Gotlanti oli koettu ja kotimatka oli valmis alkamaan. Lautta Visbystä lähti ennen kukonlaulua kohti Nynäshamnia. Nynäshamnista suuntasimme Tukholmaan Vasa museoon. Kävimme ihmettelemässä kuninkaan linnan alueelle. Kapellskärissä odottelimme Finnlinesin lauttaa Naantaliin etanoiden seassa. Yön hämyssä ajelimme Naantalista Hämeenkyrön matkaparkkiin. Perinteisen pesiskiemuroiden jälkeen palasimme reissusta takaisin Rovaniemelle.
Edellinen osa reissua löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/gotlanti-2024-osa-2/
Takaisin mantereelle
Saarikierroksen jälkeen pidimme pienen huoltoillan Kneippynin alueella. Koko porukka pääsi suihkuun ja tiskailimme asuntoauton astiat. Kävimme vielä illalla tutkimassa infopisteen maastosta, mihin avaimet voi jättää kun alueelta lähtee pois aikana, jolloin infotiski ei vielä ole auki. Kneippyniin on mahdollista suorittaa checkin omatoimisesti infotiskin kiinni ollessa. Näppärää ja toimivampaa kuin edellisen yön parkkeeraus saaren itäosassa olleella leirintä alueella.
Aamulla herätys oli kello 05:30. Halusimme olla riittävän ajoissa lautta satamassa. Teinien ylös kiskominen aamuyön tunneilla oli työn ja tuskan takana, mutta erinäisistä kärhämistä huolimatta kaikki saatiin liikkeelle ( toisaalta se on helppoa kun kaikki on valmiiksi samassa ajoneuvossa ). Nynäshamnin satamaan suuntaavassa jonossa oli menossa huomattavasti enemmän autoja kuin Oskarshamnin vastaavassa. Lautat olivat lähdössä samoihin aikoihin. Lauttamatkalla kuultiin taas pitkästä aikaa ensimmäiset suomenkieliset fraasit polkupyörällä liikkeellä olleen joukon toimesta. Gotlannin päässä suomea ei tullut missään kuultua.
Lauttamatka meni mukavasti. Aamulla konkoilimme suoraan liikkeelle ilman turhia viritelmiä, joten söimme aamupalaa vasta lautalla. Tarjolla oli monenlaista aamupalaruoka valikoimaa, joten niistä oli valittavissa itselle sopivimmat. Tärkeimpänä kuitenkin oli aamukahvi. Aamupalan jälkeen teinien kanssa kommunikointi tuntui sujuvan paljon helpommin. Lautta oli sen verran pieni, että tässä ei ollut kuin yksi kauppa, josta oli mahdollista löytää Gotlantiin liittyvää tuotearsenaalia. Muuten matka meni rauhallisesti istuskelemassa omalla paikalla, joka kaikille oli varattu automaattisesti lipun varauksen yhteydessä. Lentokone tyyppinen penkki, jossa olevat USB ja Schuko pistokeet mahdollisti kattavan surffailun ja tulevan reitin suunnittelun. Laivan netti ei ollut ihan nopeinta priimaa, mutta kyllä sen kautta sai tärkemmät googlailut tehtyä.
Nynäshamnissa oli melkein heti satama-alueen jälkeen tietyö, joka aiheutti useamman kilometrin jonon ja kohtuullisen pitkän odottelun. Onneksi kytkin toimi nyt ongelmitta. Pieni kiristys kytkimeen tuotti käsittämättömän ison hyödyn. Nynäshamnista ajoimme yhtäsoittoa kohti Tukholman pohjoispuolella olevaa luonnonhistorian museon parkkialuetta. Halusimme päästä jo aamupäivän aikana Tukholman pohjoispuolelle, ettei iltapäivällä oltaisi jumissa ruuhkassa. Tukholman keskusta-alueella on tuhottoman pitkiä tunneleita ja epähuomiossa katsoin yhden ristyksen puolihuolimattomasti ja onnistuimme ajamaan ohi oikeasta risteyksestä. Tästä alkaa tulla jo perinne, että isoissa kaupungeissa joudutaan tekemään epämääräisiä u-käännöksiä. Liikennettä Tukholmassakin on kohtuullisen runsaasti, mutta onneksi ensimmäinen ylösnoustu liittymä sisälsi vasemmalla nuolella kääntyvät liikennevalot ja sopivan aukon, joten u-käännös onnistui heti ensimmäisellä yrittämällä. Luonnonhistorian museon parkkipaikalla toimi easypark, joten parkkimaksu oli näppärä hoitaa sen kautta. Jalkautimme jälleen pyörät ja suuntasimme kohti Vasa museota.
