Tässä osassa jatketaan ajelua saaristossa. Tässä osassa myös putkahdetaan pois saaristosta. Saariston rengasreitti on mielenkiintoinen kokonaisuus ja periaatteessa sen pystyy käymään parissa päivässä kohtuullisen kattavasti läpi; oleellisilta ja helposti löydettäviltä osiltaan. Välimatkat on lyhyitä ja paikat helposti saavutettavissa. Sen kummemmin suunnittelematta ja aukioloaikoja selvittelemättä täällä tulee helposti tylsää ja hieman turhaa odottelu aikaa. Monet paikat ovat paljon rajoitetummin avoinna kuin mantereella. Lisäksi internet ei ole ihan yhtä luotettavasti käytössä uusien kohteiden paikantamiseen. Kaiken lisäksi tykkään etsiä internetin syövereistä mielenkiintoisia kohteita tietokoneen isolta näytöltä kuin mobiililaitteen pieneltä ruudulta. Edellinen osa löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/kesareissu-rannikolle-osa-1/
Iniössä yöpymisen jälkeen lähdimme siirtymään eteenpäin ensimmäisellä aamulautalla. Iniön saaren mielenkiintoisimmat kohteet ehdittiin vierailla jo edellisen illan aikana. Iniö-Mossala välillä oli reissun ainoa maksullinen lauttamatka. Hintaa lauttamatkalle tuli asuntoautolla 75 euroa (2022) ja sen saa näppärästi maksettua lauttasatamassa. Kesäkuun alku ajankohtana on loistava, koska silloin ei lautoille juuri ole jonoja. Turistimassat saapuvat vasta juhannusviikon jälkeen. Lauttamatkan aikana saa hienon näkymän saaristoon. Harmillista kyllä merikotkia ei tullut bongattua yhtään matkan aikana. Taitavat olla aamu-unista sorttia.
Siksakkia saaristossa
Päivän aikana matkattiin yhteensä vain n.100 km autolla, polkupyörillä ja lautoilla. Silti matkantekoon kului aikaa lähes 4 tuntia. Heti ensimmäisen lauttamatkan jälkeen silmiin osui Mossala Campingin sympaattisen näköinen leirintäalue. Jostain syystä matkanteko ei tuntunut riittävälle näin aikaisessa vaiheessa päivää. Päätimme jatkaa matkaa hieman pidemmälle silmiä avoinna pitäen mukavien paikkokjen varalta.
Parin pienemmän lossi/lautta matkan jälkeen olimme päätyneet jo Kittuissin alueelle. Kittuissin lautalle oli ilmaisien ämpärien jonotukseen verrattavan pitkä jono. Tästä syystä päädyimme miettimään, että josko majoittuisimme heti lauttarannassa olleeseen Kittuis campingiin. Ulkoapäin katsottuna Kittuis camping näytti nähneen parempia päiviä. Vasta ovelle kolkuttelemalla selvisi, että Kittuis camping oli suljettuna ( ei ehkä lopullisesti, mutta ei se tässä vaiheessa kesää vielä avoinna ollut ). Tämä on saariston huonoimpia puolia, eli ajantasaista informaatiota ei ole edes paikan päällä helposti huomattavissa. Ei auttanut kuin nöyrtyä ja siirtyä odottelemaan lauttamatkaa. Harkitsimme kyllä, josko olisimme ajaneet takaisin Mossalaan, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan vielä matkaa. Jouduimme tekemään pariinkin otteeseen u-käännöksiä päästäksemme pitkähkön lauttajonon perälle. Vaikka jono tuntui pitkälle, niin silti tuuri oli matkassa tälläkin kertaa ja sovimme kuin sovimmekin lautan kyytiin. Varaa jäi peräti kaksi autoa.
