Olimme saapuneet Virossa Pärnuun, Konsen karavaanariparkkiin. Kuinka tänne päädyttiin? Edellinen reissu kertomus löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/kesareissu-2023-osa2-suuntana-viro/
Konse, keskustan välittömässä läheisyydessä
Konsessa meille luvattiin majapaikka illalla vain yhdeksi yöksi. Yövaksilla ei riittänyt valtakirja luvata enempää öitä. Aamulla vastaanotosta selvisi, että kolmeksi yöksi löytyy tilaa. Yön vietimme aidan vieressä, hieman kaltevalla tasolla. Aamulla nurmialueella vapautui tilaa, kun siitä lähti suomalainen asuntoauto kunta pois. Kävin vielä kaiken varalta tiskiltä varmistamassa, että onhan ok, että siirrymme vapautuneelle paikalle. Päivästä oli tulossa todella lämmin, joten oli mukava saada siiirrettyä leiri puun tarjoamaan varjoon. En tosin usko, että sillä suuren suurta vaikutusta oli sisälämpötilaan.
Konse oli tosi kiva, pieni ja keskellä Pärnua oleva karavaaniparkki. Oikeastaan ainoat miinukset oli todella lähelle toisia parkkeeraaminen, lasinsirut metalliaidan vierestä kulkevalla hiekkatiellä, muutama yönaikana mekastusta pitävä autokunta ja WC, jonka automaattisesti toimiva valot räpsäyttivät valot pois tasan kuuden sekunnin jälkeen kun liikettä ei oltu havaittu. Tämä oli vain miesten WC:ssä tapahtuvaa, joten ehkä siitä ei sen kummemmin tarvitse valittaa. Tilat oli aika iäkkäät, mutta kaikki toimi. Olin hieman hämmentynyt, että mihinkään ei tarvinnut sen kummemmin jonottaa. Täällä pystyi oikein hyvin muutaman yön majoittumaan.
Olimme koko matkan Kiteeltä asti panikoineet, että meidän pitää hankkia asuntoautoon FIN -tarra. Autossa on kilvet, joissa ei ole maatunnusta. Etsimme Kiteellä kirjakaupasta, katselimme Lappeenrannassa Prismasta, Lautalla kävin kysymässä Infosta ja Tallinnassa matkamuistomyymälässä FIN -tarrojen saatavuutta. Mistään kyselemistäni kohteista niitä ei löytynyt. En tajua miten ei ole aiemmin tullut edes mieleen katsoa, että onko meillä tarraa autossa, tai mistä yleensä on jäänyt mieleen, että meillä ei autossa tarraa olisi. Olin tulossa hampaita pesemästä, kun katsoin tarkemmin auton perää. Meillähän on autossa FIN-tarra paikallaan. Välillä sitä vain on ihan turkasen iso puusilmä ja paukapää. Tästä eteenpäin melkein jokaisesta vastaantulleesta kaupasta tuli bongattua FIN-tarroja.
Pyörillä pyörien
Nostelin valkoisen pölyn kuorruttamat pyörät alas ja pyyhkäisin pahimmat pölyt pois. Samalla rasvasin ketjut ja liikkuvat osat uudelleen. Pyörille pitäisi varmaankin hankkia jonkinlainen suojapussukka pahimmalta pölyltä suojaamaan. Auton takana on koko ajan jonkinlainen pyörre, joka nostaa välittömästi kaiken tienpinnassa olevan materiaalin kiinni pyöriin. Tällä kertaa meillä oli takatelineessä kiinni vain kolme pyörää. Veikan Trek oli purettuna hieman pienempiin osiin ja se matkasi takatilassa, joka on matala, mutta syvä. Pyörä sopii sinne juuri ja juuri ( milllin tarkkuudella ). Aiempina vuosina olemme pitäneet kaikki neljä pyörää takatelineessä, mutta Facebookin ”karavaanarit” -ryhmässä ollut runsas pyörätelineiden kestävyyden teilaaminen sai minut epävarmaksi telineen ja auton takaseinän kestävyydestä. Epävarmuus voitti, vaikka laskin pyörien painot, kokeilin omalla painollani telineen kestävyyttä ja omasin jo aiemmilta vuosilta kokemusta samoilla pyörillä. Jotenkin kuumottava ajatus päätyä jonkun somepostaukseen ja tuhansien karavaanareiden tuomitsemaksi ylilastista pyöriä takatellingissä, vaikka kellään ei tunnu olevan varmaa tietoa takaseinän kestävyydestä; ei minullakaan.