Tukholmassa pyöräily oli yllätävän helppoa. Suunnistaminen samaan aikaan pyöräilyn kanssa ei sitä ollut. Tukholmassa oli pyärilijöille todella hyvät väylät kulkea ja Vasa laivalle päästiin pyörillä 20minuutissa auton parkkeerauksesta. Julkisilla kulkuneuvoilla matka olisi ottanut mapsin mukaan yli 40 minuuttia, joten tämä oli selvää säästöä ajassa ja kustannuksissa. Pyörällä kulkeminen varsinkin keskusta-alueella vaikutti olevan huomattavasti nopeampaa kuin autolla. Pääsimme jopa ohittamaan Porchen, kun pyöräkaistat vetivät kaupungin keskustan alueella huomattavasti autokaistoja paremmin.
Pahin kohta pyörällä taisi olla ihan keskusta-alueelle, jossa pyöräkaista kulki kahden autokaista välissä. Toisella puolella oli turisteja kuljettava amfibiobussi ja toisella puolella henkilöauto. Kaiken lisäksi pyöräkaista tuntui olevan aika tarkkaan sarvien levyiseksi mitoitettu. Paino sanalla tuntu! Kaista oli leveämpi, mutta kyllä se silti pyöräilijälle aiheutti melkoista kuumotusta kapeudellaan autokaistoihin suhteutettuna. Siitäkin selvittiin ja jos Tukholmassa tulisi enemmän pyöräiltyä, niin tähän aika nopeasti tottuisi. Hyvää fiilistä oli latitamassa ainoastaan pieni sateenuhka, joka tuntui roikkuvan Tukholman yllä.
Vasa museo
Parkkeerasimme pyörät Vasa museon edessä olleille pyöräparkkipaikoille. Alle 18-vuotiaille museo oli ilmainen ja aikuisten hinta taisi olla 16€ / puupää. Museo oli valtaisa! Heti aulassa tuli vastaan itse pääkohde, eli Vasa laiva. Ruotsalaisen laivasto-osaamisen ylpeys. Laivan valmistaminen on ollut aikoinaan melkoinen prosessi. Ensinnäkin laivan jäätävän suuri koko ja toiseksi krumeluurien määrä. Laivaa varten on joutunut puuseppä poikineen uhraamaan useammankin peukalon kaiken valmiiksi saattamiseen. Tosin kukaan puusepistä ei tainnut olla mitenkään asiantuntija leijonien tekemisessä, koska valtaosa bootin kyljessä, peräosassa ja sisäosissa sijainneet leijonat vaikuttivat jonkinlaisen Picasso käsittelyn kokeneille. Toisaalta ne näyttivät todella viihdyttäville ja upeille siitä huolimatta.
Luulin aluksi Vasa laiva museon sisältävän vain yhden kerroksen ja käytinkin sen kanssa aikaa liiankin paljon. Aiemmin museossa käynyt rouvani sai sanotuksi vasta puolen tunnin haahuilun jälkeen, että kerroksia on vielä muutama enemmän ja sieltä saa vielä paremman kuvan laivasta. Laivan sisälle ei ikävä kyllä päässyt, mutta sen kyljistä ja peräosasta sai kyllä kattavan kuvan museon kautta. Lisäksi museossa oli jokaisessa kerroksessa monenlaisia näyttelyitä laivan elämästä, tykeistä, aseista ja muista Vasa laivan historiaan liittyvistä asioista. Jopa laivalla olleiden merimiesten jäänteitä oli analysoitu huomattavalla tarkkuudella. Täällä kului TODELLA pitkään.
