Kitee oli hyvä meille, mutta oli aika jatkaa matkaa. Reissun edellinen osa löytyy täältä: ( https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/kesareissu-2023-osa1-pelkkaa-juhlaa/ )
Meidän perheen kesää paaluttavien juhlien aikataulu hiipi huomaamatta taka-alalta kohti näyttämön keskiötä, joten oli aika jatkaa matkaa suunnaten kohti eteläpuolella olevaa naapurivaltiota. Kiteellä varasimme liput pari päivää ennakkoon Viking Gabriellalle, joka tulisi kuljettamaan meidät laineiden yli Viroon. Auton mittasuhteet mittailin jo ennen reissuun lähtöä Rovaniemellä. 3.2metriä korkeutta ja aavistuksen vajaa 7metriä pituutta kun pyörätelineen äärimmäisen pisteen kohdalle. Viron lautoilla oli onneksi aika väljähkö tuo mittari, minkä sisälle piti mahtua.
Tämä on Gotilon ensimmäinen matka ulkomaille meidän komennossa. Tarkoitus oli startata välittömästi Kitee-Vimpeli pesäpallopelin jälkeen tienpäälle, mutta kotijoukkueen tappion kirveltämä päätimme mieluummin viettää illan saunoen Syrjäsalmessa ja suunnata vasta aamulla liikkeelle kohti Helsinkiä.
Matka on pitkä, joten illalla olisi ollut kiva ehtiä edes 100km lähemmäs Helsinkiä. Laiskuuden ja kirvelevän tappion takia päivässä ajettavaa välimatkaa tälle etapille tulee 422 kilometriä. Yhteen menoon ajaminen on suoraan sanottuna syvältä ja poikittain, joten matkalla kävimme Lappeenrannassa huoltamassa vaatteita ( Prisman 24/7 pesula ) ja tervehtimässä Tomia ja Annia, jotka on usein pohjoisen reissullaan poikenneet meitä tervehtimässä. Kotkassa pidimme lyhyen reippailun Sapokan puistossa. Tai no, teineistä 1/2 ei alkanut edes reippailemaan. Ja se 1/2 joka saatiin reippailemaan oli pettynyt kun emme löytäneet jäätelökioskia alueelta. Miljöö tosin oli rentouttava, rauhallinen ja idyllinen. Sorsaisa etten sanoisi. Verna sai kerättyä tammenlehvän mukaan kesäajaksi annettua koulutehtäväänsä varten; kasvikansio.
Kolhompaa majoitusta ja vanhan auton oikkuja
Yön vietimme Katajanokan terminaalin pitkäaikaisparkissa. Parkkeeraukselle tuli hintaa karvan verran yli 30€ ilman mitään palveluita. Katajanokalle sompailu oli kyllä melkoinen seikkailu. Tuntui, että kiersimme Uspenskin katedraalin ainakin kolme kertaa ja auto meni loputtomia siltoja, liittymäkaistoja ja risteyksiä ylös ja alas. Auton kytkin otti tästä jostain syystä hieman itseensä ja ei meinannut parkkialueella millään irrottaa. 1:llä ja R-kirjaimella ( pakilla ) auto jäi matelemaan hitaasti valittuun suuntaan ja vaihteiden kytkeminen ei meinannut sujua alkuunkaan paikallaan auton ollessa käynnissä.
Jos liikkumisessa oli pieniä teknistiä haasteita, niin sitä oli myös asunto-osan teknologian kanssa. Jääkaappi oli päättänyt aiemmin päivällä luovuttaa kylmän tuoton kaasulla. Arvelin alkuun syyksi kaasun loppumista. Reissuun lähdettiin sellaisella pullolla, joka oli ollut lämmityskäytössä talven viimeiset pari lumilautailureissua. Keväällä kaasua kuluu huomattavasti talven kylmimpiä aikoja vähemmän, joten arvelin tavaraa olevan jäljellä vielä reilusti. Kävimme kaiken varalta vaihtamassa kaasupullon Pernajan ABC:llä ( 31.90€ ). Pullon vaihdon jälkeen jääkaappi ei suostunut edelleenkään yhteistyöhön. Katajanokan parkkialueella käytin auki jääkaapin takaosan räppänää ja hieman sytkärillä avustettuna liekki saatiin syttymään. Pietzo ei jostain syystä antanut riittävää kipinää syttymiseen. Kaasu kyllä kuulosti liikkuvan riittävän vauhdikkaasti putkistossa. Työtehtävää vaikeutti peruuttaminen suoraan ruusupusikon viereen. Vähemmän yllättäen jääkaapin tuuletusritilä oli juuri tämän ruusupuskan vieressä. Kytkimen kenkuttelun takia paikan vaihtaminen ei tuntunut yhtään houkuttelevalle.
