Kesäkausi 2021 käynnistyi katsastuksella ja kohtuullisen laajoilla huoltotoimenpiteillä ennen tienpäälle pääsyä. Alamäki kohti etelää pääsi starttaamaan kesäkuun alussa lähestulkoon alkuperäisen suunnitelman mukaan. Matkalle osui jälleen paljon kummallisia nähtävyyksiä, erikoisia maisemia, hienoja paikkoja ja paljon kesäistä baanaa rattaiden alla. Hyvät kelit olivat koko reissun läsnä. Säätiedotus lupasi taivaalta tulevan kaikkea mahdollista sadetakeista sammakoihin, mutta auringon lisäksi taivaalla ei juurikaan muuta liikkunut. Sade ei piinaa, sade ei haittaa mantraa ei tarvinnut käyttää missään vaiheessa. Reissu sujui vaatetuksen osalta pääasiassa shortseilla ja t-paidoilla.
Asuntoauto oli pakattuna ja melkein lähtövalmiudessa. Jarrujen ilmaaminen oli viimeinen juttu, joka saatiin valmiiksi 2minuuttia ennen liikkeelle lähtöä ( Lue edellinen postaus muista huoltotoimenpiteistä ). Toisaalta olimme jo melkein tunnin myöhässä ensimmäisestä suunnitellusta lähtöajasta.
Lähes kansallispuisto vaeltelua ( ensi vuonna virallista )
Ensimmäinen etappi oli Sallan Poropuisto. Asuntoauto raksutteli mittariin talteen 210 kilometriä. Matkalla Sallaan kävimme pudottamassa 1900-luvun puolelta olleen suvun valokuva albumin ukkini veljelle Räisälään. Minulla on pidemmän aikaa ollut projektina keräillä ja skannailla suvun valokuvia talteen digitaalisille medioille. Matkalla huomasimme Suomutunturin ympäristön näyttävän oikein mielenkiintoiselle tulla joku päivä tekemään tarkempaa tuttavuutta asuntoautoilun merkeissä.
Meillä oli tarkoitus reippailla Aihkipetsin kierros ( 26.6km ). Vernan partio ryhmä oli suunnitellut vaelluksen ja me Iitun kanssa lupauduimme apukäsiksi ja tätä kautta Veikka oli mukana enemmän, tai vähemmän ”vapaaehtoisesti-pakotettuna” auttelemassa.
Aihkipetsistä on tulossa vuonna 2022 kansallispuisto, joten nyt oli viimeiset mahdolliset hetket kokea alue omassa rauhassaan. Kansallispuisto status tarkoittaa melkoisen paljon enemmän muita liikkujia, joten meille tämä oli varmaan otollisin hetki käydä tutustumassa alueeseen. Sallasta emme halunneet enää lähteä takaisin ylämäkeen ( eli Rovaniemelle ), joten tämä tarkoitti, että asuntoautossa kulki mukana koko kesälomareissun ylimääräisenä teltta, 4makuupussia, 4rinkkaa, 4makuualustaa, 4 paria kumisaappaita, trangia, riippumatto hyttyssuojineen ja erinäinen nippu muita retkivarusteita. Samoin mukana oli aiemmilta reissuilta tutut 4 maastopyörää, 2 skeittilautaa ( Tampereen jälkeen 3 skeittilautaa ), rullaluistimet, 4 pyöräilykypärää, SUP-lauta ja erinäinen nippu muuta harrastevälineistöä kaiken normaalin vaatearsenaalin lisäksi. Jälleen kolkuteltiin asuntoauton maksimimassoja. Rovaniemi-Salla välin mukana oli lisäksi kuivamuona/retkieväät 4:n henkilön 3:n vuorokauden vaellusta varten.
Ensimmäinen ruokailu koko porukalla pidettiin Poropuiston parkkipaikalla. Ennen matkantekoa oli helppo laittaa ruokaa koko Vernan partio köörille asuntoauton kaasukeittimellä, joka on huomattavasti normaalia trangiaa tehokkaampi ja ruokaa saatiin väsäiltyä koko köörille kerralla.