Galtbyyhyn saavuttuamme suuntasimme Korppoon kotiseutumuseon parkkipaikalle laittelemaan ruokaa, kun koko kööri oli sen verran pahalla tuulella. Tausta-ajatuksena oli hieman tiedustella, josko olisimme jääneet majoittumaan kotiseutumuseon lähistölle puskaparkkiin. Mutta pienen tiedustelun jälkeen totesimme kotiseutumuseon alueen olevan todella outo. Siellä ei näyttänyt olevan mitään toimintaa ja internetkään ei suostunut alueella toimimaan, että olisimme saaneet etukäteen suunniteltua tarkemmin tulevia kulkemisia. Totesimme lyhyehkön kävelyretken jälkeen alueen näyttävän sellaiselle, että yöpyminen ei välttämättä ole suotavaa. Saman käsityksen saimme matkaoppaan sivuilta.
Asuntoatossa suoritetun lounasruokailun jälkeen maailman oli jälleen valoisampi paikka. Kommunikaatio perheen kesken oli myös palautunut normaaleihin uomiin, joten suuntasimme eteenpäin. Tämä päivä jatkui vielä yhden lauttamatkan verran Nauvon saarelle. Ehkä etsimällä näiltä matkalla olleilta saarilta ja alueilta olisi ehkä löytynyt jotain mielenkiintoista, mutta jotenkin vain päädyimme radalle, joka johti saarialueen ”läpiajoon”. Korppoon k-marketista kävimme hakemassa jäätelöt koko köörille. Ja se taisi olla pisin pysähdys :).
Nauvo
Myöhemmin tarkastellen tämä taisi osoittautua meidän kannalta ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Nauvon saarella oli huomattavan paljon enemmän tehtävää ja nähtävää kuin aiemmilla pikku saarilla. Asuntoautolle sopivan majoituspaikan löytäminen tosin osoittautui hieman haastavaksi. Pitäisi ehkä suunnitella hieman paremmin asioita jo valmiiksi kotisohvalla, ettei joutuisi aina soveltamaan reissussa.
Nauvon saarella Grassnässissä piti olla matkailuautoille paikkoja tarjolla, mutta ikävä kyllä se oli sulkenut ovensa ( tai ei edes vielä avannut tälle kesälle ). Tämän kävimme toteamassa suoraan paikanpäällä. Onneksi saaret ovat pieniä, joten pieni mutka oli todellakin pieni mutka. Jatkoimme matkaa suosiolla kohti Nauvon vierasvenesatamaan yhtenä tarkoituksena tutustua Suomen Monacoon ja samalla selvitellä saaren matkailuauto palveluita.
Sataman alueella asuntoautolle oli todella helppo löytää parkkitilaa. Siirryimme jalkaisin tutustumaan alueen tarjontaan. Nauvon satama alue osoittautui hehkutuksen arvoiseksi. Aluksia oli runsaasti ja kun keli helli kulkijoita, niin väkeä oli nauttimassa tunnelmasta ja ihmettelemässä pikku kauppojen ja kioskien tarjontaa.
Kävin kyselemässä sataman infosta, löytyisikö Nauvon saarelta asuntoautolle soveltuvaa matkaparkkia, tai retkeilyaluetta. Infosta löytyi pari ideaa, mutta pelottavan vähän oikeaa ja ajantasaista tietoa. Tästä syystä laajensin kyselyä pariin myynti kojuun. Niiden kautta saimme suosittelun vasta avautuneesta ”Padel ja Pizza” -paikasta, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä satamasta.
Paikan nimi oli GammelGård (https://gammelgard.fi/en/home-2/ ) ja se osoittautui suositusten arvoiseksi. Asuntoautolle saatiin paikka ja hinta oli kohtuullisen. GammelGård sijaitsee järkevän pyöräilymatkan päässä Nauvon satamasta. Matkailuautoille oli varattavissa 6 paikkaa, joista 3 oli käytössä. Asuntoautoilla oli kerrankin sopivasti väliä toisiinsa ja itse koin mukavana vaihteluna, että nyt ei oltu ainaisella nurmikkokentällä, vaan mäntymetsän suojissa.
