Isälläni on Savukosken Värriöjärven rannasta pieni kesämökki. Mökin on aikanaan Ukki rakentanut ja se on 1970-luvun loppupuolelta asti toiminut kesänviettopaikkana. Tarkoitus on siellä käydä vähintäänkin kerran kesässä visiitillä. Yleensä hillareissulla, mutta välillä on mukava ihan saunoa, tai harrastaa SUP-lautailua, yms aktiviteetteja. Syksy 2020 oli ollut todella vauhdikas töissä ja perheen parissa, joten kaipailin hieman omaa aikaa ja rauhaa. Tämä reissu tapahtui siis lokakuussa 2020. Ajattelin, että pääsen hieman helpommalla jos menen asuntoautolla. Ei tarvitse makuuksia ja muuta alkaa erikseen virittelemään.
Matkaan olin suuntaamassa lokakuun puolessa välissä, joten vastuullisen autoilijan ensimmäinen urakka oli vaihtaa asuntoautoon kesärenkaiden tilalle talvirenkaat. Talvirenkaat autossa oli aikaa eläneet ( ja melkoisen näköiset slick and slidet ), joten ne päivitimme ne uudempiin talven aikana. Nastoja oli, mutta kumi oli jo kovempaa kuin jäätikkö. Muistaakseni edellinen omistaja sanoi, että autolla on ajettu Lappeenrannan alueella vain kesäisin ja talven auto on ollut seisonnassa. Eli se tarkoitti sitä, että talvirenkaita ei ollut autoon edes kokeiltu alle viiteen vuoteen. Kesärenkaiden kunnosta päätellen se tarkoitti myös kiinnityspulttien hitsautumista asemiiinsa vähintään puolen vuosikymmenen ajan. Liuottelin pari päivää ennen operaation aloittamista pultteja irroitusöljyllä, mutta se ei kyllä tuntunut auttavan yhtään asiaa. Sähkökäyttöinen pulttipyssy oli ihan paperia näiden pulttien kiinnittymisen kanssa. Vasta puolitoistametrinen jatkovarsi sai aikaan jonkinlaista liikettä irtoamisen suuntaan. Kokemus tosin on jatkunut samanlaisena myös myöhempinä renkaanvaihtokertoina kuparitahnan laittamisesta huolimatta.
Tankilla käytin autoa Sodankylässä. Karavaanareita tuli useampia vastaan Sodanlyän keskustassa. Pahamaineinen 967 on Sodankylän ja Savukosken välinen kapeahko asfalttitie. Täällä vastaantulijoiden määrä koki romahduksen. Tiellä ei ole kovin paljoa liikennettä, mutta metsästä tulevia nelijalkaisia, karvaisia ja sarvipäisiä maastoajomökeltäviä näkee yleensä sitäkin enemmän. Puolessa matkassa taivaalta alkoi myös tulla lumiräntää hitaasti tihuutellen lämpötilan hipoessa 0°C. Talvitassujen allelaitto osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
Auton parkkeerasin mökkitien alkupäähän. Tällä autolla on turha lähteä urheilemaan pehmeää ja kapeaa mökkitietä pihaan asti. Minulla oli maastopyörä mukana, joten sillä oli helppo huruutella 500metrin matka pihaan. Ulkona oli sen verran vilpakkaa, että lämmittimen kytkin heti saavuttuani päälle ja aloin rauhoittumaan viikonlopun viettoon.
Kotona olin vaihtanut jo kaikki valot ja lamput led-mallisiin. Ajattelin kokeilla kuinka kauan autolla pärjää normaalikuvioissa ilman auton käynnissä käyttämistä. Ajatuksena oli mittailla kuinka kauan hupiakussa riittää energia ylläpitää normaalia elämää. Tässä tapauksessa akusta virtaa otti lämmityslaite ( Alde ), jääkaappi ja kiertovesipumppu( Alde ). Jääkaappi ja lämmitin käyvät kaasulla, mutta kipinän tuottaminen kuluttaa jonkinverran akkua. Lisäksi latailin puhelinta ja dronen akkua hupiakusta. Lopputulema tässä vaiheessa oli, että parkissa voi olla lähes 2 vuorokautta, ennen kuin akun ”Alarm” valo alkaa vilkuttamaan. Punainen ”alarm” valo vilkkuessaan on ikävä, varsinkin jos se alkaa vilkkua kello 03 aamuyöllä. Hupiakku taitaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt, joten jossain vaiheessa kun jaksan alkaa kuskin penkin irrottamaan pääsee vanha akku eläkepäiville.
