Asuntoauton hankkimisesta asti meitä on kiehtonut ajatus käydä tutustumassa saariston rengasreittiin. Matkaan lähdettiin 4.6.2022 ja sääennusteet näyttivät erittäin hyvää keliä niin pitkälle kuin sääennustukset kantaa. Joskin liikkeelle lähtöpäivälle oli oikein kunnon rankkasateita luvassa.
Kohti kesää
Alkukesään sijoittuvan loman hyviä puolia on se, että kelit on jo kohtuullisen hyvät. Ihmisiä ei ole vielä juurikaan liikenteessäja itselläni ahdistaa kaikista eniten kohde, joka pitää sisällään muurahaiskekomaisen määrän ihmisiä vellomassa holtittomasti joka suuntaan. Valtaosa tykkää aloittaa kesän vasta juhannuksesta ja pitää siitä lomaa kuukauden ajan. Se onkin ruuhkaisinta aikaa.
Auton katsastus osui jälleen kesäkuun kohdalle. Tällä kertaa taktiikkana oli hakea vikalista ja reissun jälkeen viedä auto uusintakatsastukseen. Tälläkin kertaa pohjasta löytyi hieman metallin sulattamista vaativaa paikontaa. Kuskinpuolen tunkin nostokohta oli ottanut hieman itseensä ja ruoste oli saanut irrotettua melkein koko nostopaikan. Tarkoitus oli saada tämä hitsailtua Raahessa paikalleen jo menomatkalla. Muut viat listalla oli enemmän sähköihin liittyvää ja ne korjailin jo kotipihassa ennen tienpäälle siirtymistä. Mutta koska tuo reikä piti paikata Raahessa ja emme halunneet ajella edestakaisin, niin leiman hakeminen jäi vasta paluun jälkeiseen aikaan ( läpi meni ).
Pääsimme tienpäälle ja matkaa oli taitettu vain 50km, kun sade yltyi aivan mahdottomaksi. Kytkin pyyhkijät täysille. Uudet sulat heittivät vettä samaan tahtiin pois kuin kehnomman laatuinen golffari hiekkaa hiekkaesteestä. Täydessä vauhdissa kuskin puolen pyyhkijä päätti vaivihkaa irrottautua kiinnikkeistään ja alkoi kapinoimaan työskentelyolosuhteitaan poikittain vasten tuulilasia. Pyyhkijöiden laatu tuntui vastaavan tikkuista WC-paperia. Kaksi korjausyritystä aivan jäätävän kovassa vesisateessa tuotti tulosta vasta kun kiinnikkeelle näytettiin oranssia ilmastointiteippiä. Hävettää hieman tunnustaa, mutta tuo teipin pala on ollut käytössä siitä asti, koska se on toiminut; nyt jo melkein 2 vuotta.
Pakkaamisen kiire näkyy siinä, että huomasin matkalla työhanskojen puuttumisen. Ne eivät olleet omalla paikallaan kuskinpuolen säilytyslokerossa. Kempelessä pysähtyessämme jäätelölle Zeppeliiniin löysin hanskat siististi laitettuna pyörätelineen ja seinän välikköön. Ihme, etteivät ne olleet matkalla tippuneet mihinkään.
Tämän päivän aikana matkaa taitettiin Rovaniemi-Raahe välillä 295km.
Raahe – Kaskinen
Raahe oli tällä kertaa vain lyhyen pysähdyksen pysäkki. Toisaalta mie ehdin käydä OneWheelillä ( XR ) ajelemassa hieman ympäri Pattijoen polkuja ( Tästä on ollut juttua aiemmassa blogi postauksessa: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/asuntoauton-viidespyora/ ). Lisäksi ehdittiin käydä dronella kuvaamassa Pattijoen perukoilla sijaitsevan metsäpalstan harvennuksen tilaa.