Konsesta oli todella helppo lähteä pitkin rantaa seikkailemaan ja saamaan tuntumaa kaupungin menoon. Rannassa oli roskakala taidetta, eli rautainen jättikala, joka oli täynnä muovijätettä. Satamassa oli laivoja lastauksessa. Meillä oli tarkoituksena suunnata heti rantaelämään tutustumaan, mutta jotenkin päädyimme tutkailemaan turkasen pitkää aallonmurtajaa. Alkuun katsoimme sen ulottuvan vain 200 metriä rannasta. Jatkoimme kiviä pitkin kävellen eteenpäin loputtoman pitkää matkaa. Loppujen lopuksi GPS:n mukaan aallonmurtajan pituutta oli yhteensuuntaan n.2km. Kiviä oli jännä mennä eteenpäin ja kohtuullisen paljon porukkaa meni osan matkaa kääntyen takaisin reitiltä. Me ei luovutettu, vaikka päädyssä ei sen kummempaa aarretta ollutkaan.
Ranta-alueelle päästiin aallonmurtajan kierroksen jälkeen. Aallonmurtajan lenkki oli jo herätellyt nälkää, joten suuntasimme suoraan ranta-alueella olevaan Stefani ( https://steffani.ee/fi/etusivu-2/ ) pizzeriaan. Tänne oli pientä jonoa, mutta koska olimme saaneet Tomilta ja Annilta suosituksen paikasta, niin ajattelimme odotella suosiolla vapautuvaa paikkaa. Stefani oli hinta-laatu suhteelta erittäin hyvä pizzeria! Tykättiin jonottelusta huolimatta. Maukasta ja hinta pysyi silti kohtuuden rajoissa. Varsinkin jos verrataan edellisessä postauksessa olleeseen Kiteen ABC:hen.
Kävimme Stefanien jälkeen ottamassa hieman tuntumaa rantaan. Teinit uskaltautuivat uimaan asti. Tosin he eivät arvostaneet useamman sadan metrin kahluuta matalassa vedessä. Rannalla oli oikein mukavasti tilaa, vaikka keli oli oikein aurinkoinen. Pilvet keskeyttivät kuitenkin ranta oleskelun kohtuullisen nopeasti. Päätimme suunnata kohti keskusta-aluetta.
Parnun keskustasta jäi vaikutelma sympaattisesta pikku kylän raitista. Onneksi kaikki rakennuskanta ei ollut modernia ja fiiniä, vaan täällä jotenkin näkyi perinteet ja alueen omat erikoispiirteet.
Jääkaappi tarvitsi täydennystä, joten pyöräilimme vielä keskustasta Kaubamajakas nimiseen ostoshelvettiin ( https://kaubamajakas.ee/fi/ ) ennen takaisin Konseen palaamista. Päivä meni yhdessä humauksessa. Pyöräilimme 14.1km ja kävelyäkin tuli reilusti yli 5km.
Rantaelämää
Edellinen kerta kun kokeilimme rantaelämää oli Roomassa, Ostia antican alueella. Silloin minulla ei ollut oikein mitään tekemistä varattuna mukaan ja n.1.5 tunnin jälkeen totesin, että lähdetään tekemään jotain järkevää. Tällä kertaa varasin itselleni tekemistä mukaan. Vuokrasimme rantatuolit. Keli oli mitä mainion. Sopivasti aurinkoa ja välillä pieniä pilviverhoja risteili pitkin sinistä taivasta tuoden pientä helpotusta pahimpaan auringon paahteeseen. Olimme käyneet ostamassa rantapallon ( pesispallon kokoinen, joka kelluu veden pinnalla ) ja frisbeen, eli meillä oli tekemistä mukana koko perheelle. Kävimme hakemassa lounas hampurilaiset rannalla olleesta kioskista. Ranta oli oikein mukava, mutta hieman tylsä. Lapset alkoivat kahden tunnin kohdalla motkottamaan, että lähdettäisiinkö tekemään jotain järkevää. Eli taidetaan koko perheellä olla aika huonoja rantaihmisiä.
