viihtymisen alueella.
Onneksi menomatkalla oli reipas vastatuuli, joten paluumatka sujui rallatellen. Edestakaisin pyöräilyä mukavassa maalaismaisemassa tuli n.7km; sopiva iltareippailu.
Häglint visiitin jälken olin laittanut pyörät huolettomasti vasten meidän ja viereisen paikan sähkötolppaa. Neljä pyörää, lukolla kiinni. Ajattelin, että kuka nyt yön aikana tulisi paikalle. Kuinka kävikään, yön aikana oli tullut tanskalaisia asuntoautoilijoita myöhemmältä lautalta. He onneksi olivat saaneet laitettua sähköt autoonsa, vaikka pinollinen maastopyöriä ansiokkaasi yrittikin puolustaa reviiriään. Pyytelin seuraavana päivänä vuolaasti anteeksi ja me taidetaan muistaa jatkossa levittäytyä vain omalle alueelle pyörinemme.
Pyörähaahuilua Visbyssä
Seuraavana aamuna laitoimme pyörät pyörimään ( päivän pyöräilyt oli n.12km ) ja suuntasimme Visbyn keskustaan. Tällä kertaa teinit lähti samaa matkaa kohti kaupungin keskustaa. Alkumatkan pääsimme päätienlaidan kulkevaa pyörätietä joutaisesti keskuta-alueen liepeille. Keskustassa ajoimme linnan muurin viertä aina pohjoiskärkeen asti. Pyöräparkkipaikkoja ja pyöräteitä Visbyssä on hyvä määrä ja pyöräily sujuu helposti. Pohjoispäässä kaupunginmuuria valitsimme reiteiksi pieniä polkuja, joita on mukava paahtaa maastopyörillä. Täällä nokkoset ei ole ongelma maastossa, vaan ruusupensaat. Verna onnistui samaan melkein 20cm pitkän haavan ruusupensaan kohtaamisesta.
Pohjoisportin lähettyviltä on mahdollista päästä linnanmuurin päälle kävelemään ja katselemaan millaista suojelusta se on kyennyt antamaan paikallisille. Haahuilimme pyörillä pitkin katuja ja ihmettelimme vanhoja rakennuksia, kirkkoja, katuja ja niiden tarjoamaa tunnelmaa. Pelkkään ympäriinsä haahuiluun kuluu runsaasti aikaa, koska nähtävää tuntu olevan jokaisen kulmauksen takana. Päätimme jälleen syödä keskustan alueella. Tällä kertaa ruoka paikaksi valikoitui Storatorgetin laidalla ollut Plaza Restaurang Visby ( https://plazagotland.se/ ). Ruoka oli erittäin hyvää. Mie söin lammasta, Iitu päätyi snitzeliin ja naperot jatkoivat burgerilinjalla. Keli helli ja ulkona oli todella mukava ruokailla keskustan ihmisvilinää seuraillen.
Seuravaksi 1/2 porukasta halusi päästä kaupoile. Mie ja Veikka emme oleet erikoisen kiinnostuneita shoppailusta. Päädyimme kuitenkin sen verran ostoksille, että hankimme Veikan kanssa halvimmat mahdolliset aurinkolasit ( 4€/kpl ) ja melkoisen nipullisen karkkitankoja ( polkakris ) Wisby Kokereit karkkikaupasta ( http://www.kokeriet.se/ ). Muuten keskityimme ihmettelemän Visbyn keskustan rakennuksia ja menoa. Iitu ja Verna löysivät kirppareita ja lankakauppoja, joissa viihtyivät kohtuullisen hyvin.
Illalla menimme pelaamaan Kneippynin minigolf radalle. 18-reikäinen rata oli monipuolinen ja hyvässä kunnossa. Perheen voimalyöjä, eli Iitu onnistui useamman kerran vaarantamaan koko alueen mustelmattomat nilkat pallonsa kanssa. Hauskasti rakennettu rata ja vaikken minigolffista mitään tiedäkkään, niin radat olivat sopivan haastavia. Meidän mukaillut säännöt tosin ei taida kestää minkään valtakunnan päivänvaloa. Jo golffailun aikana huomasimme, että taivas oli keräämässä runsaasti pahaenteisen näköistä pilvimassaa. Jonkinverran pieniä pisaroita tuntui aika ajoittain iholla.
