Kesä meni nopeasti. Syksy oli yhtä tukka putkella puhaltamista töissä. Iitulla oli menossa opiskelut ja siihen liittyvä järjestöharjoittelu, normaali työharjoittelu, opiskelu ja hektisen täydet työpäivät töissä. Veikan lukion toinen vuosi on käynnistynyt tohinalla, ryminällä ja runsaalla määrällä kursseja. Vernalla ooli menossa aina kiireinen 9-luokka. Arvosanat pitäisi saada sellaiseen jiiriin, että pääsee ensisijaiseen hakukohteeseen sisälle. Minä taisin olla ainoa ”normaali”, jolla oli vain työ kiireisimpänä.
Lähtövalmistelut
Asuntoautoon ehti kesän aikana vakioitua käytäntö. Jos auto on seisonnassa, niin kojelaudalla on lappu ”olen seisonnassa”. Se auttoi akuuteimpaan ongelmaan. Auto on helpompi muistaa ottaa ajoon samalla kun tekee muita lähtövalmisteluita. Jo viime talvena auton apulaitehihna piti yksinäisen koiran kaltaista volinaa startatessa. Vähemmän yllättäen koko kesä mentiin volinaa käynnistyksen yhteydessä kuunnellen. Nopea hillovoitelu oli ainoa korjausyritys. Juuri ennen reissuun lähtö päätin kiristää apulaitehihnan ja vaihtaa samalla talvisemman moottorisuojan paikalleen kun sellainen kerran autotallin takana oli majaillut. Hihnan kiristämiseen meni aikaa ruhtinaalliset 10minuuttia työkalujen etsintöineen. Välillä pienet jutut on ne vaikeimmat aloittaa. Ja jos edelliesssä jutussa ei vielä ollut puhetta, niin auto meni tällä kertaa katsastuksesta läpi ensi yrittämällä.
Lunta ei ollut vielä maassa, vaikka mennään jo lokakuun alkupuolta, joten pakkasimme mukaan maastopyörät. Veikalle pyörää ei edes otettu mukaan ja Vernan maastopyörän renkaat kuluttivat maanpintaa ainoastaan silloin kun otin miun ja Iitun pyörät pois telineeltä. Siinä yhteydessä Vernan pyörä kosketti hetkellisesti Rukan maaperää. Lumilaudat piti tietenkin olla mukana, koska rinteet olivat jo auki.
Kohti rukaa, rinteitä ja reittejä
Matkalle lähtö tuntui taas kovin vaikealle. Onneksi lapset oli sitä mieltä, että illan mittaan olisi hyvä olla Rukalla, joten me aikuiset päätettiin asia hoitaa kuntoon. Raskaan työviikon jälkeen on yllättävän työläs alkaa pakkaamaan asuntoauto ja katsoa kaikki tarvittava mukaan. Syysaikaan varsinkin saa olla hyvin tarkkana varustuksen kanssa kun keli muuttuu hetkessä ja osa kamppeista löytyy vintin kesäsäilöstä.
Kävimme ostamassa eväät citymarketista ja suuntasimme Rukalle. Perillä Saaruan parkkialueella olitiin jo ennen 23:00 aikaa. Melkoinen sumu oli vainonnut meitä Posiolta asti. Saaruan parkissa oli sumussa helppo huomata miten vinksin vonksin sauntoauton valot tällä hetkellä osoittavat ( kuva ).
Vähemmän yllättäen kun olimme alkamassa nukkumaan, niin lämmityslaite ei meinannut suostua käynnistymään. Minulla on muistikuva, että joka syksy olen joutunut houkuttelemaan lämmitintä parikin kertaa käyntiin. Sama oli myös tällä kertaa. Olin jo luovuttamassa ja kaivelemassa esille kaikki viltit ja peitot, kun helpottava liekin syttymisääni kuului pannun puolelta. Olin räplännyt myös termostaattia siinä käynnistelyä tehdessäni ja sehän unohtui sitten hieman liian lämpöiselle. Aamulla oli kiva herätä kun mökissä oli helle kelit, eli -26°C.
Päivä 1
Aamulla lapset suuntasivat yllättävän virkeänä suoraan rinteeseen. Minulla ja Iitulla kesti hieman kauemmin päästä vauhtiin. Varsinkin kun Iitulla oli opintoihin liittyvä Teams kokous. Osat ovat selvästi vaihtuneet, kun nyt lapset olivat jo mäessä kun me vasta mietittiin mihin suuntaan lähteä; lautailemaan, vai maastopyöräilemään.
Pyöräilysuunnaksi ja kohteeksi valikoitui Rukan kiertävä maastopyöräreitti. Reitti oli sorapinnoitettu koko matkaltaan. Ainoa haaste oli vietävän jyrkät ylämäet, joissa hien sai ihan kunnolla irtoamaan. Kävimme eturinteiltä hakemassa Iitulle hissiliput, jotka lapsukaiset ja mie olimme jo hakeneet edellisellä viikolla kun aloitimme kauden. Puinen hissilippu oli kyllä upean näköinen.