Niin pitkään, että jälleen olimme tilanteessa, jossa nälkäkiukku tuntui nostelevan rumaa päätään. Lähetimme Iitun ja Vernan tiedusteluosastoksi selvittämään millaista ruokaa vBsa museon ravintola tarjoaa. Vasa museets restaurang oli lyhennetty nohevasti muotoon VR ja hetihän siitä tuli mieleen valtionrautatiet. Ravintolan annokset olivat todella loistavat! Lapsille oli tarjolla vähemmän yllättäen lihapullia. Aikuiset ottivat päivän annokset. Annokset olivat todella maukkaita ja riittävän kokoisia hukuttamaan nälkäkiukun herättämät pikku saakelit ja muut pahalaiset.
Kuninkaanlinnan kohdalla meidät yllätti reissun ensimmäinen sadekuuro. Mutta se onneksi ei ollut pitkäkestoinen. Kävimme katsomassa vartijan vaihto shown linnan etupuolella. Keskimmäisin vartija oli todella ärhäkkä huutelemaan ”Halt” komentoja turisteille, jotka eksyivät väärälle puolella aitausta. Jostain syystä vahdin vaihtamiseen tarvitaan melkoinen spektaakkeli.
Linnan jälkeen suuntasimme autoille. Vaikka kävimme pyörällä aivan Tukholman ydin keskustassa, niin silti täällä tuntui olevan paremmassa turvassa, kuin Rovaniemen keskustassa pyöräillessä. Autot tuntuivat hahmottavan pyöräilijän kuulumisen osaksi liikenteen virtaa ja olemusta.
Kapellskär
Luonnonhistorian museon parkkialueella pyörät lastattiin takaisin asuntoauton kyytiin ja lähdettiin suuntamaan navigaattorin opastamana kohti Kapellskäriä ja siellä sijaitsevaa leirintäaluetta. Matkalla oli melkoinen tietyö ja osa moottoritiestä oli suljettu. Ja tietenkin moottorietiellä oli melkoisen messevä iltapäiväruuhka ennen kuin liikenne alkoi kunnolla huilaamaan. Onnistuimme jälleen ajoittamaan liikkumisen 16-18 väliselle ajalle. Majapaikaksi valikoitui Kapellskär camping, joka on aivan laivasataman vieressä. Sympaattinen paikka, jonka mini golf rata oli nähnyt parempia päiviä. Faciliteetit oli kuitenkin kunnossa. WC-huolto ja keittiö olivat oikein toimivat. Täällä taisimme onnistua parhaiten hoitamaan koko palvelukokemuksen ruotsiksi. Sitä edesauttoi huomattavasti, että respa ei puhunut kuin Rrotsia.
Kävimme illalla kävelemässä Iitun kanssa satamassa ja katsomassa mihin seuraavana aamuna olisi tarkoitus ajella. Satamassa oli ilta-aikaankin vielä hurjasti liikennettä ja vilinää. Tämä satama on pääasiassa rahtiliikenteelle tarkoitettu ja myös sellaiseen suunniteltu. Rekkoja oli runsain mitoin ja niiden lastaaminen jäätävän korkeiden laskusiltojen kautta laivaan oli komea näky ilta-auringon valossa.
Camping alueelta oli vain pari sataametriä satamaan. Osa lauttaan jonottajista oli majoittunut satamassa olevalle parkkialueelle, jonka hinta oli vain 5€. Mutta satamassa on sataman melu ja se kantautui tähän puskaparkkipaikkaan aika kuuluvasti. Olimme varsin tyytyväisiä päätökseemme olla camping alueella. Päivällä oli hieman sadellut, joten tielle oli kertynyt ihan uskomattomat määrät lähes 10cm mittaisia ruskeita etanoita. Jokaisella askelmalla sai olla tarkkana, ettei kuulunut limaista lätsähdystä.
Päivän aikana autoiltiin 155km, pyöräiltiin 17km ja vietettiin lautan kyydissä 146km.