Yön aikana alueelle tuli mereltä kunnon ukkosmyrsky. Sade piiskasi asuntoauton kattoa ja salamat valaisivat koko taivaan. Heräsin yöllä pahimman möyryämisen aikaan. Välähdyksen ja jyrähdyksen väliä oli pienimmillään vain sekunnin verran. Asuntoautossa luonnon voimat tuntuvat todella käsin kosketeltavalle. Parin päivän ajan leirintäalueen edessä olevalla merialueella näytti olevan parkissa Maltalaisia LNG tankkereita.
Aiemmissa postauksissa on jo hieman ollut puhetta, että tykkään kuvaamisesta. Tälle reissulle varustauduin kuvaamaan Nikon Zfc-mallisella kamerallani. Mukana oli kaksi putkea, kännykkä ja laturi. Toista akkua olen ollut jo ostamassa pidempään, koska tämän kameran huonoin puoli on todella huono akun kesto, varsinkin jos kamera on suoraan yhteydessä puhelimeen Nikon bridge sovelluksen kautta. Minusta tuo yhteys kameran ja puhelimen välillä on kuitenkin kiva, kun saan suoraan katsottua mille kuvat näyttävät ( no on kamerassakin näyttö, mutta kun on tottunut kuvia selaamaan näppärästi kännykällä ). Käytän Adoben lightroomia kuvien pieneen viilaamiseen. Olin sanalla sanoen yllättynyt miten paljon kännykän sovellus kykenee kuvalle tekemään. Alla on kaksi kuvaa, joista oikeanpuoleinen on normaalisti värien osalta käsitelty, mutta vasemman puoleisessa on käytetty sovelluksen AI osuutta poistamaan muut ihmiset kuvasta. Omasta mielestäni tuo on kohtuullisen vakuuttava lopputulos kun ajatellaan, että sen pystyy tekemään älypuhelimella ja sovelluksella sen tarkemmin säätämättä n.30 sekunnin kikkailuilla.
Se kuvaamisesta, palataan takaisin reissun tapahtumiin.
Lummelundan luolan uumenet
Seuraavana aamuna pyörät pakattiin jälleen auton kyytiin. Kiristin tässä vaiheessa auton kytkintä useamman kierroksen ja se pelasikin loppureissun kerrassaan oivallisesti. Apulaitehihnan vonkumista hillitsimme hieman hillovoitelulla, joka auttoikin akuuteimpaan volinaan. Siirryimme saarikierrokselle kun teinit saatiin heräteltyä. Kerran olimme saarelle tulleet, niin totta vieköön halusimme nähdä saaresta myös muutakin kuin Visbyn.
Kävimme täydentämässä jääkaappia ICA:ssa ennen siirtymistä ulos kaupunkialueelta ( lisää lihapullia ja muuta lounastarviketta ). Visby ei ole iso kaupunki. Vain kolmet liikennevalot matkalla eteläisemmästä osasta kaupunkia pohjoisempaan. Meidän kohteenamme oli Lummelundan luolat. Matkaa keskustasta oli 15km, jonka olisi taittanut myös pyörillä, mutta tällä kertaa se osui sopivasti autolla tehtävän saarikierroksen ensimmäiseksi kohteeksi.
Lummelundan luolasto (https://lummelundagrottan.se/) on kartoitettu pisimmillään 4.5km mittaiseksi. Uusia luolia ja alueita kartoitetaan koko ajan lisää, joten pituus on 2024 tilanne. Luoliin pääsee tutustumaan ohjatuilla kierroksilla. Alueella on runsaasti parkkitilaa, joka kesäkuun alussa oli vielä hieman tyhjillään. Pääsimme suoraan seuraavalle kierrokselle, joka lähti 5min saapumisesta. Kierros oli ruotsiksi, mutta saimme audio laitteen, joka puhui englantia. Luolastossa kierrettävä matka ei ole pitkä, mutta stabiili +8°C lämpötila tuntuu kohtuullisen viileälle, kun sinne menee 25°C ulkolämpötilasta, joten riittävästi vaatetusta mukaan.
