Talvikauden ensimmäinen matka on aina arvoitus. Sitä se oli tälläkin kertaa. Auton liikkeelle lähtö valmistelut ottavat ensimmäisellä kerralla aikaa useamman tunnin. Bensalämmitin ei suostunut lähtemään käyntiin ollenkaan. 3 epäonnistunutta käynnistyskertaa johtaa Ebersbächerissä täydelliseen hiljaisuuteen. Halusimme kuitenkin päästä liikkeelle. Onneksi asuntoautossa on myös lohkolämmitin ja pari tuntia myöhemmin auto saatiinkin hereille -15°C pakkaslukemissa. Onneksi tankkiin oli tänä vuonna jo hyvissä ajoin ennen kunnon pakkasia ajettu talvidieselit tankkiin.
Valmistelut
Valmistelut tuntuu olevan jokaisella kauden avausmatkalla kohtuullisen aikaa vieviä ja ongelmia aiheuttavia. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus, joten laitetaan sille oma otsikkonsa.
Tarkoituksena oli olla majoittuneena puskaparkkiin, joten aggregaatti pakattiin matkaan. Onneksi tulin testanneeksi ensin sen käyttökunnon. Aggregaatti ei nimittäin suostunut sanomaan yhtään mitään useamman nykäisynkään jälkeen. Ja ilman sitä liikkeelle lähtö olisi liian jännittävä kokemus, koska auton kone kuitenkin pitäisi saada jotenkin lämpiämään käynnistymisen helpottamiseksi pakkasesta. Käytin Veikan kanssa tulpan irti, se antoi kipinää hyvin. Ongelmaksi löytyikin aika nopeasti bensan syötön katkeaminen. Kun Brakecleanerniä suihkutti imuaukkoon, niin aggregaattiin saatiin muutamaksi sekunniksi eloa. Muutama internethaku ja turha kokeilu myöhemmin lopulliseksi syyksi paljastui aggregaatin öljymäärä. Se ei ollut aivan täynnä. Pari milliä vajaa ja tässä mallissa näyttää olevan öljymäärän pudostessa varajärjestelmä, joka katkaisee tilanteessa bensan syötön. Jatkossa pakataan mukaan varaöljyä.
Toinen mukava yllätys oli Ebersbächer. Oliko kyseessä vanha bensa, tai muu taikausko, se ei kuitenkaan startannut kolmella yrityksellä käyntiin. Näin jälkikäteen on hyvä tietää, että kolmen kokeilun jälkeen Ebersbächer pitää nollata piuhan nokassa. Sulakkeen käytöt ja muut taikatemput eivät suostuneet laitetta resetoimaan. Kaiken hyvän lisäksi kun auton sai pitkällisen lokilämmittelyn jälkeen käyntiin, niin renkaat olivat jäätyneet iloisesti kiinni paikoilleen. Pienoisen nitkuttelun, tulikiveä polttavamman ärräpäätulvan ja sitkeän yrityksen jälkeen auto ponnahti paikaltaan. Tavoitteena olleen kello 13:sta sijaan pääsimme liikkeelle perinteiseen tapaan n.5tuntia suunniteltua myöhemmin.
Rovaniemi – Iso-syöte
Iso-syötteelle matka taittui joutuisasti. Ajokeli oli suotuisa, mutta tuuli oli vastaisa. Vastatuuli näkyi Gotilon kulutuslukemissa välittömästi. Paikoitukseen pääsimme 23.27 taitettuamme 175 kilometriä lumista ja poroista tietaivalta. Joten loppujen lopuksi aika myöhäiselle meni. Onneksi univalmistelut ja lämmitysjärjestelmän ( Alden ) starttailut sujuivat ongelmitta ja ihan hyvä niin, koska pakkasta oli -22°C. Iso-syötteen rinneparkkialueen vieressä oli lämpimät rinne WC:t.
Aamulla aamupalan jälkeen hankimme koko köörille kahden päivän hissiliput. Veikalla oli QKLS Tourin kisailut, jotka aikatauluttivat hieman hänen laskemistaan. Me muut nautittiin vaihtelevista säistä ja mukavista rinteistä. Lounaan syönnin jälkeen kävin siirtämässä auton Syöte Campingin puolelle. Aggregaatin jouduin kaivamaan esille lokilämmitintä varten. Auto ei suostunut -15°C pakkasella käynnistymään ilman esilämmitystä.