Aihkipetsi, rauhaa ja yön ääniä
Meidän pesueen kokonais taaperrusmääräksi tuli n.31km. Lisämatkaa tuli toisen yön majapaikan takia ( Siskellammilla ), josta tuli pieni haarautuma viralliselta reitiltä, joka on kokonaisuudessaan 26.6km. Ensimmäisen yön majoituimme Hevosojan lähistöllä olevalla laavulla. Retken toisen yön vietimme Siskellammilla. Se ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta paikka oli lumoavan upea. Pieni mutka matkaan oli upeudella perusteltu ja ihan puhtaasti tuuriin pohjautuen päädyttiin tähän majoituspaikkaan ( osa porukasta ei ollut ihan kartalla 😀 ).
Yö unien kanssa paikka ei ollut optimaalisimmasta päästä. Kahdella joutsen pariskunnalla oli jengitappelua muistuttava kohtaaminen lammella tasan puolen yön aikaan. Kauniita lintuja, mutta kovin äänekkäitä ja rumaäänisiä kaahottajia. Mie olin parkkeerannut meidän teltan ihan lammenrantaan nauttiakseni ilta-auringon tarjoamasta valosta. Sen jälkeen kun joutsenet lopettivat rähäkkänsä, niin paikalle tulivat kunnallisvaltuuston kokousta pitämään sorsat. Maksimimäärä luontoääniä ei kuitenkaan riittänyt pitämään silmiä avoinna, vaan loppujen lopuksi hiljenevään metsäiseen äänimaisemaan oli rauhoittavaa nukahtaa.
Kiersimme reitin myötäpäivään. Alkumatkalla oli muutamia kunnon aihkimänniköitä. Puiden kaarna oli paksua ja ilmeikästä. Kulkeminen oli kohtuullisen helppoa kuivalla, kangaspohjaisella polulla kantamuksista huolimatta. Muutamia mielenkiintoisia, mainitsemisen arvoisia kohteita oli Siskellammit, Ruuhitunturin huiputus ( näköalatorni ) ja Kalliolammilla oleva Aihkipetsin päivätupa.
Matkan varrella ei ollut kovinkaan paljoa muita kulkijoita. Vastaan tuli pari perhettä ( Joista toinen oli parkissa kahvilan alueella ), koiranulkoiluttaja koirineen, sauvakävelijä ja pari muuta kulkijaa. Aivan loppupäässä reittiä olivat töissään reitin kansallispuistokuntoon laittavat rakentelijat. Reitin varrelle oli talven aikana raahattu uusia pitkospuita, jotka odottelivat asennusta paikalleen. Tässä vallattomammin maastossa sijainneessa muodossaan ne teki kulkemista hidastamaan haasteellisia ratoja.
Kevät oli ollut kohtuullisen vetinen, joten vesistöjen ylityspaikat ja suot olivat TODELLA märässä kunnossa. Vanhat pitkokset olivat lahonneet vuosien saatossa osaksi maisemaa uusien odotellessa asennustaan. Reitillä joutui kulkemaan kielikeskellä suuta välttääkseen ylimääräisiä lenkkareiden kasteluja. Lapset olivat valinneet kulkukengikseen kumpparit. Me aikuiset olimme vastuuttomampia lähtien pelkillä vaelluslenkkareilla ( Salomon speedcross ). Hassua kyllä, kaikki selvisivät pääosin kuivin jaloin ja rakoitta.
Kuvauskalustoa ja maisemaa
Tekniikasta innostuneena olen pikku hiljaa parannellut reissussa mukana kulkevaa kuvauskalustoa. Mukana oli parempi ja uudempi drone ( aka nelikopteri ). Hankin talven aikana DJI:n valmistaman Mavic Mini 2-mallisen lentovälineen ”Fly more” -paketilla. Sen kautta on näppärä saada kuviin hieman normaalista poikkeavaa kuvakulmaa ja videomuotoista materiaalia. Drone on sen verran pieni, että se sopii hyvin rinkkaan mukaan. Aurinkokenno laturi oli myös näppärä olla mukana. Varsinkin kun aurinko paistoi lähes koko vaelluksen ajan. Aurinkokenno laturin kautta oli helppo pitää kamera, puhelin ja drone täydessä latingissa ja se keräsi varavirtalähteitä täyteen energiaa matkan aikana rinkan päälle viritettynä.