Katajanokka ja lauantai yöpyminen kuulostaa aika hazardille yhdistelmälle, mutta satunnaisia ohikulkevia hilpeitä yön kulkijoita ja karaokesta innostuneita humala hoilaajia lukuunottamatta parkissa oli oikein rauhaisaa viettää yö. Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja kävimme Iitun kanssa kävelyllä Vikingin terminaalissa ( WC ) ja katsomassa, että autojen check-in oli vain 100metrin päässä majoituksesta. Siirryimme suosiolla jonottelemaan laivaan pääsyä. Ihan sama kai se on missä parkkialueella syö aamupalan. Laivalle meillä oli joka tapauksessa varattu buffet. Kytkin toimi onneksi yön mietittyään jotenkuten, joten päätimme selviävämme reissusta ilman matkalla tehtävää kytkin operaatiota.
Asuntoautot lastattiin lähes viimeisinä laivaan. Kaasuosasto käytiin tarkastamassa henkilöstön toimesta ja kaasupullo kabiinin ovi laitettiin tarralla sinetöidyksi. Oli yllättävän jännittävää sovitella asuntoauto kapeaa väylää pitkin laivan uumeniin.
Laivan kannelta on kelin suosiessa upeat näkymäy katsella Helsingin nähtävyyksiä ja ohilipuvaa rannikkomaisemaa. Tällä kertaa katseeni kiinnittyi pitkästä aikaa Vesikko sukellusveneeseen. Netistä löytyi mielenkiintoinen virtuaalikierros Vesikon sisuksiin. Tuolla pitää varmaankin mennä ensi vuonna käymään. https://www.thinglink.com/video/913675598549745665
Gabriellan buffet oli kerrassaan erinomainen jopa nirsoilevien teinien mielestä. Navat raksuen on helpompi käydä laivan kaupoissa ostoksilla, niin ei tule osteltua ihan kaikkea hömppä herkkua mitä vastaan tulee. Jos tax-free myyjien kuulutuksia on uskominen, niin kesän hittituote on Ananas lonkero. Ennen kaikkea ruokailu auttoi myös siinä, että jaksaa suoraan ampaista Tallinnan keskustaan, missä oli meneillään keskiaikamarkkinat.
Päivä Tallinnassa
Auton parkkeerasimme sataman lähistöllä olevalle Kalaranna nimiselle parkkialueelle 5€ päivähintaan. Vaikka olen tietotekniikan insinööri, niin parkkisovelluksen toiminnot oli liian viroksi kirjoitettua saadakseni maksettua parkkeerauksen. Päädyimme kaluamaan läpi asuntoauton jokaisen sopukan läpi etsiessämme kolikoita parkkimittaria varten.
Keskiaikamarkkinat oli mielenkiintoinen tapahtuma, joka veti runsaasti porukkaa ja turisteilulle oli runsaasti silmänkarkkia, ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Paikalle tulleilla keskiaikaharrastajilla oli kerrassaan upeita asusteista. Joka suunnasta putkahteli keskiaikaista tunnelmaa. Teinitkin sain virtaa purettua boffauspisteellä ( pehmomiekkoja ) ja muutamia kuvia keskiaika-asustuksessa saatiin hankittua.
Muutaman tunnin haahuilun jälkeen oli aika lähteä taittamaan matkaa eteenpäin. Matkalla autolle osui sopivasti kohdalle Olevaisten kirkko kun sadekuuro pääsi yllättämään meidät. Hakiessamme sateensuojaa kirkon tiloista huomasimme, että kirkon torniin pääsee kiipeämään pienellä summalla kolikoita. Onneksi olimme löytäneet parkkimaksua etsiessä enemmänkin niitä, koska täällä kelpasi vain kylmä käteinen. Korkeutta tornilla on 60metriä ja sen huipulta, tai oikeammin räystästasalta avautuu yksityiskohtia räiskyvä maisema Tallinnaan. Veikka uskaltautui ylimpien portaiden alaosaan, jonka jälkeen korkeanpaikan kammo ja polvien tutina/tärinä vei voiton. Tornin ulkopuolelle uskaltautuminen vaati itselläkin pari nielaisua. Ulkona oli alkanut satamaan hieman reilummasti porrasjumpan aikana, joten tornia kiertävät rakenteet olivat kohtuullisen liukkaassa kunnossa. Torniin kiipeäminen oli joka portaan väärti. On jotenkin pysäyttävää miettiä kuinka rakentajat aikanaan ovat korkeuksissa tehneet työtään tämän eteen.