Raahessa majoituttiin alle vuorokauden verran ja jostain syystä siellä oli jonkinlaista lähtökiirettä ja muuta kummallista menossa, joten suuntasimme hieman hämmentyneissä tunnelmissa eteenpäin. Iitulla oli jonkinlaista sanansäilän heilutusta anoppini kanssa. Emme kuitenkaan antaneet sen liikaa haitata menoa, vaikka Iitu olikin kuin myrskyn merkki muutaman tunnin ajan ja jälkilaineet tuntuivat osuvan rantaan vielä muutamia päiviäkin myöhemmin.
Toisen päivän aikana matkattiin asuntoautoilua ajatellen huimat 397km. Se on ihan kiitettävä matkamäärä aurinkoisessa säässä. Kalajoella pysähdyttiin kohtuullisen kalliilla, mutta erinomaisen makuisella jäätelöllä. Kun kerran täällä oltiin, niin käytiin ihmettelemässä hiekkarantaa. Vaikka keli oli erinomainen, niin tähän aikaan vuodesta ei ole juurikaan porukkaa vielä liikkeellä. Kalajoen hiekkarannat ammottivat tyhjyyttään. Toisaalta rannassa oli kyllä melkoisen vilpakka tuuli, ei vielä mitkään keskikesän helteet.
Kun kerran oltiin menossa rannikkoa pitkin eteenpäin, niin Iitu halusi ehdottomasti pysähtyä Villa Strömssöön pihassa. Strömssön p-paikalla oli näppärä hoitaa lounas ruokailu kuntoon ennen tarkempaa tutustumista alueeseen. Meillähän ei hirmuisempaa kiirettä ollut, joten oli ihan jännä pysähtyä ihmettelemässä tv:stä tuttua käsityöhässäkkää. Piha oli varsin täynnä jänniä ja omaleimaisia ratkaisuja ja keksintöjä. Talon takaseinällä ollutta linnunpönttä häkkyrää oli kiva seurailla kun linnut poukkoilivat pönttöhin ja takaisin ruuan hakureissuilla. Täällä olisi ollut todella hieno uimarantakin. Vaikka aurinko helotti, niin silti kylmä ja varsin vihainen tuulenhenkäys vei suurimmat polskuttelutestaus halut.
Vaasan kulmilla ei ole aiemmin ajeltukaan, joten Raippaluodon silta oli hyvä lisä kohdelistalle. Alunperin suunnittelimme, että olisimme jääneet sen lähistöllä olleelle parkkipaikalle yöpuulle. Kohtuullisen kova tuuli ja se, että olimme kohtuullisen hyvissä ajoin liikkeellä sai meidät pysymään vielä tienpäällä. Raippaluodon sillalle oli muuten kohtuullisen jyrkkä nousu. Perheen korkeanpaikan kammoinen oli hyvin, hyvin hiljaa takaosastolla sillan ylityksien aikaan. Sillalle nousun ja alastulo aika tosin kiljuttiin koko pesue. Hieno silta, jonka kokemiseen puuskainen tuuli teki oman jännityksensä.
Kaskisessa majoituimme Pukinsaaren parkkialueella. Alkuun suunnittelimme majoittumista ABC:n pihalle, mutta siellä oli niin uhkaavat parkkeeraus vain 2h kyltit, että päätimme etsiä rauhanomaisempaa parkkikylttiä. Lisäksi piha oli täynnä rytmiikkaa huokuvia hajukuusi autoja. Pukinsaarenparkkialue oli roskainen, mutta hienolla paikalla sijaitseva p-paikka. Ainoa yöllinen häiriö oli puutavara-auto, joka purki kuormansa kolinan saattelemana johonkin aikaan aamuyöstä, mutta muuten alue oli suoranainen rauhan tyyssija 4/5 ( miinusta roskaisuudesta ).