Luolastoihin järjestetään myös erilaisia seikkailuretkiä, joissa mennään kumiveneillä syvemmälle luolaston uumeniin. Harmillisesti sellaista ei osunut meidän Gotlannissa oleskelun ajalle.
Fåron raukit – kohti Gotlannin pohjoiskärkeä
Navigaattoriin laitettiin seuraavaksi osoitteeksi Fårö. Emme suunnitelleen reittiä sen paremmin. Nälkä alkoi hieman kurnimaan Tingstäden kohdalle, joten seurasimme kylttiä, joka näytti paikalla olevan jonkinlaisen nähtävyyden. Tingstäden linnoituksen parkkipaikka oli aivan tyhjillään, joten kurvaisimme auton parkkiin ja aloimme laittamaan ruokaa. Lihapullia ja salaattia. ICA:sta olimme päätyneet ostamaan 1k paketin pieniä lihapullia, jotka olivat älyttömän hyvänmakuisia. Itse linnoitukseen emme päässeet tutustumaan. Sitä varten olisi pitänyt soittaa jollekin paikalliselle, joka olisi tullut erikseen esittelemään linnoituksen saloja. Päädyin ihmettelemään sitä rautaisen portin ulkopuolelta.
Fårö valikoitui kohteeksi raukkien takia. Raukit ovat epämääräisen muotoisia kalkkikivi ”torneja”, jotka ovat muodostuneet aaltojen hakatessa heikomman kiviaineksen niiden ympäriltä. Gotlannin rannikko on kuuluisa raukeistaan, joten pakkohan niitä oli nähdä. Parin päivän kiertelyn jälkeen raukki kiintiö oli melko täynnä. Tämä ja seuraavat päivät olivat aivan erikoisen tuulisia ja varsinkin vastatulen kulkiessa rannalla tunsi kävelevänsä.
Fårön saarelle menee lautta ja matka kestää vain muutaman minuutin. Jo useampi kilometri ennen lauttarantaa avautuu tienlaitaan toinen kaista. Heinä- ja elokuussa jonot saarien väliselle lautalle taitavat olla melkoiset. Paluumatkalla Fårön puolella pistimme merkille, että kaistan vieressä oli kyltit, joissa kerrottiin jonotusajan pituudesta. Ensimmäinen kyltti taisi kertoa jonotusajan olevan 1.5h. Tässä vaiheessa kautta ei ollut vielä minkäänlaisia jonoja.
Fåröllä oli majakka. Se oli saaren aivan pohjoisimmassa kärjessä. Raukkialueen jälkeen otimme tuon majakan kohteeksi. Jos verrataan viime kesän Hiiumaan reissuun( https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/kesareissu-2023-osa2-suuntana-viro/ ), niin Gotlannin majakat olivat todella nättejä, mutta niihin ei päässyt samalla tavalla tutustumaan sisälle ( tai huipulle ) kuin Hiiumaan vastaaviin. Fårön majakka oli todella upea, kuin suoraan Tove Janssonin saduista. Kyltit olivat hautautuneet läheisen metsän syövereihin hajonneina palasina. Jatulintarha loi mystistä tunnelmaa ja voisin kuvitella täällä olevan todella kammottavan mystistä syksyn viimeisinä pimeinä tunteina luonnon voimien mellastaessa ympärillä.