Veikka oli valinnut mukaan majoitteekseen riippumaton. Ilman hyttyssuojaa öistä olisi tullut todella pitkiä, vaikka päiväaikaan sääskiä ei juurikaan näkynyt. Kesäkuun alku on kerrassaan mainiota aikaa kulkea lapin reittejä.
Kolmantena päivänä reippailimme ruuhitunturin päälle. Maisemat olivat vaikuttavat ja matka yöpaikkana toimineelle Siskelilammelle näytti lyhyelle huitaisulle. Ruuhitunturilta suuntasimme melkein yhtä marssia takaisin Poropuiston parkkipaikalle. Osallistuneilla alkoi selvästi kiillellä jo kodin lihapadat silmänurkassa. Ruokailu hoidettiin jälleen asuntoauton kaasulla kun se kerran oli käytössä ja tässä vaiheessa muut partiolaiset suuntasivat Rovaniemelle meidän jatkaessa hyvin alkanutta kesäreissua.
Vaellushuoltoa, kylpylää ja matkamajoitusta
Pari yötä ja kolme päivää maastossa ryvettää yllättävän paljon kulkijoita. Asuntoauton sisäosan ilma oli sen verran sakeaa, että päätimme suorittaa pesuhuoltopysähdyksen Kuusamon tropiikissa ( kylpylä ). Voin sanoa, että sauna ja vedessä lilluminen tuntui yllättävän hyvälle rinkan painamille lihaksille ja jaloille. Itsepalvelu R-kioskilta Tropiikin aulasta oli näppärä ostaa saunajuomat mukaan.
Parin tunnin saunomisen ja vedessä venymisen jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa. Hiljainen kansa veti jälleen puoleensa. Ilta-auringossa kansa vaatetuksineen näyttää todella mystiselle. WC:n mittaisen ja pienen hämmästelykummastelu tauon jälkeen olimme valmiita jälleen tienpäälle.
Vaellus ja siihen päälle sauna-kylpylä-lilluminen oli yllättävän väsyttävää, joten päätimme ajella jaksamisen mukaan. Majoitusmuodoksi olimme valinneet puskaparkin. Silmän luppaseminen on yleensä jo liian myöhäinen kohta valita paikkaa. Tällä kertaa silmät jaksoivat pirteänä Hyrynsalmen kulmille asti. Matkaa Gotilon mittariin kertyi 272km. Löysimme sopivan rauhallisen pysäkin selkeästi tienlaidasta erillään muutama kilometri ennen Hyrynsalmea ( p-hietalahti ). Ainoa hieman huolestuttavampi asia oli heti p-alueen jälkeen oleva jättikokoinen ylämäki, joka seuraavana aamuna pitäisi päästä kiihdyttämään ylös asti ja täyteen vauhtiin.
Kesälomareissu mallia 2021 oli saatu hyvään vauhtiin. Lisää seuraa.
Koko kesäreissu 2021 reissu eteni reittiä: Rovaniemi-Salla ( Poropuisto, Aihkipetsi )-Kuusamon Tropiikki-Hyrynsalmi ( p-paikka pohjoisesta päin tultaessa )-Lieksa ( Pielisenmuseo )-Kitee(Syrjäsalmi, NightwishStory ) -Parikkalan patsaspuisto-Kummakivi-Sahanlahti ( Puumala )-Lahti-Tampere-Lavia-Kristiinankaupunki-Ylivieska-Raahe-Oulu-Rovaniemi. Kilometrejä tuli reippaasti ja aikaa kului paripäivää yli pari viikkoa. Yksi yö ( Sahanlahti ) oltiin leirintäalueella.