Majoitusta ja tarkoituksellisia mutkia matkaan
Vanamoisa camping oli Tallinnan kupeessa oleva leirintäalue ( https://fi.caravanpark.ee/ ). Tämä paikka laitettiin korvan taakse myös myöhempiä reissuja varten. Lähellä olevasta kylästä lähtee suora junayhteys Tallinnaan, joten auton voi huoletta jättää tänne päiväksi kun suuntaa seikkailulle Tallinnan keskusta-alueelle. Ajomatkaa tälle päivälle tuli vain 20km. Juuri ennen Vainamoisalle kääntyvää risteystä täräytin 64km/h nopeuskameraan 50km/h tunnissa alueella. Reissusta kun kotiuduimme, niin kotona oli 50€ muistutus odottamassa postilaatikossa. Tuhnukoneisella asuntoautolla on mahdollista ajaa ylinopeutta. Nopeuskamerat kyllä aiheuttaa runsaasti ärsytystä, joka jatkuu pitkälle iltaan ja tässä tapauksessa ihan seuraavaan päivään asti.
Harmitusta sulattalin parilla paikallisella oluella. Maut on hyvin samanlaisia kuin kotimaisessa, mutta joskus jo pelkkä vaihtunut etiketti rikkoo kivasti vanhoja rutiineja ja sulattaa ärtymystä. Ilta otettiin muutenkin rennosti. Pelattiin koko porukalla muutama erä Skip-boa ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Skip-Bo ). Skip-bolle vahva suositus. Aiheuttaa korkeita ääniä ja jännittäviä tilanteita. Lapset oli kuulleet pelistä kavereiltaan pelkkää positiivista ja muutaman pelin jälkeen tämä nousi myös kohtuullisen korkealle meidän pelilistalla. Ja ennen kaikkea pelatessa alkoi hyvin unohtumaan peltipoliisin aiheuttama sapetus ja harmitus.
Saimme illan mittaan myös pyykkiä pestyä ( osa mukana kulkevista teineistä ( 2/2 ) oli unohtanut toimittaa osan pestävästä tavarasta Lappeenrannassa koneeseen ). Kävimme kuuliaisesti ostamassa tiskiltä ohjeiden mukaan pesuaikaa. Tässä välissä joku oli jo ehtinyt täyttää pesupaikassa olleen koneen ( josta ohjeet pesukoneen käyttömaksuun luimme ). He olivat todennäköisesti vasta menossa suorittamaan maksua, tosin ilman mitään kiirettä. Me etsimme toiselta pesupaikalta suosiolla tyhjän koneen.
Alue oli todella kiva. Sopivasti porukkaa. Alue sijoittui peltoaukealle, mutta ympäriinsä näkyi lintuja ja luonnon elämää. Tällä alueella oli myös todella rauhallista. Joskin seuraavana aamuna naapuri asuntovaunun pikku väellä kuului hirttävän hihna jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä melko vihlovan vinkuvasti kiinni. Ja useita kertoja. Se ei onneksi alkanut liian aikaisin aamulla.
Saimme tämän paikan itsepalvelu infopisteeltä ajatuksen mennä käymään Hiidenmaalla ( Hiiumaa ). Esitteiden selailu sai kipinän iskemään.
Tällä alueella olisi ollut jonkinlainen luontopolku, mutta edellisillan Hiiunmaan esitteistä bongatut paikat halusivat päästä löydetyksi ja tutkituksi. Varasimme online palvelun kautta paikat Hiiunmaalle menevään lauttaan ja suuntasimme kohti Haapsalua, mistä lautta starttaa. Kutsun vaimoani Iituksi. Oli hauskaa, että laivan nimi oli Tiiu. Iit oli valinneet ohituskaistan T:hen nähden. Kirjainkaimalaiva. Lauttamatka kesti hieman yli tunnin. Onneksi laivalla oli ruokailumahdollisuus, joten pääsisimme suoraan nähtävyys asiaan lautan rantauduttua.
