Asuntoauton kesäreissu 2021 eteni hyvää vauhtia hienossa säässä. Olimme käyttäneet jo muutaman päivän ja matkaa oli taitettu useampi sata kilometriä. Hyrynsalmen lähistöllä ollut parkkipaikka osoittautui erittäin rauhalliseksi yöpaikaksi. Ei turhaa meteliä, tai kummallisia kulkijoita. Aamuauringossa oli mukava syödä aamupalaa, harjata hampaat ja pikku hiljaa laitella päivää käyntiin.
Kesäreissun edellinen osa löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/taas-mennaan-kesareissu-06-2021-osa1-vaellusta-ja-taivallusta/
Museoähkyä etsimässä
Pielisen museon ( https://www.lieksa.fi/museo ) parkkipaikan saavutettuamme aloitimme museokierrokselle valmistautumisen Italian padan väsäämisellä. Nälkä ei ole kiva museo kumppani ja pesueessa on useampi, joilla voi iskeä paha nälkäkiukku. P-alueelta löytyi varjoinen nurkkaus, mihin aurinko ei mollottanut täydellä voimallaan. Mie otin päivänokoset ja ruoka valmistui omasta näkövinkkelistäni kuin itsekseen. Onneksi ruokailimme ennen museo alueelle menoa, sillä se oli VALTAVA. Rakennuksia on hurja määrä ja nähtävää alueella on aivojen tallennettavaksi läkähdyttävä määrä. Mie luovutin siinä vaiheessa kun Veikka tuli kertomaan innosta puhkuen, että löytyi navetan ylinen, joka oli täynnä separaattoreita. Innosta puhkuen on ehkä väärin ilmaistu.
Lennättelin alueella dronea, koska kävijöitä ei ajankohdasta johtuen kovin paljoa ollut. Kävin kysymässä infosta luvan lennättelyyn. Olin rautapedon lähistöllä ( jos melkein puhkiruostunutta pikku veturia voi sellaiseksi sanoa ) lennättämässä kohtuullisen matalalla kun silmänurkkaani sattui rajatolppa. Tässä vaiheessa aivoni heitti hanskat tiskiin ja luovutti ajattelemisen. Ainoa ajatus joka putkahti piuhastoja pitkin oli: ”Rajavyöhyke, ei tässä saa droneilla, vankila kutsuu”. Lennätin dronen minkä propeleista lähti takaisin kämmenelleni ja samanlaista vauhtia pakkasin dronen takaisin laukkuun piiloon. Kyräilin alkuun mielessäni, että infokaan ei ollut mitään sanonut rajan läheisyydestä. Tässä kohtaa aivoihin alkoi pikku hiljaa ilmestyä pieniä kipinöitä kertomaan asioita. Me ei ehkä olla ihankaan lähellä raja-aluetta. Viimeksi kun kartasta kurkkasin, niin Lieksasta on jonkinmatkaa raja-aluelle. Info ei maininnut mitään tällaisestä. Satuinkohan mie juuri äsken bongaamaan mainoksen vanhasta rajavartio mökistä aluella. Sykkeen tauottua oli mukava tutustua vanhaan rajatupaan. Vaikka oikeaa aihetta lennättämättömyyteen ei nyt ollutkaan, niin päätin kuitenkin pitää dronen loppu museokierroksen laukussaan ja keskittyä historiaan.
Museo oli käymisen arvoinen paikka. Söimme vielä museokaupasta jäätelöt palkinnoksi reippaasta kiertelystä. Oli aika jatkaa pikku hiljaa matkaa kohti Kiteetä. Päädyimme ajelemaan pienien teiden kautta. Enon kohdalta kurvasimme kohti Koveroa ja sieltä Tohmajärven kautta Kiteelle. Kävimme ilmoittautumassa äidin luona ja suuntasimme kaupan kautta kohti Syrjäsalmea. Keli helli ja vesi oli lämmintä niin kuin aina. Päivän aikana kilometrejä kertyi kokonaisuudessaan 385 kappaletta. Nuoriso singahti välittömästi auton pysähdyttyä rantaan uimaan ja suppailemaan sorsapoikueiden sekaan.
Kitee, sukulointia ja ajankulua
Nightwish Story ( https://nightwishstory.com/ ) oli mielenkiintoinen kokemus ja se osui sopivasti päivälle, jolloin oli hieman normaalia märempää. Taivaalta sateli vettä ja ilma oli valtoimenaan tuulen puhureita, joten nyt oli erinomainen aika tutustua paikalliseen suuruuden historiaan. Valtavasti infoa, mielenkiintoisia tarinoita ja sopivan kompakti tila, että museoähky ei päässyt iskemään täydellä voimalla.