Vanhaa Raumaa ja poroholmaa
Tälle etapille puolitimme matkamäärän taivaltaen ”vain” 198km. Suunta oli kohti Raumaa, joka viime kesän reissulla jäi ohjelmasta pois. Ajelulle oli jälleen kohtuullisen lämmin päivä. Matkaa oltiin menty jo jonkinverrenan kun bongasimme tienvarsi kyltin, jossa mainostettiin Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskusta. Tämä oikeastaan alleviivaa aika hyvin suunnittelemattomuutta, millä törmäilemme eri paikkoihin. Pelkän kyltin pohjalta totesimme aiheen olevan sen verran kiinnostava, että vilkutimme vasemmalle Olkiluotoon vievän kyltin kohdalle. Vierailukeskuksessa ei ollut juurikaan väkeä, joten siellä sai kaikessa rauhassa tutustua ydinvoimalaa koskevaan tietopakettiin. Paikassa oli ilmainen kahvitarjoilu, joka oli pelkkää bonusta, koska näyttelykeskus osoittautui mielenkiintoiseksi paikaksi. Tietoa oli vähemmän kuin maksullisissa tiedekeskuksissa, mutta tämä olikin ilmainen vierailukeskus, joten sen voinee antaa anteeksi. Kuvia uudesta reaktorista sai myös ulkopuolelta ja sitä varten alueella oli oma näköalatasanne. Tämä oli hyvin säihkyvä ja säteilevä pysähdys.
Suunta oli valittu kohti poroholmaa. Jo nimi aiheutti pientä hihittelyä matkalla. Yhtään poroa emme poroholmasta löytäneet, nimestä huolimatta. Matka eteni todella jouhevasti ja alkuiltapäivästä pääsimme sisälle Poroholman karavaanialueelle. Saimme todella kivan paikan aivan ydinalueen laidalta, eli satamarannasta. Joka paikkaan oli sopivan lyhyt matka. Alkukesä näkyi muunmuassa siinä, että oikeastaan mikään ei ollut auki alueella. Tai no ravintola oli sinällään auki, mutta meidän aikatauluun nähden turhan rajoitetuin aukioloajoin. Koska menossa oli vasta alkuiltapäivä, niin päätimme vielä pyöräillä käymään Raumalla katselemassa vanhan kaupungin ilmapiiriä ( ja etsimässä jäätelöä ). Pyöräilyä tuli tälle päivälle 12km, joten ei me ihan paikalleen jääty. Lokit oli täälläkin harvinaisen röyhkeitä jäätelökieskien lähellä.
Illalla olikin sen edestä puhti pois. Pientä kränää koitti teinien kanssa tulla suihkuvuoroista. Jotenkin mie sain päähäni alkaa paistelemaan lättyjä hieman jälkeen 22:00. Oli todella tunnelmallista pitää ovea auki ja lättyjä paistellessa nauttia ilta-auringon hämystä. Takakeittiön ehdottoman hyviä puolia. Lätyt kyllä maistui kaikille, vaikka hieman tämä paisteluajankohta sai motkotusta aikaan. Alue oli itse rauhallisuus. Yö kului harvinaisen rauhallisissa merkeissä.
Seuraavan aamun aamun avauksena käytiin pienellä pyöräilyllä Rauman keskusta-alueella. Vesitornista oli erinomaiset näköalat pitkin saaristoa ja vanhan Rauman aluetta.
Kylmäpihlajan majakka
Minulla oli jo ennen reissua listattuna muutamia kohteita, missä haluan käydä. Tälle kesälle yhdeksi ehdottomaksi kohteeksi valikoitui kylmäpihlajan majakka. Majakka saarissa on jotain käsittämättömän vetovoimaista ja mystistä tunnelmaa. Itse en ole kotoisin mistään meren rannalta, mutta jostain syystä mieli nauttii erilaisista saarista ja muista eristäytyneistä sopista. Raumalle saapumista seuraavalle päivälle olin varannut etukäteen retken Kylmäpihlajan majakalle. ( https://raumansaaristokuljetus.fi/kohteet.php#kylmapihlaja ). Kustannus meidän neljän hengen pesueelle oli 120€.