Nyt kun majoitusongelma oli ratkaistu, niin olikin mukava jalkauttaa polkupyörät ja lähteä tutustumaan tarkemmin Nauvon satamaan ( ja ennen kaikkea sen jäätelötarjontaan ). Vähemmän yllättäen pyörälenkki herätti kunnon nälän ja toi mukanaan aavituksellisen nälkäkiukun. Onneksi GammelGårdissa oli muitakin palveluita kuin pelkkä majoitus. Söimme pizzaa ja joimme muutaman oluen, jotka oli brändätty paikan mukaan. Kartanorakennuksen sisätiloissa oli pelihuone + biljardihuone, jossa kävimmekin useamman erän pelailemassa. Todella tunnelmallinen ja hieno paikka.
Seilin saari
Seuraavana päivänä tie vei kohti Seilin synkkämaineista saarta. Saari on toiminut alunperin lepra- ja mielenterveyspotilaiden hoitopaikkana ja usein myös viimeisenä päätepysäkkinä elämän matkalla ( https://www.visitseili.fi/fi/historia/ ). Asuntoauton siirsimme aamulla lauttasatamaan alueelle. Lauttamatkan aikana tutkimme tarkemmin saaren historiaa ja tapahtumia. Se loi kumman alavireisen tunnelman koko vierailulle. Saari tuntui huomattavan paljon kammottavammalle, vaikka olimme sinne menossa täydessä päivänvalossa, kerrassaan upeana päivänä. Jotenkin osuvaa, että saarelle on näinä päivinä osunut myös synkän historian lisäksi kammottavaa tutkimusta; Turun yliopisto tekee alueella tutkimusta punkeista ( sen kammottavampaa ei taida helpolla löytyä ).
Saaren ympäri ja läpi kävely on tehtävissä parissa tunnissa. Saari on pieni ja sieltä löytyy kahviloita, kirkkoja ja vanhoja rakennuksia. Meillä oli jäänyt edelliseltä illalta pizzapaloja ja asuntoauton jääkaapista tarttui reppuun mukaan myös muuta evästäydennystä, joten pidimme lounasaikaan pienen piknikin päärakennuksen alueella löytyvillä pöydillä. Punkkitutkimus alleviivasi ajatusta olla levittäytymättä viltin kanssa mihinkään lähipelloille syömään. Mieleenpainuvin ja kammottavin asia saarella oli mielestäni pieni potilashuone, jossa oli ruskea oranssi sisustus, metallinen punkka, alusastia ja pakkopaita vuoteelle valmiiksi levitettynä.
Alueen mielenkiintoisimmat paikat ja historia oli kohtuullisen nopeasti kaluttu läpi. Silti lautan tulo olisi voinut kestää vielä hieman pidempäänkin. Keli oli suosiollinen ja saarella on jotenkin erikoinen tunnelma, jota olisi vielä hieman pidempäänkin voinut makustella. Reissun jälkeen luin Sanna Majurin kirjoittaman Pullopostia Seilin saarelta, joka tuntui todella mielenkiintoiselle, kun juuri oli käynyt tutustumassa paikkaan ja miljööseen.
Seilin saaren visiitin jälkeen oli aika pompata jälleen rattaille. Suuntasimme Nauvon saarella sijaitsevaan Fagerlundin traktorimuseoon ( http://www.fagerlundstraktormuseum.fi/ ), johon oli vain 10km koukkaus Nauvon satamasta. 8.12.2012 ( eli melkein 10-vuotta takaperin reissunajankohdasta ) olin kirjannut Facebookiin päivityksen, jossa oli lainaus meidän nuorison sanomisista: ”Minusta elämä on kuin traktori. Minä kun pidän traktoreista”. Nuoriso ei tuossa vaiheessa vielä kovin vanha ollut, mutta traktorit kiinnostavat edelleen, joten traktorimuseon ohittaminen olisi ollut pyhäinhäväistys. Traktorimuseoon oli koottu ja huollettu runsaasti vanhaa traktorikalustoa. Osa tuttuja ja osa varsin eksoottisia laitteita. Tänne kannattaa varata käteistä mukaan, koska koko museo on itsetoiminta periaatteella toimiva. Museo ei ole erikoisen iso ja mekin kiersimme sen n.40minuutin aikana kokonaisuudessaan läpi. Kaiken lisäksi navigaattorista huolimatta onnistuimme ajamaan risteyksestä komeasti ohi. Tämän reissun aikana on tullut asuntoautolla u-käännöksien tekemistä harjoiteltua.