Lisää raukkeja, Lergravsporten
Gotlanti on todella pieni saari. Joten kun pääsimme lauttamatkan kautta takaisin Fårön reisulta päätimme suunnata saaren itäreunaa pitkin kohti eteläistä kärkeä. Pienen googlettamisen jälkeen totesimme Lergravsportenin raukin olevan sen verran kiinnostava, että laitoimme kohteeksi mapsiin. Tässä vaiheessa kivet ei vielä tulleet korvista pihalle, joten suuntasimme sinne. Lergravsviken on luonnonsuojelue, joita Gotlannissa oli runsaasti. Kivimuodostelma oli todella vaikuttavannäköinen ja myös maisemat olivat kuin satukirjasta. Parkkialue oli pieni, mutta toisaalta täällä ei paljoa porukkaa ollut liikenteessä. Vaikka raukit onkin hienoja, niin ei meidän pysähdys tässäkään paikassa ottanut enempää kuin 30min, kun mielenkiintoisimmat kohteet oli tutkittu läpi. Portin mallinen raukki oli kyllä tähän asti nähdyistä ehdottomasti mielenkiintoisin.
Nälkä alkoi jo pikku hiljaa nostaa päätään, joten päätimme suunnata leirintäpaikalle. Tällä kertaa leirintäalue kohteeksi valikoitui Ljugarn Semesterby & Camping ( https://semesterby.se/utbud/husvagnscamping/ ). Näppärää siellä oli, että oleskelun voi maksaa netissä. Huonoa siellä oli, että info oli ehtinyt jo mennä kiinni, joten kaiken joutui itse selvittelemään. Sähköpostiin oli tullut todella olemattomat ohjeet alueen faciliteeteistä.
Ensivaikutelma olikin, että ilman NFC korttia ei ole pääsyä suihkuun, eikä myös WC-tiloihin. Myöhemmin tutkimisen jälkeen onneksi huomasimme inva-wc:n olevan auki. Mutta toivotusta suihkusta ei ollut tietoakaan. Sähköä saatiin tolpista, ne ei onneksi olleet lukittuna. Kaiken hyvän lisäksi seuraavana päivänä info tiski oli suljettuna, joten aamusuihkukaan ei ollut vaihtoehto. Tässä paikassa suihkut käynnistyivät aiemmin mainitulla NFC -kortilla. Kortteihin ladataan rajaa, jota suihkut käyttäjät. Jos korttia ei ollut, niin ei suihkustakaan vettä ollut saatavilla. Astiat onneksi saatiin tiskattua lämpimällä vedellä huoltorakennuksen ulkopuolella olleella tiskauspisteellä. Hieman ärsyyntyneenä laitoin tulikivenkatkuisen sähköpostin menemään infon osoitteeseen, mutta tähänkään päivän mennessä en ole saanut minkäänlaista vastinetta. Tästä johtuen 1/5. Alue tosin oli tähän aikaan vuodesta todella rauhallinen ja nurmikenttä oli täynnänsä pienoisia pupujusseja.
Kaiken hyvän lisäksi Camping alueen tien päädyssä ollut parkkipaikka vaikutti olevan puskaparkkeilijoiden suosiossa. Samat palvelut, sama maisema ja melkein 30€ halvempi. Meillä sentään oli sähkö, jota sitäkään ei tullut juurikaan käytettyä kun akut oli muutenkin täydessä latingissa laitteiden lataukseen. Pudotan arvosanan alueelle 0.5/5. Nyt oltiin offseasonilla, mutta tästä alueesta ei jäänyt erikoisen positiivinen fiilis.
Ajokilometrejä tämän päivän aikana tuli kaikkinensa 223km. Fårön pikku saarella ajeltiin vain 13km.
Gotlannin eteläkärkeä
Aamulla suuntasimme kohti Gotlannin eteläkärkeä. Ensimmäiseksi navigaattorin kohteeksi valikoitui ICA:n yhteydessä ollut huoltoasema tankkausta varten. Hinnat täällä saarella olivat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Mutta silti samalla tasolla kuin Ruotsin mantereen puolella. Tämä viiden minuutin välipysäkki oli matkalla Närsholmenissa sijaitsevaa Närin majakkaa. Närin majakka on 1872 vuodelta. Sitä voisi sanoa majakoiden mallimajakaksi sijaintinsa ja ulkonäkönsä puolesta. Jos minun käskettäisiin kuvitella majakka, niin todennäköisesti se olisi hyvin lähellä ulkonäöltään Närissä sijaitsevaa reitinnäyttäjää.