Seuraavana aamuna suuntasimme lauttasatamaan. Lautan lastaaminen oli hidas operaatio, varsinkin kun ainoastaan yksi kioski otti henkilöautojen check-innin vastaan. Kaiken lisäksi etuilu tuntui olevan erittäin suosittua. Olimme ensimmäisen parinkymmenen auton joukossa paikalla, mutta meidät lastattiin viimeisen parinkymmenen joukossa sisälle, kun haitariksi kasatun jonon ensimmäinen jono veti kaikki etuilijat puoleensa. Jonottaminen on kyllä top-10 asioita lauttamatkan ärsyttävyyksistä. Sisälle kuitenkin pääästiin ja laiva lähti liikkeelle melkein ajallaan.
Tämä alus oli vasta vuosi sitten valmistunut Finnlinesin parasta parhautta. Sisätilat olivat todella kivan näköiset ja toimivat. Ennen kaikkea ne oli uutuuttaan hohtavat. Olimme varanneet saaristolaisbuffetin, jonka alkuajankohta oli henkilökunnallekin epäselvää. Alkoiko ruokailu Ruotsin, vai Suomen ajassa. Menimme puolessa välissä tuntia epäselvyyden maksimoimiseksi. Lautta oli autoja täynnä, mutta sisällä oli yllättävän vähän ihmisiä ruokailemassa ja liikkeellä. Tykättiin kovasti buffetista. Jonoja ei juurikaan ollut ja vaihtoehtoja ja valikoimaa oli riittävästi nälän tukahduttamiseen.
Me ei otettu tälle matkalla hyttiä, vaan hengailimme yleisissä tiloissa. Näissä olikin mukavasti tuoleja ja tiloja viettää aikaa. Pahoittelen kaikilta matkustajilta kuorsaamistani päiväunieni aikana.
Laiva saapui iltayöstä Naantaliin. Pitkään mietittiin muumimaailmassa käyntiä, mutta jotenkin koko perheen lippujen lähes 150€ hinta teinien kanssa tuntui aavistus kalliille. Jos olisimme käyneet täällä 5-vuotta aiemmin, niin todennäköisesti tämä olisi ollut käyntikohteena. Päätimme ohittaa Naantalin olankohautuksella ja suunnata kohti pohjoista. Iso-kyrön uudella matkaparkkialueella oli oikein kelvollista yöpyä. Se oli kaiken lisäksi ilmainen ja sopivasti syrjässä ollakseen rauhallinen. Jostain syystä Applen iPhone ei antanut oikeanlaisia ohjeita parkin löytämiseen. Lopullinen määränpää oli lähes parin km päässä. Kun laitoin osoitteen google mapsiin, niin pääsimme perille ongelmitta. Lauttaylityksen 189km lisäksi autolla taitettiin matkaa 171km.
Pesäpalloa ja baanaa
Aamulla suuntasimme hyvissä ajoin liikkeelle. Tämä tulisi olemaan melkoinen autoilu päivä. Tavoite olisi Ylivieskassa. Ilman pysähdyksiä tällaista reippailua ei jaksa tehdä. Meidän ensimmäinen pysäkki oli Lapuan ampumatehtaan alue. Veikalla alkoi olla jo matkaväsymystä ilmassa ja hän jäi mieluummin autolle internetin runsaudensarven ääreen. Ampumatehtaan alueesta on tullut varsinainen monitoimialue. Siellä toimii ampumatehtaan museo ja tietenkin monenlaisia kauppapaikkoja. Lounasaika oli harmillisesti mennyt juuri kiinni, joten emme ehtineet testaamaan kahvilan tarjoamaa lounasta. Tehtaan alueelle oli tullut mm. Lapuan Kankureiden tehtaanmyymälä. Ostin Iitulle viime vuonna toiveesta joululahjaksi Kankureiden tekemän Rovaniemi aiheisen viltin, joka on kyllä todella upea.
Lapualla on toiminut myös monenlaisia valokuvaajia, joten heistäkin oli näyttely. Iitu päätyi vielä vastailemaan paikalla olleen AMK opiskelijan kyselyyn. Iitu tunnollisesti tuki opiskelijaa opinnoissaan. Minusta asia muistutti liikaa työhommia, joten kiertelin museota.
Päivä oli käytännössä pelkkää sirtymää kohti Ylivieskaa. Matkaa auton mittariin tuli 347km.