Takaisin mantereelle
Oli aika suunnata mantereelle. Syvemmälle saaristoon emme halunneet enää lähteä tässä vaiheessa haahuilemaan. Kunnon lauttajonoja näimme vasta viimeisellä lauttamatkalla. Meidän onneksemme jono oli vastakkaisella kaistalla. Ihmiset olivat tainneet suunnata viikonlopun viettoon saariston suuntaan. Meidän kaistalla ei jonoja ollut, vaan suoraan lautalle pääsy oli selviö. Lyhyen lauttamatkan jälkeen suuntasimme nenät kohti Paraisten kalkkikivikaivoksen näköalapaikkaa. Kaivosalue onnistui yllättämään massiivisuudellaan. Kaivoksen pohjalla ryskäävä kaivinkone näytti ihan lelulle jättimäisen kaivannaisteollisuuden ihmeen mittakaavassa.
Turussa olimme valinneet majoituskohteeksi Ruissalo Campingin. Sinne saavuttiin 17:40. Päivän aikana autoiltiin 101km. Erilaisien lauttojen kyydissä vietettiin noin tunti. Ruissalo Campingiin päästäkseen piti ajaa melkein Turun keskustan läpi ja pakko tunnustaa, että kaupunkiajo on todella stressaavaa matkailuauton ratissa kun on tottunut sompailemaan pienemmällä ajoneuvolla.
Päivä Turuuussa
Tämän päivän aikana auto ei liikahtanut mihinkään, mutta me pyöräilimme todella reippaasti 28.4km. Turkuun johtaa Ruissalosta maalaistunnelmainen pyörätie. Kulkijoita pyörätiellä oli kohtuullisen paljon. Reitti oli todella helppoa poljettavaa. Mäkiä oli maltillinen määrä ja ne oli kohtuullisen lyhyitä. Menomatkalla ollut vastatuuli oli paluumatkalla myötäinen, joten reitistä jäi todella hyvät fiilikset.
Lapset tosin kuvittelivat, että me pyöräilisimme vain pari kilometriä. Verna varsinkin on alkanut nähdä tämän kuvion läpi aika hyvin. Olimme ehtineet pyöräillä ”parin kilometrin” matkaa Turkuun vasta pari kilometriä, kun Verna kysyi ”mitä tuo 9km Turkuun kyltti oikeasti tarkoittaa?”. Onneksi naperot jaksoivat oikein hyvin kulkea tämänkin pyöräilyreissun ilman isompia napinoita. Pyörät on kyllä ihan timanttia kaupunkien keskustoissa seikkaillessa. Huomattavan vähemmän stressaavaa kuin matkailuautoilu kaupunkien keskustoissa.
Ensimmäisenä suuntasimme Turun linnaan. Linna-alueen ympäristössä oli jonkinlaiset musiikki festivaalit menossa, joten jouduimme hieman kiertämään alunperin suunniteltua reittiä kauempaa. Ja siinä sekoilussa Verna onnistui jotenkin törmäämään liikennemerkkiin. Joko liikennemerkki liikahti, tai sitten Verna yritti kiertää liikennemerkin vasemmalta, mutta pyörä oli päättänyt itsenäisesti ohittaa oikealta. Joka tapauksessa hups, kops ja muks. Onneksi liikennemerkki ja Verna selvisivät kolauksesta pelkästään hieman romuttuneella itsetunnolla. Vauhtia ei ollut paljon, mutta jälkikäteen muisteltavaa senkin edestä.
Turun linna oli upea. Ja se oli todella iso. Juuri kun oli kuvitellut kiertäneensä koko linnan alueen, olikin kiertänyt vasta ensimmäisen osion. Linna ähky oli täällä tosiasia. Todella paljon kaikkea mielenkiintoista nähtävää tarinoilla ja historialla ryyditettynä.