Nyt olemme kokeilleet rannalla lojumista ja täällähän oli mitä parhaimmat olosuhteet siihen. Pehmeää hiekkaa sisältävää rantaa on runsaasti ja alueelta ei ole vaikea löytää paikkaa mihin mäjäyttää vuokratut rantatuolit parkkiin. Rannalla ei ollut ahdistavan kuumaa, vaan juuri sopivan lämmintä auringon palvontaan. Vaikka emme ole rantaihmisiä, niin tämä ranta ansaitsee 9:n arvosanan ihan heittämällä.
Hämmästyttävintä tässä vaiheessa oli, että teinit olivat viihtyneet vähintäänkin kohtuullisen hyvin reissun päällä. Matkan ohjelma oli tähän asti ollut oikein toimiva. Tekemistä on ollut juuri sopivasti ja teineille on helppo antaa omaa tilaa päästämällä heidät seikkailemaan omillaan esimerkiksi takaisin Konsen alueelle.
Päädyimme menemään kohti keskustaa ja kahville. Kahvipaikan mielenkiintoisin juttu oli WC:ssä, missä ei ollut käsienpesua varten paperia, vaan pieniä pyyhkeitä, jotka oli siististi lokeroissa. Pyyhe heitettiin käytön jälkeen koriin. Pakko arvostaa luontoa säästävää ajatusta. Muuten kahvila ei oikein vakuuttanut. Meidät selvästi ohitettiin jonosta useamman kerran ja kaiken lisäksi tarjoilijoilla ei tuntunut olevan mitään kiinnostusta ottaa meiltä tilausta vastaan. Pitkin hampain päädyimme kuitenkin tilaamaan erinomaisen makuiset kakkupalat kahvilla ryyditettynä. Maku oli oikein mainio, vaikka kokonaispalvelusta jäikin hieman karvaahko maku.
Kahvittelun jälkeen vanhempi teini tuumasi olevansa tylsistynyt ja suuntaavansa jo Konseen lepuuttelemaan. Pärnu oli sen verran luotettavan oloinen paikka, joten lupa myönnettiin. Me muut suuntasimme tutkailemaan mitä Maria Magdalenan Gild pitää sisällään ( https://maarjamagdaleenagild.ee/?lang=fi ). Kyseessä oli ihan keskusta-alueella oleva käsityöläisten talo, jossa oli 4:ssä kerroksessa erilaisia käsityöläisammattilaisia. Suosittelen käymään. Iitulla tarttui mukaan villihkö kalapenaali ja roppakaupalla ideoita ja inspiraatiota omiin käsityövirityksiin.
Nuorempi teini ilmaisi Gildin jälkeen kyllästymisensä keskustassa kiertelyyn. Hän oli saanut hankittua puumiekan, jollaista oli hippuillut Tallinnan keskiaikamarkkinoilta asti. Myös hänelle myönnettiin lupa siirtyä Konsen suuntaan. Iitu halusi vielä käydä keskustakorttelin käsityökauppoja läpi. Niitä Pärnun keskusta tuntui olevan pullollaan. Mie olin myös hieman kyllästynyt käsityöliikkeisiin, joten siirryin pubiin oluelle. Pubissa palvelu oli yhtä laadukasta ja taattua kuin aiemmin kahvilassa. Pubiin sellainen palvelu kuuluu tietyllä tapaa osana palvelukokonaisuutta. Pääasia, että olut oli tuopissa ja se maistui oluelle.