Majakoita ja armeija museo.
Ensimmäisenä suuntasimma saaren pohjoiskärkeen. Iitu olisi halunnut käydä villatehtaassa, mutta ikävä kyllä se oli suljettuna juuri tänä päivänä. Siispä suuntasimme ensimmäiseksi katsomaan Tahkunan majakkaa( https://www.visitestonia.com/fi/tahkunan-majakka ). Majakalle vievä tie oli kapea ja äärettömän hauska ralli-mutka-pätkä. Veikka korkeanpaikan kammoisena uskaltautui 2/3 korkeuteen ja palasi sen jälkeen alas. Vernan ja Iitun kanssa kiipesimme ”katolle” asti. Läpinäkyvä ritilikkö on ainoa oikea valinta korkeimman kohdan alaspäin olevalle osalle. Hiukkasen koitti itselläkin hirvittää. Toisaalta omalla epämukavuusalueella olo on todella virkistävää ( ja tässä tapauksessa hirvittävää ). 42.7metriä korkea majakka tarjoaa hienon maiseman. Majakka on ostettu 1871 maailmannäyttelystä samalta puljulta, joka on vastuussa Eiffelin tornista. Majakan sisätiloissa oli rakennettu valoilla ja tausta ambienssilla melkoisen jännittävä tunnelma. Täällä voi olla melko mielenkiintoista kokea bileet ( tilat näyttivät sellaisille, että ne soveltuisi vaikka minkälaiseen party-tapahtumaan ).
Saaren samassa nurkkauksessa sijaitsee Estonian muistomerkki. Muistomerkkiin kuuluva kello soi kovalla tuulella itsekseen. Kellossa on neljään suuntaan osoittavat ”nuken” päät ja rakennelma itsessään muistuttaa hieman laivaa edestäpäin kuvattuna. Monumentti vaikutti alkuun irralliselta nähtävyydeltä rannalla ollessaan, mutta luettuamme infotaulun moniasia avautui; vaikuttavuus ja tarina iskivät suoraan sieluun.
Siirryimme takaisin tienpäälle ja ajoimme muutaman kilometrin kiharaista pikku tietä takaisinpäin. Vanhan pahvisen T-30 panssarivaunun kohdalta käännyimme armeijamuseon pihaan. Mie ja Veikka hihkuimme innosta. Olihan tämä mielenkiintoinen paikka, vanhaa armeija historiikkia ja mekaanisia laitteita. Paikka on hieman ränsistyneen ja rähjäisen oloinen, mutta paljon käytössä ollutta ja hieman oudompaa laitteistoa on alueella runsaasti näytillä. Lähes kaikkiin laitteisiin pääsi tutustumaan sisätiloihin. Jotain kummallisen viehättävää on äärimmäisen karuissa ohjaamoissa, kuten Zil, Gaz, tai BTR. Onneksi meillä oli käteistä edelleenkin mukana. Täällä(kään) ei kortti käynyt. https://militaarmuuseum.ee/front-page/ . Hinta oli erittäin kilpailukykyinen kaikkeen nähtävään nähden. Tai no, tämä riippuu kysyykö minulta ja Veikalta, vai Iitulta ja Vernalta.
Lisää korkeita paikkoja ja nopeita siirtymiä
Armeija museon jälkeen oli aika siirtyä länsilaidalle Hiidenmaata. Saaren pienen koon huomaa siinä, että matkassa ei mennyt asuntoautollakaan puolta tuntia kauempaa. Matkalla oli poliisipartio mittaamassa nopeuksia. Tällä kertaa säilyin ilman muistutusmaksua.
