Töiden käynnistyminen lomien jälkeen muuttaa reissaamisen pidennettyjen viikonloppujen muotoiseen muottiin. Meillä oli pitkään houkuttanut Kalajoki vierailupaikkana ja kesän loppupuolella visitiille tuli hyvä mahdollisuus. Vernalla oli houkuttanut Tivolissa käynti kaverin kanssa( Tivoli ei ole pariin vuoteen jaksanut tulla Rovaniemelle asti ), Veikalla taas houkutti maatilatyöt Raahessa. Joten ei muuta kuin houkutuksia paketoimaan viikonloppumatkan muotoiseksi toteutukseksi.
Lähtövalmistelut
Asuntoautoon tehtiin taas pieniä parannuksia ennen reissuun lähtöä. Pimennysverhojen alaosa oli hieman hapertunut. Verhoihin kiinnittyvä alumiinilista oli alkanut repeytymään johtokourusta ja irvisti kovin pahannäköisesti hampaattoman hymyään. Irroittelin pimennysverhon paikaltaan ja purin verhon pois ylösrullausmekanismista. Vanha muovijohto, joka pitää alumiinilistan paikallaan kujan sisällä oli kunnossa, joten leikkasin hapertuneen johtokujan kokonaan pois pois ( n.2cm hapertuneen kohdan yläpuolelta ). Olin hankkinut varalta uutta pimennysverhokangasta, mutta koska vain 2cm verhosta oli hapertunutta, niin se ehjänä ollut loppuosa sai toimia edelleen tehtävässään. Tässä kohtaa tosin omat taitoni iskivät vastaan ja Iitu taitteli uuden kujan ja huruutteli sen ompelukoneella kiinni. Nyt kun kuja, muovijohto ja alumiinikisko yhdistettiin, niin verho oli jälleen täydessä iskussa. Lopuksi kasasin kaikki paikalleen käänteisessä järjestyksessä. Mekanismi oli paikalleen painettavissa helposti talttapääruuvimeisselillä ja kiristettävissä tarvittavaan jännitykseen.
Toinen pieni parannus autoon tuli viihdekeskuksen muodossa. Siirsin vanhasta salkku arcade projektista mini Nintendot asuntoauton luppohetkien viihteeksi.
Veikka lähti Ukin ja Siskon kyydissä Raahea kohti pari päivää ennen meitä muita. Asuntoauton keula suunnattiin Vernan ja Vernan kaverin kanssa Ouluun keskiviikko aamuna. Minulla ja Iitulla ei tivoli niin kiinnostanut, joten päätimme kehitellä muuta tekemistä. Pyörät oli jälleen pakattu mukaan, joten se loi kummasti vaihtoehtoja Oulun tutkimiseen.
Oulua ristiin rastiin ja tivolia
Aamu oli perinteistä pakkaamisen hässäkkää ja hälinää. Tähtäin oli saapua Ouluun lounas syötynä Tivolin avautumis aikaan. Tavoite saavutettiin käymällä lounasta Iin Kärkkäisen Hesburgerista kotipakettiin. Itse ruokailu hoidettiin matkalla asuntoautossa. Asuntoauto jätettiin päiväksi tivolin parkkipaikalle. Lasten jäädessä temuamaan tivoliin, me napattiin Iitun kanssa pyörät alle ja lähdettiin tutkimaan Oulua. Pannukakkutalo oli jälleen parhautta päivällisen osalta. Lisäksi kävimme ihailemassa Nallikarin hiekkarantaa, pelaamassa minigolffia, ihastelemassa ympäristötaidetta ja tietenkin Iitu halusi käydä hieman kauppoja kiertelemässä. Päivä meni yllättävän nopeasti, keli suosi ja tylsää ei tullut. Tytöt käyttivät koko päivän tivolissa. Vernan kaveri jatkoi vanhempiensa kyydillä kohti pohjoista ja me suunnattiin kohti Raahea illan jo hämärtyessä. Päivän aikana autoon tuli kilometrejä 305 kappaletta. Pyörällä taitettiin 11km.
Kohteena Kalajoki
Aamulla Verna kävi rullaluistelemassa Pattijoen raitteja pitkin ja me muut pelattiin Pattijoen kansallispeliä, eli pesäpalloa. Tai no lyötiin palloa ja heiteltiin sitä. Liian pieni porukka saada kunnon pesis pelejä aikaiseksi. Veikka pärisi hieman mopolla ja kuskaili tiiliä grillitasoprojektia varten ajettavalla ruohonleikkurilla ja peräkärryllä. Aamupäivällä suuntasimme auton keulan kohti Kalajokea ja Tapion Tupaa( https://tapiontupa.fi/ ). Emme tietenkään olleet etukäteen hoksineet edes tiedustella onko Kalajoella tilaa. Onneksi olimme liikkeellä torstaina, joten mitään viikonloppu maniaa ei ollut ehtinyt iskeä ja tilaa oli vielä tässä vaiheessa reilusti. Useita valittavia paikkoja mukavassa miljöössä. Peruuttelimme auton parkkiin, lounastimme, purimme pyörät kyydistä ja vietimme luppoaikaa.
Illalla suuntasimme jäätelölle rantaan ja tutustumaan alueeseen. Pyörät oli aivan ykkösvalinta myös tänne. Lapset kävi kaahailemassa pyörällä liikennepuistossa ja pomppimassa trampoliineillä. Ilta aikaan väkeä ei ollut kovinkaan paljon liikenteessä. Tai siis pientä väkeä, joten tilaa oli. Kalajoella on maastopyörille todella paljon pieniä, mukavia ja vauhdikkaasti ajettavia maastopolkuja. Pari kapeaa ja metsäistä polkua testattiin paluumatkalla asuntoautolle. Pyöräilyä tuli tälle päivälle 12km ja autoilua 68.8km. Illalla käytiin vielä suihkussa ja suunnattiin hyvissä ajoin unille, koska seuraavana aamuna olisi siirtyminen Kalajoen satamaan.