Kylmäpihlajalle puksutteli pienoinen saaristoalus. Merijakamo oli vain kivenheiton päässä asuntoautolta, joten suuntasimme sinne polkupyörillä. Pyörät on melkoinen nippu sidottavaksi asuntoauton perään ja melkoiselle nipulle ne näyttää myös paikoissa, mihin ne joutuu parkkeeraamaan.
Kylmäpihlajassa on majakassa hotelli, joten yöpyminen olisi ollut saarella mahdollista. Yliseuralliset hanhiperheet koitti olla jokaisen polun poikki kulkemassa. Ja jos ei itse ötököitä näkynyt, niin niiden jätöksiä oli senkin edestä. Majakkaan pääsi huipulle ja sieltä oli todella messevät näköalat saaristoon. Majakat on ihan parhautta.
Pidän melkoisena ihmeenä, että selvisimme reissusta ilman kastuneita kenkiä, tai kompastuneita itsetuntoja. Siihen malliin naperot jaksoivat kirmata kalliolla ja hyppiä rannassa olevilta kiviltä toisille.
Veikka saatiin harvinaista kyllä houkuteltua korkeuksiin. Kuvissa kovin rennolta näyttänyt kaveri ei huipulla oikeasti ollut ihan niin rento. Mutta hienoa kohdata omia pelkojaan.
Majakka on rakennettu jo 1953. Se kohoaa maltillisen 32metrin korkeuteen. Kylmäpihlajasta näkyi myös edellisenä päivänä visiitillä käyty Olkiluodon ydinvoimala alue hienolla säällä. Lautalla päivän aikana vietetiin 1h54min, eli n.20km. Pyöräilyä meillä tuli 18.9km.
Tässä vielä huipulta otettu 360° kuva:
Tien päällä taas, kohti saaristoa
Seuraavana päivänä lähdettiin liikkeelle kun saatiin teinit hereille. Ensimmäinen pysäkki Rauman jälkeen oli Laitilan virvoitusjuomatehdas. Kukko on tällä hetkellä kohtuullisen korkealla omalla suosikkiolut listalla. Valtavaa tölkkiä oli mahdoton olla huomaamatta Laitilaa ohittaessa ja olemme tunnettuja nopeista päätöksistä. Minkäänlaista tehdaskierrosta emme löytäneet, mutta tehtaanmyymälästä tuli pari heräteostosta. Vita nova herätti kyllä melkoisen nostalgia boostauksen.
Matkaoppaasta olimme bonganneet Louhisaaren kartanon ennen saaristoon sukeltamista. Tänne johti pieni, nelinumeroinen ja erittäin syheröinen tie. Kulkijoita ei juurikaan ollut liikenteessä. Parkkipaikkakin ammotti täyttä tyhjyyttään. Tämä on parasta liikuttaessa kesäkuun alussa. Turistivirrat ei ole vielä saavuttaneet mielenkiintoisia kohteita. Saimme kaikessa rauhassa tutustua kartanoon ja sen pihapiiriin. Samoin kuin kahvilan tarjontaan. Kahvilan henkilökunta osasi tiedottaa, että yleensä kesällä koko rakennus on ahdettu täyteen.
Seuraava pysähdys tämän päivän matkalla oli Kustavin käsityöläispiha. Käsityöläispihat on hienoja, niissä on paljon perinteikästä ja ihan oikeaa työtä vaativaa työstöä. Täälläkin oli metallipajaa ja savenvalantaa ja neulontaa. Vanha traktori koitti asemoitua kiinteästi viimeiselle leposijalleen. Eläimet, eli lampaat ja pitkäkorvaiset jänöpuput oli edelleen lapsia kiinnostavat setit. Itse nostin hattua sepänpajan tekijöille. Hienoa työtä.