Kopun majakalla koettiin ihmeitä ja kummia kun Veikka suostui tulemaan majakan huipulle asti. Altistus korkeille pakoille alkaa selvästi kantaa satoa :D. Tosin tämä altistus ei ole ollut tarkoituksellista. Jostain syystä muulla perheellä on ollut suuri kiinnostus kaikkeen taivasta kohti kohoavaa kohtaan. Majakka on 36 metriä korkea, joten parillakin metrillä on selvästi vaikutusta korkeuden kokemukseen. Kopun majakka oli vanha ja se kyllä näkyi ja tuntui. Vaikka valurautamajakat on hienoja ja tunnelmallisia, niin kivimajakka laittaa aina miettimään sitä työmäärää ja aikaa, joka sen pystyttämiseen on tarvittu. Majakka on Hiidenmaan korkeimmalla paikalla, mutta saapuessa en kyllä ollut mitään isompaa mäkeä huomaavinani. https://www.visitestonia.com/fi/kopun-majakka
Tässä vaiheessa arvoimme lähtisimmekö kohti Saarenmaata, vai takaisin mantereelle samalla lauttareitillä mitä tulimme. Tämän päivän nähtävyysähky ehkä osaltaan vaikutti siihen, että päädyimme suuntaamaan kohti Pärnua. Viro on kohtuullisen pieni maa, joten tällainen päätös ei johtanut kuin parin tunnin ajomatkaan. Ruokapaikkaa mietimme myös. Tosin mitään kovin mielenkiintoista ei tuntunut saarelta osuvat haarukkaan pikaisella googletuksella. Tässä kohtaa meidän kartturi päätti oikaista saaren halki. Oikaisu meni pitkin sorateitä ja sen seurauksena auton perässä olevat pyörät olivat kauttaaltaan valkoisessa, hienon hienossa sorapölyssä.
Seuraava lautta oli lähdössä kello 19 ja arvelimme ehtivämme siihen juuri ja juuri. Ja vaikka emme ehtisi, niin voisimme lauttarannassa tehdä ruokaa asuntoautolla. Meidät ohitettiin matkalla rantaan useamman auton toimesta, joten arvelimme jäävämme lautasta. Perillä rannassa olimme 18:50 ja saimme maksettua lauttamatkan. Seuraavaksi jännäsimme loputtoman jonon ihan perimmäisinä sopisimmeko kyytiin. Lautan lastaus oli jo aloitettu kun pääsimme jonoon. Olimme toiseksi viimeset, jotka sopi kyytiin. Lautta oli sentin tarkasti täytetty päädystä päätyyn. Kerrankin tuuri oli puolellamme. Söimme jälleen lautta buffetissa. Näillä lautoilla kivaa oli ruuan painoon pohjautuva hinnoittelu. 100g maksoi 1.7Euroa, joten annosta kootessa tuli mietittyä oikeasti kuinka paljon syö. Ruoka oli maittavaa ja oikein toimivaa.
Lautalta lähdimme suoraan kohti Pärnua. Keli oli ajelulle suotuisa ja maisema oli mukavan vaihtelevaa. Pärnuun saavuttiin 22:03, Konsen kämppärialueelle ( https://konse.ee/fi/ ). Emme olleet taas älynneet varata paikkoja etukäteen, mutta onneksi alueella oli yhden pienen asuntoauton kokoinen parkkipaikka. Aidan vieressä hieman kenossa oleva paikka ei ollut täydellinen, mutta siinä oli hyvä nukkua yö ja toipua päivän rasituksista. Ajomatkaa tuli kaikkinensa 363km ja lautan kyydissä mähösimme ( oikeasti tämä oli aika aktiivista 2h52min ). Kiva, mutta todella raskas päivä.
Konse oli yllättävän mukava ja siisti paikka. Joskin emme olleet tottuneet ihan näin tiiviiseen parkkeeraamiseen ja naapurin läheisyyteen aiemmin. Kaupungin läheisyydestä iso + -merkki. Aluella sanottiin, että eivät voi suoraan taata 3:n yön majoitusta, mutta aamulla sekin järjestyi kun oikea henkilö tuli työvuoroon. Aamulla kun olin purkamassa pyöriä kyydistä, että lähdemme kaupunkiin, niin lähistöllä ollut suomalaiskaravaanari ehdotti meitä ottamaan hänen paikkansa mieluummin kuin aidan vierusparkin. Siirsin auton mukavammalle alueelle nurmikolla todella suurella riemulla. Paikka oli sopivasti vielä puunvarjossa. Parnuun oli tulossa varsinainen hellepäivä.
Jatketaan tarinaa seuraavassa osassa, joka löytyy täältä: https://www.ooppari.fi/Gotilo/asuntoauto/kesareissu-2023-osa3-rantaa-ja/