Kaljaasi Ansio ja Maakalla
Naperoille kerrottiin, että satamaan on muutaman kilometrin pyöräily. Tässä tärkeää oli olla kertomatta, että matkaa on oikeasti 9km. Tieto oikeista kilometreistä voi aiheuttaa rimakauhun iskemisen. Vasta 7km paikkeilla alkoi tulla tarkentavia kysymyksiä siitä, että montakos niitä kilometrejä oikeasti olikaan. Siinä oli helppo sanoa, että nyt enää 2km. Keli oli todella lämmin, joten olimme varanneet reilusti vettä juomaksi matkaan ja sitä kuluikin huomattavasti.
Olin varannut liput Kaljaasi Ansiolle pariviikkoa ennen reissua.( https://www.plassi.fi/ )En vain ollut hoksinut tarkastaa, että toiveissa oli käteismaksu. Onneksi matkan sai maksettua tilinsiirtona. Maakallan visiitin lisäksi matkaan kuului ruokailu, eli erinomaisen hyvää lohikeittoa kaikkine tarvittavine lisukkeineen. Purjeveneruokailu oli sopivaa eksotiikkaa.
Maakalla oli pieni saari ja siitä on viime vuosina ollut paljon uutisointia. Kannattaa tutustua Kallankarien mielenkiintoiseen historiaan vaikka tämän linkin kautta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/30/suomen-vanhin-itsehallintoalue-kallankarit-unohtui-eun-ulkopuolelle. Harmillisesti tankkasimme itsemme hieman liian täyteen lohikeittoa matkalla, koska kareilta olisi ollut saatavilla savustettua kalaa kohtuullisella hinnalla. Toisaalta seuraaville kerroille on kiva jäädä jotain käytävää. Ulkokalla näkyi saaren päädystä pienenä plänttinä. Vanha kirkko oli todella tunnelmallinen. Näkötornista oli hieno näkymä koko saaren tarjontaan. Pari tuntia maissa oloaikaa humahti yhdessä hujauksessa.
Paluumatka tultiin valtaosaltaan pelkkien purjeiden voimalla. Veikka ja Verna pääsivät kokeilemaan ruoreilua, eli laivan ohjastamista. Purjelaivassa on maagista liikkua eteenpäin täydessä mekaanisessa hiljaisuudessa. Eli kun moottori ei puksuta tasaista tahtiaan. Aurinko helotteli täydeltä terältä ja meidän aurinrasva vastaava, eli Iitu poltti todella pahasti hartiat ja selän. Tämä oli meistä muista todella outoa, koska sitä tahtiin tiheästi hän meitä muita paimensi aurinkorasvan käytöstä.
Laivamatka otti aikaa mennessä 1h ja 26 min. Paluumatka purjeilla otti suunnilleen saman ajan. Laivassa istuskelusta johtuen lapsilla oli hirveästi käyttämätöntä energiaa ja se tarkoitti 9km sujahtamista varsin vauhdikkaasti pyöräillen. Paluumatka on aina huomattavasti helpompi. Silloin ollaan menossa kohti tukikohtaa, joten kaikille on kristallinkirkas päämäärä ja matka sujuu huomattavan paljon sutjakkaammin. Oltiin siis perjantai-illassa ja kun saavuimme Tapion Tuvan alueelle, niin ensimmäisessä kyltissä oli A4-lisäosa, joka kertoi alueen olevan täynnä. Onneksi olimme tulleet jo torstaina majoittumaan.
Illalla pelailtiin Dixittiä pari kierrosta. Olimme hankkineet Iitun kanssa Oulussa rautatienkadulla olevasta pelikaupasta lisäkorttiosan, jota oli kiva päästä testaamaan.
Temupäivä ja kohti kotia
Seuraavana päivänä vietettiin hieman rennompi päivä. Lapset on sen verran isoja, joten he saivat mennä keskenään Jukuparkin puolelle. Ulkona oli n.30°C lämmintä, joten jonoa puistoon oli, mutta aika nopeasti lapset sinne sisälle saatiin. Puolen päivän aikaan kävimme pudottamassa aidanraosta heille subit ruuaksi. Me käytiin sillä välin pyöräilemässä, syömässä ja kerkesinpä nähdä Kalajoella majailevaa kaveriakin kahvin ( ja oluen ) merkeissä. Verna oli löytänyt jälleen itselleen uuden kaverin ja yllättävän kauan lapsukaiset jaksoivat puiston puolella möllistellä. Vesipuiston jälkeen oli vielä hyvä tilaisuus käydä kurvailemassa carting autoilla kun sinne ei jonoa näyttänyt olevan. Rata oli kohtuullisen pitkä ja se sisälsi runsaasti tiukkoja mutkia. Parin kymmenen minuutin ajon jälkeen oli ihan naatti ja siltikin jäi tunne, että muutamia mutkia olisi voinut ajaa huomattavan paljon paremin.
Illalla laitettiin kamat kasaan ja aloitettiin siirtymätaival Raaheen. Kävimme sukulaisia tapaamassa Kalajoella ja Raahe saavutettiin ilta yhdentoista aikoihin. Seuraavana päivänä suunnattiin takaisin Rovaniemelle. Pidennetty viikonloppu tuntuu huomattavan paljon pidemmälle reissun päällä vietettynä kuin kotiympyröissä.
