Asuntoauto starttasi kohti Oulua perjantaiaamuna. Perjantaina iltapäivällä oli ensimmäiset kiinnostavat bändit aloittamassa, joten halusin olla hyvissä ajoin paikalla. Iitu oli töissä, Veikka oli töissä Raahessa ja Verna riparille, joten mie olin ainoa, joka suuntasi asuntoautolla kohti Oulua. Veikka tulisi paikalle Raahesta ja Iitu junalla töiden jälkeen.
Lähtötarkastusta tehdessä huomasin, että asuntoauton ulkoseinässä oleva jääkaapin ritilikön luukku oli hieman antanut periksi ruuvi kiinnityksestään. Koitin kiristää ruuvia ja se vain pyöri tyhjää. Korvasin pikaisesti ruuvin uudella ja aavistuksen isommalla. Arvelin sen riittävän. Vastavinkan voima kuitenkin oli vahvempi ja Ouluun päästyäni ritilä oli tiessään. Hieman kallis ja huolimaton ruuvin laitto. Ritilikön hinnat näyttävät pyörivän sadan euron paikkeilla.
Ouluun ajelin pientä ja mutkaista Yli-kärpän kautta kulkevaa reittiä. Iihin tullessa tällä reitillä on ärsyttävän kapea silta ja se oli tällä kertaa vieläkin ärsyttävämpi. Kurvasin sillalla ja heti kun olin sillä, niin vastaan tuli rekka-auto. Tämä silta on aivan liian kapea rekalle ja asuntoautolle, joten jouduin peruuttelemaan ja taittamaan mutkan takaisin oikealle tielle peräedellä. Kun rekka oli mennyt lähdin uudelleen sillalle. Tällä kertaa ehdin hieman ylipuolen matkan kun huomasin toisen rekan olevan tulossa. Onneksi se ehti pysähtyä hyvissä ajoin, että en joutunut toista kertaa peruuttelemaan.
Alkuun mietittiin pitkään oltaisiinko menty camping alueelle, mutta niiltä olisi tullut yllättävän pitkä matka. Näinpä päädyimme Kempeleeseen, tuttavapariskunnan pihaan. Mikäs sen parempaa.
Alueelle menon yhteydessä bongasin, että järjestelmäkamerat on kielletty. No sellainen minulla mukana oli, mutta sääntöjä noudattavana kuuliaisena kansalaisena en ottanut sillä kuvia, vaikka sen alueelle sainkin ujutettua.
Omassa listassani aloituksena toiminut Mokoma oli erinomainen setti! Marko Annala näyttää lavalla raivotessaan karavaanarille, jonka kohdalla suihkussa lämmin vesi on loppunut ja hän menee asiasta tiedottamaan info tiskiä. Vain Crocksit puuttuivat täydellisestä karaavaanari-isntä asustuksesta.
Kävimme koko porukalla katsomassa hieman aikaa Alessandran keikkaa. Aika nopeasti totesimme Veikan kanssa tämän musiikkityylin sellaiseksi, että se ei oikein istunut meidän sävelkorvaan. Euroviisu kappaleen seuraaminen oli kivaa, mutta muu musiikillinen elämys ei kolahtanut. Huomasin kaiken lisäksi olevani pahemman tason rikollinen kun seurueessamme ollut pikku tyttönen seuraili keikkaa olkapäitäni nähdäkseen edes jotain. Järjestyshenkilöt olivat todella nopeasti oikaisemassa tilanteen ja tiedottamassa, että lapset eivät saa olla olkapäillä. Olimme todella laidassa ja meidän takana ei ollut ketään, joten kenenkään näkökenttää ei blokattu. Säännöt on sääntöjä, eihän se auttanut kuin totella.
Veikan kanssa suuntasimme Stoned Statuesin keikalle muiden jäädessä Alessandraa ihmettelemään. Stoned Status oli menevää ja olen jossain vaiheessa yhden kappaleen lisännyt heiltä soittolistalleni Spotifyssä. Tosin tämän havaitsin vasta jälkeen päin. Meno keikalla oli varsin villi ja mielipuolinen, joten juuri sopivaa seurattavaa alkuiltapäivään.
Stoned statuessin jälkeen pidettiin alueen ulkopuolella pieni ”tankkaus”-tauko. Muu porukka oli kiinnostunut Sannista, joten mie ja Veikka suunnattiin jälleen seuraamaan bändiä, josta oli tullut joskus laitettua soittolistalle yksi kappale. Yhden kappaleen löytyminen joltain soittolistalta tuntui olevan todella yleistä QStockin tämän vuoden valikoimassa useammankin bändin kanssa. Tämän keikan jälkeen Stoned Statuelta päätyi soittolistalle kolme muutakin kappaletta. Enemy Inside ei ollut ihan yhtä hyvä kuin Stoned statues, mutta jälleen menevää ja toimivaa musiikkia alkavaan iltaan. Energistä menoa ja koomalava taisi olla juuri oikea paikka tällaiselle tohinalle. Väkeä oli QStock alueelle kerääntynyt nyt huomattavasti enemmän, mutta onneksi vessa-alueella ei suuria jonoja päässyt missään vaiheessa syntymään.
