Syysloma tuli jälleen yllättäen ja vähemmän yllättäen asuntoauton keula suunnattiin kohti Rukan lumia. V&V on jo parin viikon ajan hiillostaneet lumilautailemaan menosta. Alkukaudesta polte lumelle on kova ja tavallaan ihan ymmärrettävää, kun joku alamäki kerran on auki. Ruka avasi kauden lokakuun alussa, mikä on melkoisen aikaisin. Lunta on tullut Rovaniemelläkin sen verran, että arvelimme laskettavaa jo jonkin verran olevan. Tuntuman haku on hyvä hoitaa heti alkuvaiheessa kautta, niin pääsee hyvin laskemisen rytmiin. Loppusyksystä alkaa olla viimeinen hetki tehdä syysretki, joka tässä tapauksessa on lumilautailuretki.
Asuntoauton seisonnasta ottaminen on yllättävän vaikea tehtävä muistettavaksi, näinpä heti ensi töikseni aamulla kirjauduin traficomin palveluun asian hoitamaan. Talvikäpälät oli vaihdettu autoon jo edellisellä viikolla. Nyt kun rattaita on vaihdettu joka kesä ja joka talvi, niin jättimäistä irrotusvartta ei tarvitse enää käyttää. Talvivarustukseen muuntumiseen kuuluu myös lumiketjujen nostaminen kyytiin.
Asuntoauto pakattiin totuttuun tyyliin. Kaikki tietää suunnilleen mitä tavaraa pitää olla talviretkeilyä varten mukana. Tosin Veikalla ei ollut pipoa mukana ja laskulasit jäi Rovaniemelle. Mie olin huolehtinut kaikkien pakolliset lautailukamppeet auton kyytiin ja samalla huolsin lautojen pohjat ja siteet. Verna oli aloittanut yläkoululeirityksessä kauden Vuokatin ”muovilla”, joka näkyi laudan pohjan kunnossa; pottupeltokin on tasaisempaa. Lumitykitys oli Rukalla täydessä vauhdissa, joten niille kotona oleville laseillekin olisi ollut tarvetta.
Matkaan lähdettiin maanantaina iltapäivällä. Kävimme tankkaamassa ruokatarvikkeita Citymarketista. Autossa oli n.1/2 tankkia Dieseliä ja se oli kesälaatua. Arvelin taktikoivani sen verran, että ajetaan tankki tyhjäksi ja täytetään Rukalla talvilaatua, niin tuleva talvi ei pääse kovin pahasti yllättämään, jos seuraava reissu onkin -20°C pakkasella.
Automatka meni mainiosti. Valtaosa matkasta saatiin ajella hienolla, valoisalla kelillä. Puissa näkyi pitkin matkaa metsoja, riekkoja ja teeriä. Porojakin näkyi sen verran, että hieman joutui vauhtia himmailemaan aika ajoin.
Valitusvirsiä kaikesta pienestä
Rukalle saavuttiin 18:40. Ensimmäiseksi suuntasimme Ruka Villagen puolelle hakemaan kausikortit. Parkkialueet oli aivan täynnä ja parin kierroksen jälkeen vihdoin Villagen liikenneympyrästä vapautui parkkeeraukseen sallittu paikka. Lähdimme hoitamaan kausikorttiaasiat kuntoon. Aikaa meni n.20 minuuttia. Jostain syystä meidän kohdalla aina sattuu tieto-säätö-kone-ongelmia. Kun tultiin ulos, niin ensimmäisenä silmiin pisti toinen asuntoauto, joka selvästi joutui peruuttelemaan sopiakseen kääntymään Ruka Villagen ympyrässä. Syyksi tähän paljastui musta mersu, joka oli parkkeerattu meidän auton rinnalle tukkien koko liikenneympyrän. Apukuskin paikalla istui vanhempi matami odottelemassa kuljettajaa saapuvaksi. Me jouduttiin siirtämään talon nurkalla ollut ”varokaa katolta tippuvaa lunta”-kylttiä, että sovittiin juuri ja juuri puikkaamaan talon nurkan ja mersun keulan välistä ilman 1/4 ympyrän laidan peruuttelua. Parkkeeraus ei ole helppo taiteen laji. Mersu näytti jäävän edelleen keskelle liikenneympyrää blokkaamaan kulkijoita, kun me lähdimme suuntaamaan hieman pahalla tuulella kohti Rukan takapuolella olevaa Saaruan rinteiden parkkipaikkaa.