Tälläkin kertaa osuimme Kiteelle superpesis pelin aikaan, mutta jälleen kerran se järjestettiin Juvalla. Meillä on käsittämättömän huono ajoitus siihen nähden, että tykkään pesiksen seuraamisesta.
Kiteen Hutsista lähtee muutamia sopivan mittaisia reittejä maastopyöräily harrastusta ajatellen. Maastoon on merkitty useampi reitti ja melkein kaikki vaikuttivat pituutensa puolesta juuri sopiville lapsiperheen päiväajelulle ( https://www.kitee.fi/karelianpolut ). Meillä kaikilla tosin oli muutamia harhaluuloja paikallisista maastoista ( jotka kyllä jo parin ensimmäisen kilometrin kohdalla korjautuivat oikeaan sektoriin ). Esimerkiksi oletus mäettömyydestä, tai mäkien olemista jyrkkiä, pitkiä ja haastavia. Hutsin reiteillä on kaikkia edellämainittuja. Jyrkkiä mäkiä, jotka ovat pitkiä ja haastavia. Reitit olivat erinomaisessa kunnossa ja niitä oli todella kiva ajella lujempaakin vauhtia. Kuivaa ja nopeaa pohjaa. Mutta ne mäet. Sääsket iskivät kiinni kohtuullisen hanakasti pysähtyessä juoma, tai hengahdytauolle.. Vähemmän niitä on kuin kotipuolessa, mutta ärsyttävyydessään ne ovat tasan samaa luokkaa.
Aiemmissa postauksissa mainittu 3d-tulostettu evä oli kohdannut tiensä pään ja siitä oli jäljellä enää kiinnike. Mutta pelkkä kiinnike ei sup-laudan suuntaa ohjaa oikeaan ( tai siis suoraan, ei oikealle ). Veikalla iski inspiraatio ja hän vuoleskeli puukolla uuden koivuhalosta. Kiinnittämiseen riitti pari ruuvia ja porakone ( jotka enolta onneksi löytyi alapihalta, mummolasta ). Tämä toimi erinomaisesti parin suppailumatkan ajan, kunnes vettyi ja putosi kyydistä. Meillä oli ollut oletus, että edellinen evä oli unohtunut Kiteelle, mutta mistään emme sitä onnistuneet löytämään. Uuden evän metsästysoperaatio jatkuu.
Säät suosivat ja Kiteellä käytettiin paljon aikaa rannassa olemiseen ja uimiseen. Veikan ja Vernan serkkutytöt oli myös onneksi paljon aikaa rannassa, niin aika ei käynyt kenelläkään tylsäksi. Ja eipä se koskaan Kiteellä ollessa ole käynyt. Taas kävimme visiitillä äitin, enojen ja tätien luona täyttämässä vuoden pyörös ja piirassyöntikiintiöt.
Koivikon tilalla kävimme Kiteellä oleilun aikana syömässä pari kertaa lounasta. Sinne on nousemassa uusi ja uljas matkaparkki. Kuulimme siitä suoraan isännältä, joka heti matkailuautomme huomattuaan tuli asiasta tiedottamaan. Virallisesti vasta seuraava kesä tulisi olemaan ensimmäinen, mutta nytkään ketään ei kuulemma pois käännytetä. Koivikon alue on sympaattinen maalaismiljöö. Täältä löytyy ruokailu mahdollisuuksien lisäksi jättimäinen, vanha lehtikuusi vuodelta 1847. Puu taitaa olla nimeltään Augusta ( https://www.kotikarjala.fi/article-6.6.49532.26148c35ff ) ja se on tyvimitaltaan kunnioitettavat 947cm.
Takaisin tielle, Kummakivi, patsaspuisto ja myrskyn mourinaa
Monena vuonna olemme suunnitelleen käyvämme tutkimassa mille Kummakivi näyttää. Se vain tahtoo olla hieman ohi mistään reitistä. Tällä kertaa päätimme tehdä tarvittavat mutkat reitille päästäksemme kummastelemaan kummaa kiveä kummallisessa paikassa.