Kävimme vielä Kaubamajakaksen lähellä olleesta kaupasta hakemassa lättyjä, jäätelöä ja hilloa iltaherkuiksi. Jäätelön hinta oli kohtuullisen korkeahko verrattuna Suomen vastaaviin.
Seuraavana päivänä lautta-aikataulut alkoivat kolkutella ovelle. Muutamasta yöstä Konsessa 96€ ei ollut erikoisen paha hinta. Pääasiassa kävimme autolla vain nukkumassa, joten alueen viihtyvyydestä on vaikea antaa sen tarkempaa kommenttia. Aamulla suuntasimme heti teinien herättyä liikkeelle. Halusimme käydä Tallinnassa ihmettelemässä Telliskiven aluetta ennen lauttamatkaa. Telliskiven alue itsessään sisältää runsainmäärin sisältöä, jota on jännä kokea paikanpäällä. Käsitöitä, grafitteja, mielenkiintoisia ruokapaikkoja ja paljon muuta. Fotografiskassa kävimme tutkailemassa valokuvataidetta ( https://www.fotografiska.com/tallinn/en/ ). Lounaan otimme ruokavankkurista kotipakettiin ja söimme asuntoautossa.
Telliskivestä siirtyminen Viking linen auto check-inniin ei sujunut ihan käsikirjoituksen mukaan. Minun navigaattorissani oli oikea kohde, Iitulla oli Viking linen matkustaja terminaali. Risteyksessä, jossa piti tehdä päätös kumpaan päädytään tuli yllättäen. Kuuntelin kuuliaisesti apukuskin mielipiteen ja käännyimme kohti matkustajaterminaalia. Lopputuloksena päädyimme melkoiseen liikennekaaokseen, jossa U-käännöksen tekeminen ei ollut ihan yksioikoinen juttu johtuen runsaista tietöistä alueella. Pahimmassa tilanteessa olimme kahden rekan välissä rinnakkaisilla kaistoilla. Toisella puolella ollut rekka joutui väistämään risteykseen jumiin jäänyttä autoa. Asuntoauton peilien välissä oli pahimmillaan alle 2cm tilaa per puoli. Ongelmien sattuessa ne yleensä kumuloituu, joten kaiken hyvän lisäksi aavistuksen rapakunnossa ollut kytkin halusi ilmoitella jälleen olemassa olostaan. Takaisin kuitenkin selvittiin alle 30minuutin päästä harhautumisesta. Kuvassa risteys, mikä missattiin on vihreällä värillä. Oranssilla merkitty kierros otti aikaa sen 30minuuttia, vaikka matkaa ei ollutkaan kuin pari kilometriä.
Taas laivaillaan
Onneksi töhöily ei tähän loppunut. Olimme sen verran hyvissä ajoin liikenteessä, että lauttaan ei ollut infotaulujen mukaan asiaa vielä jonottelemaan. Teimme infotaulujen kohdalla u-käännöksen ja parkkeerasimme lähistöllä olleelle parkkialueelle, josta näkyi kaistojen sisäänotto tilanne. Mie sain otettua hermoja lepuuttavat päiväunet. Parkkisovelluksen kautta oli kohtuullisen näppärä maksaa aikaa. Parkkifirman auto oli kirjoittelemassa sakkoja useamman paikalla olleen auton tuulilasiin, joten emme halunneet ottaa mitään riskejä.
Kun kaistat avautuivat laitoimme auton käyntiin ja ajoimme linjastolle. Tässä huomasimme, että molemmat kaistat oli infotaulujen mukaan menossa toiselle lautalle. Teimme jälleen u-käännöksen ja lähdimme kohti parkkipaikkaa, josta juuri lähdimme. Onneksi vielä vilkaisin peruutuspeliin, koska samalla hetkellä meidän laivamme oli tullut toisen kaistan infotauluun. Jälleen yhden u-käännöksen jälkeen olimme menossa oikeaan laivaan, oikeaan aikaan. Automaattinen järjestelmä oli todella näppärä, kun rekisterinumero kertoi infotaulussa suoraan mille kaistalle piti ryhmittyä odottelemaan laivaan kurvailua.