Saaruan parkki olikin jo melkein tyhjentynyt laskuväestä, joten parkkeerasimme auton kohtuullisen laitaan, mutta tällä kertaa ei Valtavaaraan johtavan reitin etupuolelle, vaan toiseen laitaan ( https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/ruka-valoja-ja-alamakea/ ). Siellä ongelmaksi muodostui, että 0°C pinnassa ollut keli oli tehnyt parkkialueesta ankkalammikon, jossa oli 10cm loskaista vesi-ihanuutta joka puolella. Asuntoauton takaovesta tehty uskalias pomppu lumiseen kohtaan aiheutti Crocsien sisällä olevien villasukkien nopean painonnousun vesimassan kasvun muodossa. Ja se vesi tuntui todella kylmälle varpaiden välissä. Tässä parkissa pääasiallinen autosta ulkoistuminen tapahtui kuskin oven kautta.
Hisseihin jonottaminen oli jälleen kerran ihan alimmasta Danten tulisen alamaailman kuvauksen syövereistä. Vaahtosammuttimen kokoiset treenaajat, joiden sanavarastoon tuntuu kuuluvan ainostaan v:llä alkava kuvaus ihmisen keskivartalon osista, ainoana muunnoksenaan eri sanamuoto, tuntui menevän ohi vasemmalta, oikealta, edestä ja takaa. Kaiken lisäksi nämä harjoittelijat yrittävät myös varata neljän hengen tuolihissiosuuden kokonaan kahdelle kulkijalle aiheuttaen entistä suurempia jonoja.
Jonottamisharmituksesta huolimatta laskeminen tuntui itsestä todella hyvälle. Paikkoja ei juurikaan kolottanut ja aiempina vuosina alkukaudesta vihoitellut polvikaan ei aiheuttanut tuntemuksia. Tosin Veikka meinasi, ettei ole nuori enää. Minun polvikolotukseni oli siirtynyt seuraavan polven riesaksi. Molempiin suuntiin lasku onnistui, joten jonkinlainen tuntuma oli onnistuneesti säilynyt kesätauosta huolimatta ( eli laudan molemmat suunnat alaspäin, ylämäkeen lasku on edelleen liian työlästä maanvetovoimasta johtuen ).
Majoitus juttuja
Ensimmäinen yö tosiaan majailtiin puskaparkissa Saaruan rinteen alaparkissa. Toiseksi yöksi suuntasimme Rukan Caravan alueelle parkkiin ( https://www.ruka.fi/fi/ruka-vaunualue ). Vaikka majoituksen hintaan kuuluu sähkö, niin silti 57€ alkaa olla jo melkoisen arvokas. Sauna oli näin off-seasonilla vain 20:00 asti päällä. Onneksi ruuan laiton ja lättyjen paiston vauhdissa hoksittiin varmistaa sauna-aikataulut ja ehdittiin saunaan. Se on kuitenkin tärkein syy, miksi aluepaikkaa tarvitaan aika ajoin ( peseytyminen + tiskaushuolto ). Porukkaa ei täällä ollut nyt juurikaan liikenteessä ja viime vuoden korkean seasonin aikaan ollut ryysis oli tiessään.
Maston hissialue oli uudistumassa ja siihen oli rakentumassa 8-paikkainen tuolihissi. Tulevaisuudessa Caravan alueelta on todella näppärä ja nopea päästä mäkeen. Reissun ajanhetkellä Caravan alueelta ei ollut vielä helppoa pääsyä rinteille hissien / rinteiden kautta. Näinpä alueella yöpymisen jälkeen siirsimme auton takaisin Saaruan parkkiin päivä tukikohdaksi.
Valtavaara
Puskaparkissa ollessa oli näppärä valita lautailun, tai kävelyn välillä. Päätimme Iitun kanssa lähteä heti ensimmäisenä aamuna käymään pikku kävelyllä Valtavaaraan päällä, että saadaan jalat ja selät auki ennen rinteeseen menoa. Verna suuntasi heti herättyään suoraan rinteeseen. Veikalla oli hieman hitaampi herääminen. Valtavaaran lenkille tuli mittaa vain noin 6km. Ja se on melkoista nousua ja laskua. Reitti oli kokonaisuudessaan lumen peitossa ja kulkijoita oli yllättävän paljon. Muutamien matkalla olleiden pitkospuiden päälle oli kasautunut minivuoristoalue, jonka päällä tasapainottelu oli yllättävän haastavaa.
Alkuvuonna kävimme Valtavaarassa hiihtämällä. Nyt tassuttelimme sinne, joten molemmat reittivaihtoehdot on nyt kokeiltu. Aikaa reitin kiertämiseen meni 1h 45min ja vauhti oli todella leppoisa. Taukoja emme juurikaan pitäneet.
