Rukalla on järjestetty alkutalvesta Polar night light festival jo useamman vuoden ajan. Silloin on todella tunnelmallista lautailla kelin sattuessa kohdalleen eturinteiden puolella. 2023 tammikuussa oli harvinaisen lämpimät kelit. Pitkästä aikaa oli sellainen talvi, että tammikuussa ei paukkunut -30°C lukemia. Sää oli -5°–10°C, mikä on itseasiassa aika optimi lumilautailusää. Asuntoauto otettiin taas ajoon Traficomin sivujen kautta ja suuntasimme auton keulan lauantai aamuna liikenteeseen. Perinteiseen tapaan suunnitelma oli olla liikkeellä heti aamu 09:00 jälkeen, mutta liikkeelle lähtö tapahtui hieman jälkeen puolenpäivän ( teinit on EDELLEEN hitaita starttaamaan matkaan ).
POLAR NIGHT LIGHT FESTIVAL 2023: https://www.ruka.fi/en/events/polar-light-festival
Rukalle ajelimme Posion kautta. Reitti on mutkikkampi kuin Kemijärven kautta ajaessa. Posion reitin varrella on yleensä ollut huomattavan paljon vähemmän liikennettä. Edellisen viikonlopun Pyhätunturin matkasta jäi tuoreena mieleen turistiautoilijan taakse löröttelemään jääminen. Kuten aiemmissa jutuissa on ollut puhetta, niin sellainen 10km suora, jossa ei ketään tule vastaan on juuri ja juuri riittävä ohittamiseen tällä autolla ( myötätuulessa, vahvassa sellaisessa ).
Rukan takarinnealueen parkkipaikoille on varsinkin alkutalvesta ärsyttävää mennä asuntoautolla. Sinne joutuu nousemaan mutkittelevaa ja jyrkähköä tietä. En pidä ollenkaan sen ajamisesta. Tälläkin kertaa arvoin aivan loppuun asti, että pitäisikö laittaa lumiketjut tassuihin. Emme niitä laittaneet ja loppujen lopuksi nousu meni ( onneksi ) ongelmitta. Vaikka asuntoauto painaakin kohtuullisen paljon, jos sillä on sopivasti vauhtia, ei se ylämäkeen kiinni jää. 1.9td ei omaa niin paljoa tehoa, että renkaat ihan lähtisi ilman täydellistä kitkan puutetta turhaan pyörimään.
Parkkeerasimme Snowparkin hissin viereen, eli kyseessä taitaa olla Saaruan hissin alaparkkipaikka lammen vieressä. Rukan Caravan alueelle ei ole harmillisesti saatavilla päiväpaikkoja ( Tai ainakaan informaatio niistä ei ole löytänyt minun google ninjailujani Edit. Päiväpaikkoja löytyy vaihtelevasti nykyään kauden aikana ). Saaruan p-alue on aiempien kokemuksien pohjalta sopivan syrjässä valtaväylistä, humppaorkesteripaikoista ja rekkojen ohikulkuväylistä. Nuoriso tosin tulee välillä alueelle tekemään lumidonitseja ja se häiritsee pahemman kerran unta.
Illalla kävimme vielä ilman lumilautoja ajelemassa Gondolilla mäen päälle katselemaan Polar Night Light valoja. Ulkoilutin samalla dronea, vaikkakin keli oli todella sumuinen. Seuraavalle kerralla mukaan lähtevän tavaran listalle laitetaan isoilla kirjaimilla pulkat ja rattikelkat. 14€ rattikelkan vuokraksi on kuitenkin aika kallis.
360° kuva hissistä ja PolarNight valoista:
Yöllä Saaruan parkki oli oikein mainio, koska sen valot oli poissa päältä. Kaiken lisäksi lumikissat ajoivat ohi ilman turhaa peruuttelua ( Beepbeepbeep-ääni on yöllä äärimmäisen ärsyttävä jos se tapahtuu ihan auton vieressä ). Paikka oli huono siinä mielessä, että yöllä paikallinen nuoriso kävi pyörittelemässä takaveto kosliaan. Pari kertaa kävin hereillä heidän takiaan. Aamulla taas herättiin siihen, että turistibussi pudotti aivan meidän asuntoauton viereen täyden paikkamäärän verran lumikenkäilemään menossa olevia turisteja. Olimme onnistuneen parkkeeraamaan auton aivan reitin alkupisteen kylkeen. Pitää selvästi hieman tarkemmin katsoa vielä myös infotaulujen sijainteja. Reittiä pitkin pääsisi Valtavaaraan.
Ruok:sta on hyvää vauhtia tulossa meidän Rukan vakioruokailupaikka. ( https://ruokburger.fi/ ) Jostain syystä Ruok:n hampurilaisiin jää jonkinlainen himo ja oikeastaan laskupäivän puolen välin paikkeilla ei muut paikat käy edes mielessä. Samaa matkaa löysimme, tai oikeammin Verna löysi itselleen mukavan ja toimivan anorakkityyppisen laskutakin.
Valoisa aika käytettiin tehokkaasti laskemiseen. Iitu lopetetteli laskupäivän hieman ennen meitä muita. Hänellä oli tarve soitella kaverin kuulumisia. Joten me lasten kanssa virittelimme taskulamput ja suuntasimme metsään. Veikka ei vielä tällä reissulla perustanut kypärään kiinni laitettavista valoista. Mie ja Verna tykättiin valoista; ainakin siihen asti kuin lasku muuten sujui. Aina siihen asti, että joku puu osui juuri sopivasti viskaamaan oksaosumalla lampun takaraivolle. Metsälaskeminen lampun valossa on mystistä, vaarallista ja äärimmäisen raskasta. Ainakin jos yrittää päästä samoista paikoista lasten kanssa. Ehkä alkaa jo pikku hiljaa aika tunnustaa, että enää en ole ihan parikymppisen kunnossa.
Kävimme hakemassa vielä pari donitsia kaupasta, keittelimme kahvit autolla ja suuntasimme kohti Rovaniemeä samaa reittiä kuin tultiinkin. Matka sujui jouhevasti ja tiet olivat oikein mainiossa kunnossa. Jotain tosin pitäisi ehkä tehdä pikku hiljaa auton hehkuille. n.30 minuuttia aggregaatilla virtaa lohkolämmittimeen auttoi auton käyntiin ja liikkeelle.