Asuntoautot lastattiin viimeisenä laivalle. Hieman jännäsimme ehdimmekö pöytävaraukseen ajoissa, koska rekkoja tuntui olevan lähes loppumaton määrä. Tämä lauttamatka oli tulomatkaa lähes tunnin nopeampi, mutta buffet ruokailuun oli oikein mainiosti aikaa. Laivojen Tax-freestä en meinaa oikein löytää itselleni mitään mielenkiintoisia olusia, joten päädyin hankkimaan kannatuksen vuoksi 24-packin Sandelssia. Kesän hittituote ( ananaslonkero ) ei tälläkään kertaa herättänyt ostohousuissa tutinaa.
Laivasta päästiin pihalle toisena ajoneuvona. Ja ihan hyvä niin. Juuri tällä päivämäärällä Bidenin Joe oli käymässä Suomessa, joten a) passin tarkastus rutiini oli hieman tiukempi ( joskin meidät viitottiin suoraan jatkamaan matkaa ) b) Helsingin tiestö oli osasta kohtaa menossa kiinni. Katukuvassa näkyikin huima määrä poliiseja ja varusmiehiä lentokentän risteykseen saakka.
Puskaparkkia Hattulan suunnalla ja astetta kovempaa rautaa
Meillä oli selkeä suunnitelma majoittua Hattulan vanhan kirkon parkkipaikalle. Joten kokonaisuudessaan tälle päivälle tuli ajomatkaa yhteensä 221km ( harhailuineen ). Kirkon parkkipaikka saavutettiin 22.23, joten melko suoraan pääsimme jälleen iltatoimia suorittamaan. Oli hauska huomata, että siinä vaiheessa kun olin puolen yön aikaan pesemässä hampaita, niin meidän kanssa samaan aikaan laivassa ollut kahden kanootin katolla kuljettanut auto ajoi parkkipaikan ohi. Eli osa taisi jäädä pidemmäksi aikaa jumiin laivaselvittelyihin ( tai sitten he olivat vain pitäneet pidemmän tauon jollain huoltoasemalla ).
Kirkon parkkialue oli mukavan rauhaisa. Me emme häirinneet ketään ja kukaan ei häirinnyt meitä. Aamulla päätimme Iitun kanssa suunnata tutustumaan Pyhän ristin keskiaikaiseen kirkkoon ( https://www.hattulanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot/pyhan-ristin-kirkko ). Opaskierros olisi maksanut pari ropoa, mutta koska olimme vain pikaisesti vilkaisemassa sisälle, niin emme malttaneet odotella parin minuutin päästä alkanutta kierrosta. Kierroksen opas tosin oli todella kuuluva ääninen, joten periaatteessa seurasimme hieman taustalla koko ajan tapahtunutta selostusta samalla kun suoritimme omaa kummastelua kirkkotaiteen saralla. Kirkko on hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Iitu osti jonkin kirjan, jonka nimeä en nyt muista. Se liittyi kai rottiin ja kirkkoihin keskiajalla.
Meidän pääkohteemme tälle päivälle oli parin kilometrin päässä ollut Parolan panssarimuseo. Sinne oli tullut vierailulle kuningas tiikeri, eli King Tiger II -tankki ( https://moottori.fi/matkailu/jutut/parolan-panssarimuseon-tulevan-kesan-vetonaula-on-selvilla-jattilaistankki-tiger-ii-eli-kuningastiikeri-suomeen/ ). Tiger II on II-maailmansodan upeimpia panssarivaunuja. Veikka ei totuttuun tapaan ollut kuunnellut mitään mitä alkumatkalla olin kertonut. Kuten, että menemme Parolan panssarimuseoon ja siellä katsomaan kuningastiikeriä. ”Me mennään minne? Katsomaan tiikeriä? Miksi minulle ei ole kerrottu?”. Tiikerin takia Parolan kävijämäärä tuplautui tälle kesälle ja se näkyi myös siinä, että kaikki parkkeeraustila oli otettu käyttöön. Me onneksi olimme heti aamusta kolkuttelemassa panssarimuurin ovia sisälle päästäksemme, joten onnistuimme olemaan paikalla ennen jonoja.