Matkalla kummakivelle törmäsimme onnella ja hyvillä muistikuvilla parkkipaikalle, mistä sai ostettua kukkoja ( muikkukukko päätyi mukaan asuntoautoon ) ja kaiken lisäksi p-alueelta löytyi Parikkalan patsaspuisto ( https://www.patsaspuisto.net/ ). Tämä nousi välittömästi top-listalla kärkisijoille karmivimmat yöpymisalueet. Tällä parkkiksella emme viettäneet yötä, mutta silti patsaspuistossa näkemämme patsaat olivat syöpyneet pysyväksi osaksi aivojen painajaismateriaali varantoja. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, patsaspuisto oli vaikuttava, hieno, elämyksellinen, kysymyksiä herättävä, tunteikas, kaikki niitä adjektiiveja mitä taiteen pitääkin herättää. Suosittelen vahvasti pysähtymistä. Etenkin ilta-aikaan ja taskulampun valossa maksimitunnelman saavuttamiseksi. Taiteilija on ollut tuottelias ja hänellä on ollut selkeä punainen lanka taiteessaan. Alueella häröilyn jälkeen oli aika pompata takaisin baanalle ja suunnata kohti kummakiveä, joka olikin pienen, mutkaisen ja soraisen tien päässä. Ruokolahden kohdalla emme jaksaneet leijona juttuja edes miettiä.
Kummakivelle oli vasta rakennetun näköiset, kunnolliset opasteet parkkialueelle ja sieltä lohkareelle. Vaikka kyseessä on jonkinlainen internetkuuluisuus, niin silti alueen parkkipaikka ammotti tyhjyyttään. Reitti oli selkeä ja sitä oli vielä raivattu jonkinverran ( https://visitpuumala.fi/nae_ja_koe/jo-on-kummakivi/ ). Synkkä metsä ei tuntunut ollenkaan pelottavalle Parikkalan patsaspuiston jälkimainingeissa. Kävelyä ei ollut kuin muutama satametriä kun neliömetrin alueella kellottava lohkare täytti näkökentän. Kivenlohkare oli vielä vaikuttavampi kuin kuvissa! Ja mikä hienointa, me oltiin ainoat liikenteessä. Ketään muita kävijöitä alueella ei näkynyt. Ainoa ihmisistä muistuttava asia oli jonkun unohtunut juomapullo. Vaikka kivellä ei ole mitään muuta tekemistä, tai funktiota kuin tasapainotella paikallaan, niin voin suositella. Jo kiven kummallisuus ja paikalla olo oli erittäin vakuuttava kokemus.
Päivän ajomatkaksi kertyi kokonaisuudessaan 236 kilometriä. Päädyimme yöksi äärettömän sympaattiselle Sahalahti campingille. Tilaa oli reippaasti ja Campingin alue oli todella mukavalla paikalla vesistön rannalla. Tänä yönä myrsky saavutti camping alueen. Illalla oli jo jonkinverran tuulta, ei vielä myrsky lukemissa, mutta yöllä tuuli saavutti jo huomattavan paljon rajummat mittasuhteet. Mie heräsin yöllä siihen kun Iitu sai hepulin ja sanoi minulle puiden kaatuvan päälle. Sen parempaa unilääkettä ei olekkaan. Eli kun olin saanut Iitulle sanottua, että tuuli ei kuulosta ja näytä niin kovalle, että puut lähtisi liikkeelle, niin toinen käänsi vain kylkeä ja nukahti. Mie taas en saanut unenpäästä kiinni siitä eteenpäin, vaikka myrsky nyt ei niin kova ollutkaan. Kävyt vain kopsahtelivat ympäröivistä männyistä matkakopin katolle pitäen melkoista konserttia.
Seuraavana aamuna tuuli oli vielä kohtuullisen voimakasta, mutta muuten pahin myräkkä oli jo rauhoittunut. Sahalahden alue vaikutti mukavalle ja tänne voisi ehdottomasti tulla toistekin. Muutaman kilometrin päässä olisi jonkinlainen luola nähtävyys, mutta keli oli aamupäivällä hieman sateinen ja ikävä, joten päätimme pompata takaisin rattaille ja suunnata kohti seuraavaa etappia.
Koko kesäreissu 2021 reissu eteni reittiä: Rovaniemi-Salla ( Poropuisto, Aihkipetsi )-Kuusamon Tropiikki-Hyrynsalmi ( p-paikka pohjoisesta päin tultaessa )-Lieksa ( Pielisenmuseo )-Kitee(Syrjäsalmi, NightwishStory ) -Parikkalan patsaspuisto-Kummakivi-Sahanlahti ( Puumala )-Lahti-Tampere-Lavia-Kristiinankaupunki-Ylivieska-Raahe-Oulu-Rovaniemi. Kilometrejä tuli reippaasti ja aikaa kului paripäivää yli pari viikkoa. Yksi yö ( Sahanlahti ) oltiin leirintäalueella. Säänhaltijat olivat myös suosiollisia kelien puolesta. Sadetta oli yhtenä iltapäivänä ja kesämyrskykin osui yön ajaksi. Tosin käpyjen tippuminen katolle kesken parhaiden unien ei ole kivaa.