Kelit suosivat pyöräilyä. Oli hieman viileä ja tuulta, mutta se on vain hyvä. Meistä meni ohi useampikin sähköpyöräilijä. Taidettiin olla melkein ainoat omalla voimalla kulkevat kaksipyöräiset. Paluumatkalla käytiin kokeilemassa Saaruan gondolin vieressä oleva pumptrack. Reitin lopuksi kokeilimme päästä gondolilla pyörien kanssa ylös, mutta ikävä kyllä talvikautena pyörällä pääsee vain yli. Ei voi jäädä rukan huipulla olevalle väliasemalle. Väliasemalle näytti muuten olevan valmistumassa jonkinlainen saunamaailma. Se pitää varmaan käydä talvemmalla testaamassa.
Iitun kanssa kävimme laskemassa pari mäkeä. Väkeä oli kohtuullisen paljon liikenteessä, joten avaukseksi sai tällä kertaa riittää muutama testilasku.
Toiseksi yöksi menimme Ruka Campingiin. 58€/yö oli tämän kauden vuorokausi hinta SFC alennuksella. Hinta tuntuu usein kalliille, mutta sillä saa sähkön, keittiön käyttöön ja saunan. Olemme järkeilleet, että jos viikonlopun viettää Rukalla ja on muuten omavarainen, niin eiköhän sitä edes yhden yön malta olla camping alueella. Varsinkin kun peseytyminen on tarpeen päivän aktiviteettien jälkeen.
Tällä kertaa ruuaksi valikoitui päivälle tonnikalawrapit ja illalle hampurilaiset. Ne on mukavampi laittaa oikeassa keittiössä. Asuntoauton keittiössä kun paistaa pihvejä, niin rasvaroiskeita on yllättävän inhottava siivota.
Päivä 2
Aamulla ajoimme asuntoauton takaisin täpötäydelle Saaruan p-paikalle. Siitä oli huomattavan paljon helpompi lähteä päivän harrastuksiin. Caravan alueelta ei taida tähän aikaan vuodesta oikein huonostikkaan päästä lumisien rinteiden ääreen muuten kuin jalkapatikassa.
Lapset meni mäkeen ja me Iitun kanssa suuntasimme Vuosselijärven ympäri kiertävlle pyöräreitille. Tällä reitillä ei ollut juurikaan nousuja ja laskuja Rukan kierrokseen verrattuna. Sähköpyöräilijöitä oli runsaasti liikkeellä. Latukahvilat ei vielä olleet avoinna, joten jouduimme tyytymään omiin eväisiin.
Päiväruuaksi olimme hankkineen kuppiruokia. Ne toimii nopeana ja näppäränä palanpainikkeena kun tarvitsee saada nopeasti ja helposti energiaa. Lapsukaiset tulivat tankkaamaan samaan aikaan kun me koriuduimme Vuosselijärven kierrokselta.
Ruokailun jälkeen kävimme vielä muutaman laskun lumilautailua. Lisäksi kävimme Ruka Villagen puolella ostoksilla. Veikalle löytyi uusi vanha Nitron testilauta järkevään hintaan.
Lunta ei ollut missään muualla kuin rinteissä ja se loi oman jännittävän tunnelmansa. Syksy oli jokapuolella, mutta silti asuntoauton uumenista kaivettiin lumilaudat ja suunnattiin mäkeen. Jotenkin luonnotonta, mutta tietyllä tapaa ihan siistiä.
17 aikoihin alkoi kaikki olla valmiita. Jalat oli puhki ja nälkä alkoi kurnimaan. Kotipizzan kautta suuntasimme asuntoauton keulan takaisin kohti Rovaniemeä. Kelit suosivat ja kaikki oli hyvällä tuulella. Reissu oli kerrassaan onnistunut.
Matkailuauto harrastuksena kallistuu
Ennen reissua tuli bongattua useammaltakin keskustelualustalta uutisia asuntoauton käyttövoimaveron korotuksesta. 0.9:stä sentistä 5.5 kuulostaa kyllä melkoiselle riistolle. Tämä aiheutti kyllä itsellä hyvin närästykseen liittyviä tunteita. Ei näin. https://valtioneuvosto.fi/-//10623/matkailuautojen-ajoneuvoveron-kayttovoimaveroa-korotetaan-autoverotuen-poistamisen-sijasta.
Me ollaan laitettu aina reissujen jälkeen asuntoauto melkein heti seisontaan. Tosin pari vuotta sitten tulleen vähimmäisveloituksen tulo ( 10€ ) teki viikonloppu matkailusta pari euroa kalliimpaa (https://www.traficom.fi/fi/liikennekayttoonotto ). Uusi veron korotus tuplaa kesä matkailuautoilun hinnan. Varsinkin kun siihen päälle laskee kulutettavan dieselin, josta kannetaan jo muhkeita veroja. Ei taideta sittenkään haaveilla uudemmasta asuntoautosta ihan vähään aikaan jos kerran tällaista on harrastuksen maksullisuus. Onneksi sentään viikonloppumatkan hinta taitaa pysyä ihan samassa 10€ hinnassa, jos auton ottaa käyttöön perjantaina ja laittaa takaisin seisontaan sunnuntaina.