Majakalle johti kapea ja pieni tie. Itse asiassa ajelimme koko matkan melkoisen pieniä tienpahasia. Maisemat teiden varrella on sellaisia, että vauhti ei välttämättä päätähuimaa, mutta näin kapeilla reiteillä ei asuntoautolla muutenkaan ole asiaa liian vauhdin kanssa. Autotie vie ihan majakan viereen. Nyt ei ollut vielä muita kulkijoita, joten päätimme jättää auton luonnonpuistoalueen parkkipaikalle, missä oli pari muutakin autoa. Mukavampi ottaa kuvia majakasta ilman, että sen edessä könöttää peltilehmiä. Tosin meidän jälkeen sinne tuli useampi autokunta, jotka ajoivat perille asti.
Majakan pihapiirin pääsi haahuilemaan ihan majakan ovelle asti. Tämä paikka on isosti tunnelmallinen, varsinkin jos pitää majakoista. Tähänkään majakkaan ei päästy sisälle ja toisaalta ei kovin aktiivisesti edes etsitty mahdollisuutta päästä korkeuksiin. Tämä päivä oli jälleen aika tuulinen ja rannassa oli melkoisen kokoinen aallokko siitä osoituksena.
Hobergsgubben
Majakan jälkeen kävimme hakemassa (taas) hieman täydennystä jääkaappiin ja jatkoimme kohti Hooperin äijää. Jostain syystä google mapsissa tämän kohteen nimi on suomennettu omasta mielestäni hieman oudosti. Muut tähän astiset kohteet ovat olleet ruotsinkielisellä nimellään, mutta jostain syystä hooperin äijä on suomennettu ( Hobergsgubben ). Kyseessä on raukki, joka erehdyttävästi muistuttaa piirteiltään ihmispään silhuettia. Hobergsgubben on todella hienolla aluella. Siellä kulkee kävelyreitti, joka polveilee näyttäen rannan korkealta ja läheltä. Tuulinen päivä jatkui, joten kuvissakin näkyy runsaasti aaltoja.
Hobergsgubben oli meidän eteläisin kohde Gotlannin saarella. Seuraavaksi oli aika taittaa 93kilometriä saarimaisemaa takaisin Visbyyn. Matkalla pysähdyimme hassun näköisen taidegalleria kahvilan kohdalla. Tämä sijaitsi vain n.5km hooperin äijästä. Kahvittelutuokiota ajatellen tämä paikka oli aivan liian fiini meidän makuumme, joten jatkoimme matkaa bottarve museigårdeniin, jonka olimme menomatkalla pistäneet gallerian ohella merkille. Bottarve museigårdenissa puhuttiin vain ruotsia, mutta täältä saimme vihdoin hankittua kahvin seuraksi paikallista pannukakkua. Teinit menivät lätyillä. Alueella oli lisäksi jonkinlainen temppurata ja meidän solisluu toipilas meinasi totaalisesti unohtaa olevansa toipilaana. Siihen malliin rataa lähdettiin vauhdikkaasti etenemään. Erinomainen ylimääräisen virranpurkupaikka nuorisoa ajatellen.
Seuraavana päivänä lautta olisi lähdössä aikaisin seuraavana aamuna. Alkuun ajattelimme menevämme puskaparkkiin, mutta edellisen yön majapaikan takia väliin jäänyt suihku houkutti sen verran, että päädyimme takaisin Kneippynin campingiin. Saimme täsmälleen samanpaikan kuin ensimmäisinä öinä, jotka alueella vietimme. Ajomatkaa tälle päivälle tuli 185km.
Gotlannin vierailu oli lauttamatkaa vaille valmiina. Seuraavassa osassa lähdetään valumaan takaisin Rovaniemen suuntaan.
Alla olevasta kartasta näkyy koko reissun reitti + pääpiirteittäin pysähdyskohteita. Ihan jokaista mutkaa ja notkelmaa sinne ei ole merkittynä. Tässä osassa pysyttiin Gotlannin saarella.