Linnan jälkeen nälkä alkoi olla taas kiukun asteella. Kaikki oli pahalla päällä. Emme meinanneet millään päästä yksimielisyyten lounaspaikasta. Onneksi vaihteluvalikoimaa keskusta-alueella on riittävästi, joten päädyimme nohevasti nimettyyn siipiravintolaan ( https://siipiravintola.fi/turku/ ), josta sai siipiä ja massun täytettä. Se oli maukas ja toimiva valinta.
Verna oli sopinut nettikamunsa kanssa tapaamisen Turun urheilupuistoon. Päätimme lähteä käymään siellä koko porukka, koska kyseisenä päivänä siellä oli nuori suomi liikkuu tapahtuma. Vernan kamu oli jo portilla vastassa ja lyhyen juttelun jälkeen päästimme mummelit kiertämään itsenäisesti aluetta. Muutama tunti meni humauksessa.
Veikka halusi välttämättä itsestään kuvan jonkin ”meemi graffitin edessä” ( https://imgur.com/lyxhSf7, ”The new normal” ). Tässä ideana taisi olla, että hieno muraali oli korvattu rumalla mainoksella. Markkinavoimat pistivät kulttuuria sileäksi. Veikka oli keskustelupalstojen kohinasta onnistunut löytämään keskustelua asiasta ja pitihän tuo ihmetys ja kauhistus käydä hämmästelemässä.
Kävimme vielä Sale käsityöläiskauppa Turusta ostamassa iltaherkkuja ( ja olutta ) ja suuntasimme takaisin kohti Ruissaloa. Paluumatkalla juuri ennen camping aluetta näimme useita peuroja tienvarressa mulkoilemassa. Aiemmin saariston alueella olimme pysähtyneet katselemaan pellolla olevia peuroja kun takaa alkoi kuulua äänekästä tööttäilyä. Ketään emme olleet nähneet puoleen tuntiin ja heti kun pysähdymme epäselvään paikkaan katselemaan nähtävyyksiä, niin joku päätyy perään odottelemaan. Peuroja bongattu joka tapauksessa; useampaan otteeseen. Ruissalon alueella peurat pääsivät erinomaisesti kulkemaan huomaamatta rannan heinikossa.
Seuraavana päivä oli jälleen vuorossa autoilua. Pysähdyimme vielä Turun keskustassa lyhyen shoppailukieroksen verran. Kirkon lähellä oli jonkinlaiset käsityömyyjäiset, joihin Iitu hinkui visiitille. Osuimme mukavaan aikaa, koska lopuksi saatiin vielä kahvihampaan kolotus korjattua Sotilaskotiauton munkeilla kirkon piha-alueelta.
Kirkkoja ja huvipuistoja
Kauppakeskus Myllyssä kävimme pesemässä hieman vaatetusta. 24/7 pesulat on näppäriä huoltopaikkoja. Samalla saa hoidettua jääkaapin täydentämisen. Kävimme myös Rustassa hakemassa Rovaniemen naapurille aurinkovarjon. Tässä vaiheessa Rovaniemellä ei vielä ollut Rustaa, joten meidän mukana oli helppo tilata tavaraa, jota ei lapin pääkaupungista vielä löydy. Rustan alueella seikkaillessa navigaattori osoittautui totaalisen hyödyttömäksi. Tai ainakin alla olevan kuvan ajo-ohjeistus vaihtoehdot ei käy mitenkään järkeen. Tällaiset reittiehdotukset onneksi palauttaa maanpinnalle ja pitää terveen kriittisyyden mukana navigaattorin antamiin reittivalintoihin.
Hämeenlinnassa pysähdyimme Iitun tätin luona visiitillä. Kävimme myös Rengossa ja pienellä luonnonsuojelualueella lähistöllä patikoimassa.
Tampere oli seuraavana reitin varrella ja päätimme majoittua jälleen kerran hyväksi havaitulla Härmälän alueelle. Se on tuttu ja ihan toimivaksi havaittu. Varsinkin kun Vernalla poltteli päästä käymään Särkännimen laitteissa riehumassa. Autoilumatkaa päivälle tuli 250km.