Ylivieskasta suunta otettiin Raaheen. Jälleen kerran mentiin pienoisella aikataulu tavoitteella. Kempeleen Sarkkirannan kentällä olisi alkamassa Kiteenpallo -90 ja Kempeleen kirin välinen superpesis-ottelu 18:00, joten halusimme sitä ehtiä katsomaan. Pattijoelta olisi ollut turha käydä mutkaa Kempeleessä asuntoautolla, joten lainasimme mummin koslaa. Kosla on 80-luvun Volvo 240, jolla on huono tapa käynnistyä heikosti sateisilla keleillä. Alkuun vaikuttikin, että se ei starttaa meille siirtmäautoksi, mutta pitkällisen vouvouvouvou starttimoottorin ulvotuksen jälkeen auto heräsi henkiin. Ajelimme Kempeleeseen Veikan kanssa ja jo matkalla mietimme, että pelin ajaksi on luvattu sadetta, että olisiko parempi jättää auto käyntiin koko pelin ajaksi, että päästään varmasti takaisin. Kiteen pallo voitti Kempeleen selvin lukemin ( 4-4, 2-8, eli lopputulos 0-2 ). Me vaikutettiin kolmospesän liepeillä olevan ainoat vierasjoukkueen kannattajat. Runsasjuoksuisia ja tiukkoja pelejä on mukava seurata. Kävimme vielä pelin jälkeen jututtamassa Kipan pelinjohtajaa, Sami Partasta. Volvokin starttasi hämmentävää kyllä ongelmitta. Pesis on parasta paikanpäällä. Päivän aikana auton ratissa tuli 235km.
Seuraavana iltana oli Pattijoen urheilijat vastaan Joensuun maila peli. Tämä ei loppunut ihan parhaalla tavalla Pattun kannattajan näkövinkkelistä, kun takkiin tuli 1-2k lukemin. Pattu vei toisen jaksoista, mutta kotiutuslyöntikilpailussa sakkasi pahasti ( 1-8, 11-5, 1-2k ). Tämä peli oli runsasjuoksuinen ja kesti lähes kolme tuntia, mutta viihdyttävä peli kokonaisuudessaan.
Pelin jälkeen pääsimme starttaamaan kohti kotia. 295km tuttua baanaa. Sää oli vaihteleva. Ranuan tien risteyksen lähellä tuli niin paljon vettä, että autoja oli pysähtynyt tienpenkereelle odottelemaan pienempää sademäärää. Vettä kertyi melkoiseksi patjaksi tienpäälle. Seuraavana päivänä oli Lapin kansassa juttua, että Simossa ollut pesispeli oli ollut pahimman sateentakia tauolla 45minuuttia.
Muutama viikko reissun jälkeen Swedish transport agency muisti meitä parilla laskulla. Toinen oli ruuhkavero, 7.71€ ja toinen oli infrastruktuuri maksu Sundswallin alueelta, 0.78€. Laskut oli helppo maksaa epass24 osoitteen kautta luottokortilla. Laskun mukana tuli tarvittavat tiedot. Sisäänkirjautuminen onnistui auton rekisteriotteella ja laskussa olleella pin-koodilla.
Reitille tuli mittaa lähes 2500km. Lauttamatkoja tuli 3 kappaletta, lossilla tuli 2 kappaletta. Reitti taitettiin erinomaisilla keleillä. Parina päivänä oli hieman sadetta, mutta ei missään tapauksessa haitaksi asti. Ruokailtiin paljon autossa, mutta käytiin myös syömässä ravintoloissa ja pikaruokaloissa. Yhdestäkään ruokailusta ei jäänyt pahamieli, mikä on ihan hyvä juttu. Auto toimi pääasiassa hyvin. Välillä matkakumppaneiden kesken oli pientä känkkäränkkää, mutta se on ymmärrettävää kun pieni tila ja osa matkakumppaneista on teinejä. Lähtisinkö uudestaan? No mikä jottei! Löytyikö matkan varrelta paikkoja, missä voisi viettää erikseen aikaa? Kyllä vain. Höga gustenin alue oli upea, samoin Tukholman keskusta ja Gotlannin saarella voisi olla kiva viettää aikaa pyöräilyn merkeissä.