Tiikeri oli heti kierroksen alkupuolella. Panssarimuseo on täynnä mielenkiintoista tavaraa. En tarkoita pelkästään panssarivaunuja, vaan alueella on myös panssaritorjunta aseiden vaikutuksesta kertovia koeammuntamaaleja ja niiden erilaisia läpäisyjä. Panssarivaunuja ja -ajoneuvoja on moneen lähtöön. Pansarijuna löytyi kaikkien hallien jälkeen. Minulla on vanha kuva ukistani Parolassa ( taisi olla tuohon aikaan nimeltään Kevyt prikaati ) suorittamassa varusmiespalvelustaan -50 luvun vaihteen kulmilla. Kuvassa hän ampuu panssaritorjuntatykillä. Oli hienoa löytää juuri vastaava tykki museon kokoelmista. Teinit tykkäsivät panssarintorjunta simulaattorista, jossa ammuttiin oikealla panssarintorjuntatykillä virtuaalimaailmassa olevia tankkeja. Lisäksi täällä oli uudempaa ja vanhempaa kaliberia BTR-mallisesta ajoneuvosta, mihin päästiin Viron Militäär museossa sisälle ihmettelemään.
Parolassa vierähti pari tuntia kuin siivillä, mutta meillä oli jälleen tavoitteena ehtiä useamman sadan kilometrin päähän tämän päivän aikana. Hankimme panssarimuseoon liittyviä t-paitoja pari kappaletta ja suuntasimme baanalle.
Kovin pitkälle emme ehtineet ennen seuraavaa pysähdystä Lempäälän ideaparkissa. Veikan puhelin tarvitsi päivittämisen uudempaan malliin ja Androidista iPhoneen. Meidän oli tarkoitus vaihtaa puhelinta jo Virossa, mutta hinnat olivatkin huomattavasti Suomen hintoja kalliimpia, joten hankinta lykkääntyi Lempäälään asti. Puhelin saatiin hankittua. Iitu ja Verna suuntasivat shoppailemaan, joten mie ja Veikka suunniteltiin menevämme ajamaan kartingia.
Karting ajosuunnitelma vesittyi siinä vaiheessa, kun yritimme maksaa kahta ajokertaa kummallekin. Olimme täytelleet tietomme heidän sovellukseensa ( tiskiltä kehoitettiin se tekemään ensimmäiseksi ). Tietojen täyttelyn jälkeen tistkiltä tuli tylyllä tavalla kommentti. Veikka on vielä alle 18-vuotias, joten hän olisi joutunut ajamaan ”nuoriso”-ajalla ensimmäisen kerran. Emme olisi päässeet samaan lähtöön ajamaan ja kaiken lisäksi ”nuoriso” lähtö olisi ollut vasta 50-minuutin päästä. Veikalla on ajokokemusta kertynyt jo aikamoinen nippu muilta radoilta, mutta aiempi kokemus on mahdollista todentaa vain niin, että on heidän sovelluksensa mukaan ajanut kartingia. Totesimme taistelevamme tuulimyllyjä vastaan. En voi suositella kohdetta teini-ikäisten kanssa. Ja ainoastaan siitä syystä, että emme päässeet edes testaamaan. Osaltaan voi syyttää omia aikatauluja, koska tie kutsui jälleen.
Kartingin välistä jäämisen harmitus hälveni vasta Jyväskylässä, missä pysähdyimme Pandan tehtaanmyymälään. Säkillinen karkkia on toimivin lääke turhaan harmitukseen. Päivälle tuli ajokilometrejä 389. Ukin ja Siskon mökki saavutettiin 19:58.
Jatketaan tästä seuraavan kerran reissukertomusta. Matka oli edennyt oikein mukavasti. Samoissa merkeissä se tulisi myös jatkumaan. Uusia kohteita, vanhoja kohteita ja vanhoja uusia kohteita luvassa myös jatkossa tienpäällä.
Seuvaavan osan löydät täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/kesareissu-2023-osa4-siksakkia/