Seuraavana päivänä pyörät käynnistettiin heti aamusta ja suuntasimme kohti keskustaa. Ennen särkänniemeä oli tarkoitus käydä tutustumassa Tampereen tuomiokirkkoon. Simperi sykähdyttää todella tehokkaasti. Lapset tosin alkoi tuomiokirkon kohdalla olla jo aika kypsää kauraa kirkkotaiteeseen.
Heti avautumis aikaan olimme kolkuttelemassa Särkänniemen portteja. Veikka pienestä vastahakoisuudestaan huolimatta suostui lähtemään mukaan laitteisiin ja toimintaan. Näsinneulan huipulla käyntiin tosin meni tällä kertaa raja. Liian korkea.
Tampereen jälkeen suuntasimme kohti pohjoista. Tarkoitus oli edetä muutaman pysähdyksen taktiikalla. Jostain syystä tämän kesäreissun teemaksi on tulossa kirkot. Ja ei, emme ole erikoisen uskonnollisia, mutta silti kirkoissa on jotain puoleensa vetoavaa. Varsinkin jos kirkkokohteena on niin hieno paikka kuin Toivakan kirkko. Jos Toivakan kirkko ei ole tuttu, niin sen tunnetuin taideteos lienee hippi jesse ( joka näkyy kuvissa ). https://www.tiekirkot.fi/kirkot/toivakan-kirkko/ . Taiteilija oli joutunut murtautumaan kirkoon sisälle tehdäkseen teoksensa valmiiksi.
Toivakan kirkolle päästäkseen joutuu tekemään pienen mutkan päätieltä, mutta matka taittuu pienestä mutkasta huolimatta hyvin eteenpäin. Kirkon parkkipaikalla pidettiin myös lounastauko. Seuraavana kohteena olevaa Pandan tehtaanmyymälää ei voi lähestyä nälkäisenä.
Seuraavaksi suuntasimme Jyväskylän keskusta-alueen käsityökortteliin. Suositeltava kohde. Aikaa ei kulu liian kauaa ja tarjolla on jäätelöä ja auton tankkausmahdollisuus lähistöllä.
Illaksi suunnattiin Ukin ja Siskon mökille Pysäsalmelle. Tämä on aivan täydellisessä paikassa yö taukoa ajatellen kun tullaan eteläsuomen suunnalta. Me käytiin Iitun kanssa melomalla lähistöllä sijaitsevalla leirintäalueella jäätelöllä ( 3.4km ). Ukkos myräkkä oli nousemassa jo menomatkalla, mutta paluumatkalla laineet olivat jo kohtuullisen isot kumikajakille. Perille päästiin kuitenkin turvallisesti. Ukki ja Veikka kävivät vielä illalla kalalle. Verna vietti aikaa omissa puuhissaan. Ruokailtiin erittäin järvipainotteisen menun antimia. Lisäksi tässä vaiheessa oli myös ensimmäinen sauna pitkästä aikaa.
Illalla suuntasimme auton keulan kohti Ylivieskaa. Tässä osassa suomea tulee yleensä käytyä pienellä sukulaiskierroksella samaa matkaa. Saunaa, kissoja, ruokailua ja hyvää seuraa. 103km ei ole ylitsepääsemättömän pitkä ajelumatka.
Seuraavana päivänä 96km siirtymä Raaheen oli todella jouheva. Raahessa oli jälleen vuorossa pesispeliä. Anoppi oli onnistunut jostain saamaan vip-alueelle liput, joten puolitauolla käytiin nappaamassa pullakahvit. Sateisessa kelissä tämä oli erittäin hyvä tauko pelintuoksinnasta.
Paluumatkalla käytiin tervehtimässä Sanna, Paulia ja Wilmaa. Me käytiin katsomassa Veikan kanssa Kempele-Vimpeli peli, kelin ollessa kerrankin suosiollinen. Illalla huristelimme Rovaniemelle. Kokonaisuudessaan matkassa oltiin n.2viikkoa. Koko matka majoituttiin asuntoautossa. Matkaa tuli yhteensä 2650km.