Saaristoon, Iniö
Tämän päivän viimeisenä operaationa suuntasimme Kustavi-Iniö saaristolautalle. Jonoja ei juurikaan olleet, joten pääsimme heti ensimmäisen lautan kyytiin. Ilta oli menossa jo pitkälle, joten päätimme etsiä Iniön saarelta majoituksen. Saaren teillä oli TODELLA vähän autoliikennettä tähän aikaan. Bongasimme pellolla peuroja. Niitä ei ihan jopa päivä näe, joten pysäytimme auton ja otimme pari valokuvaa. Olimme varmaankin pysähdyksissä alle 30 sekuntia, kun saaren ainoa liikkeellä oleva auto oli meidän takana tööttäilemässä vauhtia tekemiseen. Tässä kohtaa me oltiin todellakin se törttö, joka tukki tien turistikuvia varten. Vieläkin omatunto kolkuttaa omasta töhöilystä. Kaiken lisäksi peura kuvasta ei edes erota peuroja kuin erittäin suurennuslasia luovasti hyödyntävällä tarkastelulla.
Kirkon parkkipaikka on usein hyvä aloituskohde yö parkin etsintään, mutta Iniön kirkon parkkipaikka oli sen verran pienikokoinen, että ajattelimme etsiä jonkin hieman rauhallisemman aukean. Söderby Strandenissa oli satama alue ( vierassatama ), jossa oli mahdollisuus majoittumiseen kohtuulliseen 15€ hintaan. Raha sujautettiin kirjekuoreen ja jätettiin paikalla olleeseen postilaatikkoon. Ei tuntunut yhtään mafiameiningille.
Olimme koko yön ainoat asuntoautolla majoittujat. Alueella oli hieman liikettä, kun lähellä olleesta veneestä seurue kuljeskeli pitkin rantaviivaa, mutta kokonaisuutena ajatellen alue oli itse rauhallisuus. Alueella oli kuivakäymälä ja se oli ihan riittävä WC-huoltoa ajatellen.
Kävimme vielä iltareippailemassa kalliota ylös. Massiivisilla kalliolla oli päällä juhannussalko. Tai ainakin sellaiseksi me se tulkittiin. Auringon lasku oli aivan uskomaton. Lapset sai hyvin purettua ylimääräisen energiansa kalliolla kirmailuun. Vaikka pakko tunnustaa, että jo siinä vaiheessa kun p-alue löydettiin, niin puhti alkoi olla aika vähissä.
Autoilua tälle päivälle tuli kaikkinensa 141km. 14km lauttamatkaan kului kaikkine odottamisineen n.2h. Jälleen yksi etu matkustaa loma-aikojen ulkopuolella. Lautoille ei ollut minkäänlaisia jonoja.
Seuraavana päivänä suuntasimme lauttarantaan. Vuorossa oli ainoa maksullinen lauttamatka saariston alueella. Asuntoautosta veloitettiin 75€. Pääsimme keulapaikalle, koska olimme hieman turhankin ajoissa odottelemassa lautalle pääsyä. Tällä lauttamatkalla on mahdollista nähdä myös merikotkia, jos tuuri on vain puolella. Ikävä kyllä kotkia emme nähneet, mutta maisemia oli todella rauhoittavaa seurailla auton ikkunoista.
Rovaniemeltä on pitkä matka rannikkoalueelle. Sen huomaa ehkä myös blogipostauksen pituudesta, joka vaaditaan, että päästään Rovaniemeltä Iniöön asti. Tästä jatketaan seuraavassa osassa. Pohjalla vielä Youtuben kautta löytyvä videomuotoinen setti tähän astisesta reitistä ( Rovaniemi-Raahe-Strömssö-Raippaluodonsilta-Kaskinen-Olkiluodon ydinvoimala-Rauma(Poroholma)-Kylmäpihlajanmajakka-Louhisaarenkartano-Iniö. Tämäkin reissu löytyy tekstimuotoisena osoitteesta: https://www.ooppari.fi/Gotilo/ ).