Dataa kiinnostuneille
Kelit Rukalla oli 0°C-(-3°C). Eli lumitykit lauloivat ja autossa lämmitys oli tuiki tarpeellinen. 60Ah akku osoittautui edelleen kohtuullisen pieneksi. n.vuorokauden jälkeen akku alkaa olla latauksen tarpeessa, eli kolmion sisällä oleva huutomerkkialkaa vilkkua ja akun jännite on tippunut alle 11V. Seuraava akku saa olla kokoluokaltaan 100Ah minimissään.
Laitoin vuosi takaperin autoon ”ruuvi tagin pro” -anturin ( https://ruuvi.com/fi/ruuvitag-pro/ ) mittaamaan lämpötilaa ja kosteutta. Halusin saada selville, onko kosteuden poistajista mitään apua asuntoauton sisätilan kosteuden pitämisessä aisoissa silloin kun lämmitys ei ole päällä. Vastaus näkyy ”Ruuvi” -sovelluksen kuvassa aika selkeästi. Asuntoauton lämmitys aloitettiin vuorokausi ennen liikkeelle lähtöä 1kW sähkövastuksen tuottamilla tehoilla ja auto lämpenikin todella nopeasti tuonne 12-13°C lämpötilaan. Samalla kosteus % tipahti ~80% lukemista ~60% lukemiin. Heti kun pääsimme puskaparkkipaikalle käynnistin kaasulämmityksen ( n.6kW ), lämpötila nousi 21°C paikkeille nopeasti ja samalla kosteus humahti 40% laskien siitä vielä lähelle 30% lukemaa. Lähtötilan kosteus on käytännössä sama kuin asuntoauton ulkopuolella, joten kosteuden poistimista ei taida tulla muuta kuin mielenrauhaa vaikutuksena.
Ruuvi tag pro on kiinnitettynä Alde:n lämmityspaneelin alapuolelle. Kuvissa näkyvän sääaseman anturi on kiinnitetty n.2m korkeuteen asuntoauton takana olevaan pyörätelineeseen. Paikka on aika hyvin suojassa ajonaikana viimalta ja tuiskulta. Ja näyttäisi, että asuntoauton lämpötila ei vaikuta ulkomittaukseen.
Kotia kohti
Pari päivää meni varsin vauhdikkaasti. Laskettavaa Rukalla oli kahden rinteen ja parkin verran. Parkissa oli sen verran paljon porukkaa, että siellä joutui laskemaan melkoisessa liikennekaaoksessa. Ja parissa rinteessä oli sen verran laskettavaa, että jonkinlainen tuntuma oli mahdollista saada laskemiseen. Mutta jo parissa tunnissa iski tunne, että nyt rinnealue on nähty.
Ilta tekemisenä mukana oli tällä kertaa Smart10 -tietovisailupeli ( https://www.lautapeliopas.fi/peliarvostelut/smart10/ ). Me pelattiin tätä niin, että nuorin aloittaa joka kierroksen. Peli pysyi todella hyvin tasaisena sitä kautta. Pelialusta oli hieman kummallinen, kun luukun joutui joka kerta avamaan, kortin poistamiseksi ja takaisin laittamiseksi, mikä tuntui todella kömpelölle. Peli itsessään oli viihdyttävä ja ainakaan vielä kortit ei loppuneet kesken. Me ei pelattu mihinkään tiettyyn pisterajaan asti, vaan niin kauan kuin jaksettiin. Peli kaivettiin esille molempina iltoina, joten se oli oikein viihdyttävä. Teinit tykkäsivät myös tietovisailusta ja aihealueita oli sopivan laajasti, että jokainen pääsi jossain kohtaa briljeeraamaan.
Verna jaksoi laskeskella melkein loppuun asti, joten liikkeelle päästiin vasta 18 jälkeen. Saaruan puolelta on hieman inhottava kivuta toiselle puolelle asuntoautolla, koska matkalla on pari jyrkkää mäkeä. Tällä kertaa ne oli myös todella liukkaassa kunnossa, joten vauhdin kontrollointi on a ja o ylös kipuamisessa. Pienoista harmitusta koitti aiheuttaa edessä ajanut pikku autoilija, joka koitti haitata tätä vauhdin kontrollointia oikein olan takaa hidastamalla vauhdin ihan minimiin kriittisessä vaiheessa mäen nousua. Onneksi tien sivusta löytyi sen verran pitoa, että pääsimme ylös asti ilman tarvetta lumiketjujen laittoon, tai alas peruutteluun vauhdin uudelleen hakemiseksi.
Tämäkin reissu oli todella mukava irroittautuminen arjen rutiineista ja hässäköistä. Iitu tosin teki kouluhommia jonkinverran läppärillä matkan aikana.
Seuraava reissu onkin sitten varmaankin viikonlopun mittainen ja vielä tämän vuoden puolella.