Normaalisti olemme käyneet pikku autoilla lyhyitä pistoja ja niiden ehdoton huono puoli on se, että rinnebaarit on tullut kierrettyä kaukaa. Tällä kertaa päätettiin käydä Iitun kanssa kerrankin olusilla kun ei tarvitse illalla ajaa takaisin kotia. Tai no, mie otin olutta ja Iitu minttukaakaon, mutta harvinaista arjen luksusta. Verna oli valtaosan aikaa laskeskellut omia polkujaan, mutta hyvin nopeasti hänkin löysi paikalle kaakaolle.
Syöte Camping on todella mukava alue lähellä hissejä. Hintakaan ei ollut erikoisen paha. Aiemmin on jo ollut puhetta siitä, että pyrimme järjestämään laskureissut niin, että osa ajasta ollaan puskaparkissa ja sen jälkeen kun ilma käy liian sakeaksi, niin mennään leirintäalueelle suihkujen ja saunojen pariin. Campingin läheisyydessä olevasta Pärjän Ski Bistro-ravintolasta ( https://skiparja.fi/en/ ) sai alueella majoittujat noutoruoka annoksen hinnasta 10% alennuksen. Laiskuus iskee aina jossain vaiheessa ja pitkän laskupäivän jälkeen ei vain jaksa alkaa laittamaan ruokaa.
Illalla kävimme saunomassa ja laskupäivä vaati veronsa. Kaikki oli punkissa kello 22:00.
Toinen päivä
Olimme rinteiden juurella hissien ääressä, joten Veikka singahti oman aikataulunsa mukaan kisailemaan. Tosin Veikka oli katsonut aikataulun väärin ja päätyi suoraan kisailemaan ilman lämmittelyjä ja treenejä. Me muut seurailtiin rinteeseen perässä rauhallisemmalla aikataululla.
Vernalla tuli ongelmia siteiden kanssa jo aamun ensimmäisien laskujen aikana. Minulla kulkee mukana työkalupakki, joten ruuvimeissin metsästystä ei tarvinnut isommin harrastaa. Tosin olin saada melkoisen järkytyksen kun avasin työkalupakin ja sieltä hyökkäsi silmille Kiteen mummon tekohampaat. Olin käynyt siivoilemassa syksyllä Iitun kanssa äitini kuolinpesän ja luulin ( ja toivoin ) kadonneiden tekohampaiden päätyneen roskikseen.
Iso-syötteen alueen oli valloittanut melkoinen sumurintama ja se teki laskemisesta todella tunnelmallista. Metsä näyttää maagiselle sumuhunnussaan ( Video ). Veikka liittyi meidän seuraamme laskemaan kisailujen jälkeen ja tahkosimmekin alueen offari- ja metsälaskutarjontaa iltaan asti.
Meillä hieman laiskotti ja koska olimme tiukalla aikataululla päädyimme Romekievariin burgerille. Ikävä kyllä joko meidän ajoitus oli pielessä, tai sitten paikassa oli muuten huono päivää. Ruuan tuleminen otti poikkeuksellisen pitkän aikaa ja odotellessa ehti tulla nälkäkiukkua useammallekin perheen jäsenelle. Burgerit olivat kyllä ihan ok makuiset, mutta eivät päässeet top-listalle.
Kohti kotia
Illan jo pimettyä ja hissien suunnitellessa sulkeutumista mekin päätettiin lähteä suuntaamaan kohti kotia. Olin kysynyt luvan, että saadaan olla loppuun asti parkissa alueella, ettei tarvitse laskupäivää turhaan keskeyttää. Fiksuna poikana olin tosin peruuttanut auton parkkiin ja sähkötolpan viereen. Meillä oli mukana kolminapainen karavaanari piuha, mutta mukana ei ollut tarpeeksi pitkää normaalia jatkojohtoa. Jatkojohtoa olisi tarvinnut auton lohkolämmittimen liittämiseksi sähköpiuhan nokkaan. En ollut erikoisen sosiaalisella tuulella, joten sen sijaan, että olisin mennyt kyselemään piuhaa lainaan kaivoin aggregaatin esille ja puolen tunnin pärinän jälkeen auto suostui herämään horroksestaan.
Paluumatka ajeltiin samoja jälkiä kuin tullessa.
Tältä reissulta opittua. Tarkasta aggregaarin toiminta muutaman kuukauden välein, eli käyttö n.2kk välein. Mukaan aina myös perinteinen jatkoroikka. Muista tuhota pelottavat perintöesineet, mitä ei ole tarkoitus säilyttää ( Kiteen mummon tekarit ). Rinnekeskuksissa kannatata ajoittaa lounas vasta 14-15 välille. Siihen saakka kannattaa olla repussa laskuevästä riittävästi. Muuten joutuu odottelemaan pitkään lounaan saapumista.