Reissuun olin mukaan pakannut dronen. Mutta unohdin action kameran kiinnikkeineen kotia. Onneksi minulla ei kiirettä ollut mihinkään, joten jemmassa oli aikaa pieneen askarteluun. Olin pakannut mukaan työpuhelimeni. Työkalupakissa on aina mukana jesaria ja nippusiteitä. Askartelin droneen puhelimelle kiinnikkeen ja päätin lennellä hyvin varovasti puhelimella varustetulla dronella. Tämä drone on DJI Phantom ja taitaa olla ihan ensimmäisen sukupolven mallia. Mukana laitteessa ei ole gimbaaleja, tai muita hienouksia, joten sen takia tässä postauksessa dronella otetut kuvat on screenshotteja suoraan TODELLA pahasti tärisevästä videosta.
Toisena aamuna herätys oli melkoisen mielenkiintoinen. Asuntoauton olin parkkeerannut Seitajärventien laitamille, n.50metriä tienlaidasta meidän mökkitietä pitkin. Asuntoautolla en halunnut edes yrittää urheilla alas järvenrannassa olevalle mökille ( koska se olisi vaatinut melkoista efforttia ajaa se takaisin ylös ). Olin nukkumassa alkovissa ja unen läpi kuulin, että ihan kuin auto olisi kääntynyt meidän mökkitienhaarasta. Ja kyllä se vain paikkansa piti, koska autonääni selkeästi alkoi lähenemään. Yht’äkkiä alkoi auton torvikonsertti, muutama nopea ja äärettömän äänekäs tööttäys unenpöpperöiseen päähäni aiheutti paniikki herätyksen päänkumauttamisen alkovin kattoon ja hätälaskutoimituksen vaihtokalsareiden määrästä. Etsin silmälasini ja lähdin konkoilemaan alkovista alas. Samassa ovelta kuului jo todella äänekästä ja äkäisen kuuloista koputusta ( kyllä, koputus asuntoauton oveen kukon kiekaisunaikaan äänimerkeillä höystettynä on äkäisen kuuloista ). Avasin oven ja olin tunnistavinani meidän mökkinaapurimme. Hän tosin ei selvästikään tunnistanut minua: ”Tämä ei ole s****na leirintäalue, Värriöllä jo kylälläkin puhuivat, että kuka on majoittunut useammaksi yöksi tähän päälle!!!”. ( Värriön kylältä näkyy suoraan tuohon mäkkitienmäen päälle ). Pienen kirosanoja sisältävän vuodatuksen jälkeen onnistuin ujuttumaan viestin läpi, että olen Veijon poika ja olen ihan luvallisilla asioilla tienpäädyssä majoittumassa, joka ilta saunonut ja suppaillutkin. Tässä kohtaa sain kuulla näyttäväni nykyään peikolle ja olen kuulemma parran kasvattanut sitten viime näkemän ( taisi olla 20-vuotta sitten edellinen kerta ilman partaa, eli en taida liian usein naapureihin törmätä ). Lopulta saavutimme ymmärryksen, että naapuri on naapuri ja mie olen ihan luvallisella puskaparkkiluvalla liikkeellä. Sovittiin, että käyn jatkossa jonkinlaisella jutulla ennen majoittumista. Toisaalta erinomaisen hyvä juttu, että naapurivalvonta pelaa.
https://yle.fi/uutiset/3-12550675
Ylläoleva juttu oli Ylellä 29.7.2022. Puskaparkkeilijoita näyttää olevaan moneen lähtöön! Me olemme lähteneet omassa reissamisessa siitä ajatuksesta, että puskaparkit matkalla on pääasiassa nopeita yhdenyön majoituksia. Kaikki mitä on tullut meidän mukana lähtee myös meidän mukana, eli kaikki roskat ja tavarat. Joka kertaa liikkeelle lähdettyä tulee varmistettua, että varmasti ei jäänyt jälkeä meidän oleskelemisestamme. Ymmärrän tosin täysin tuohtumuksen puskaparkkeilua kohtaan. Tässä parin vuoden aikana on monenlaisia puskaparkkeja tullut nähtyä. Normaali parkkialueilla tienvarsilla näyttää olevan melko sikamainen meno ja se ei varmastikaan ole pelkästään karavaanareilun syy. Nykyisin kun parkkipaikoilla ei ole roskiksia, niin pelottavan suuri määrä kaikenlaista jätettä on kertynyt tienlaidoille. Muutama kun sopivasti tolloilee ja törppöilee, niin kaikki tuomitaan hyvin nopeasti samaan kategoriaan. Ikävää. Tästä syytä varmaan kieltokylttejä satelee pitkin hyviä puskailupaikkoja. Me noudatellaan sitä linjaa, että varmistetaan mieluummin paikan olevan luvallinen ( ja noudatellaan ”ei yöpymiseen soveltuva” kehoituksia ja kieltokylttejä ), kuin laitetaan satunnaisesti johonkin upeaan rantamaisemaan. Pääasiallinen idea meidän pesueen puskaparkkimajoituksessa on saada yö nukuttua rauhassa, unen läpi on hankala nauttia ältsin siististä ja upeista maisemista.
Viikonloppu syksyisessä lappilaismaisemassa riitti lataamaan akkuja taas normaalimenoon ja tuiskeeseen.