Lauri Tähkän jätimme suosiolla vain vilkaisun asteelle. Seuraavan setin kanssa ongelmaksi tuli, että Haloo Helsinkin kiinnosti, mutta niin myös Maj Karma. Haloo Helsinkiä oli tullut katsomaan niin iso joukko väkeä, että totesin Maj Karman olevan paljon läheisempi esiintyjä, jonka esiintymistä ei tarvitse kiikarilla tihrustaa. Herra Ylppö kävikin useita kertoja keikan aikana yleisön seassa heilumassa. Tuttuja kappaleita ja kovaa menoa. Maj Karman kanssa ei tarvinnut pettyä.
Seuraavaksi oli vuorossa Amaranthe, jonka kappaleita soittolistoilla on löytynyt tasaiseen tahtiin. Kappaleet olivat tuttuja, settilista oli erinomainen ja hienoa seurata kolmen laulajan tekemistä. Erinomaisen hyvä setti. Vaikka silmiä alkoi jo hieman painaa, niin silti tämä oli todella viihdyttävä kokonaisuus. Amaranthea voisi kyllä käydä katsomassa ihan omalla keikallaan, sen verran vakuuttavaa meno oli.
Illan viimeinen esiintyjä meidän listalla oli Samuli Putro sirkusteltan tunnelmassa. Erinomainen keikka. Vaikka vasta olemme nähneet Putron pariinkin kertaan ( ensin Raahessa ja sitten Rovaniemellä ), niin keikalla oli sopivasti vaihtelua settilistalla. Putron välispiikit luo oman hienon tunnelmansa. Tämän keikan jälkeen oli perinteisen hämmentynyt ja täyteläinen fiilis taiteellista kokemusta.
Seuraavan päivän avasi itselleni erinomaisen positiivinen yllättäjä, eli Aavikko. Siniseen, punaiseen ja vihreään sonnustautuneet elektro-disco soittelijat soittivat erinomaisen intensiivisen keikan, jossa ei vauhtia puuttunut musiikin puolelta. Lavashow oli paikallaan olevinta tähän mennessä, mutta se toisaalta sopi erinomaisen hyvin menoon ja meininkiin. Tämän keikan ansiosta Spotify soittolistaan löysi 7 uutta kappaletta. Tämä napsahti suoraan omaan musiikilliseen täysosuma pisteeseen.
Aavikon jälkeen ulkona tuli melkoinen sadekuuro, onneksi oli jo valmiiksi sirkusteltalla odottelemassa Bloodred Hourglassin keikkaa, joten en kastunut. Muu porukka oli samaan aikaan ihmettelemässä Kuumaa. BRHG ei pettänyt, räyhäkkää menoa isolla volyymillä ja mukana pompittavaa musiikkia. Veikan suunnatessa katsomaan Sexmanea, me muut irtauduttiin huoltotauolle. Ellinooran röyhelöitä ja pinkkiyttä tursuavan keikan jälkeen jalat olivat jo hieman väsyneet.
Jaksoin katsella Lost Societyä vain parin kappaleen verran, kun totesin sen olevan liian räväkkää sen hetkiseen mielentilaani. Suuntasin Iitun seuraksi rannalle lekottelemaan jalkoja ja kuuntelemaan äärimmäisen sympaattista Arpan keikkaa.
Huilitauko teki terää, joten Don Huonojen keikan aikana pääsi palaamaan pari kymmentä vuotta taaksepäin ajassa. Tutut kappaleet ja tutut rytmit toi kyllä hienosti mieleen nuoruusajat. Tässä kohtaa Iitu väsähti ja pomppasi Kempeleeseen menevään bussiin. Mie ja kuskina toiminut Veikka suuntasimme kuuntelemaan Sona Arcticaa. Se olikin oikein mainio lopetussetti meidän Qstock reissulle. ”runaway, runaway, runaway…”, eli fullmoon taisi olla se odotetuin kappale.
Seuraavana päivänä asuntoauton keula suunnattiin takaisin Rovaniemeä kohti. Verna oli tullut riparilla kipeäksi, joten hänet piti käydä sieltä noutamassa. Matkalla Rovaniemelle oli aivan käsittämättömän kovia ukkossadekuuroja. Simon kohdalla moottoritiellä oli useita autoja parkkeerannut tienlaidoille, kun tien pinta lainehti. Seuraavan päivän uutisissa oli, että samaan aikaan Simossa pelattu pesäpallo-ottelu oli keskeytetty lähes tunnin ajaksi vesisateen takia.
Qstock oli hieno kokemus. Löytyi monia uusia tuttavuuksia lisättäväksi Spotify soittolistoihin. Keli oli oikein suosiollinen ja missään kohtaa ei tuntunut liian ruuhkaiselle. Varmaan myös ensi vuonna voisi käydä ihmettelemässä Qstockin tunnelmaa.
