Välillä mukava kirjoittaa muutama sananen ajankohtaisista retkistä. Kaiken lisäksi nyt olen saanut taiteen maisterin opinnot valmiiksi, joten nyt on aikaa myös hieman vapaampaan kirjoitteluun blogin muodossa. Tosin tämäkin kirjoitus sitten otti melkein kuukauden aikaa löytää näppäimistöltä valmiiksi asti. Ei se vauhti, vaan matka.
Lähtövalmistelut
Kelit näyttivät vuodenvaihteen suhteen erinomaiselle asuntoautoilu/lumilautailu yhdistelmää varten. Näinpä päätimme suunnata Pyhätunturille uutta vuotta juhlistamaan. Pyhätunturin ongelma asuntoautolla kulkemisen näkökulmasta on, että siellä ei ole rinteiden välittömässä läheisyydessä päiväpaikkoja tarjoavia leirintäalueita. Lähin sellainen on muutaman kilometrin päässä rinteistä, mutta koska Gotilo koittaa olla hieman nihkeä starttailemaan aamulla aikaisin ( samoin kuin lapset ), niin haluamme olla sopivan lähellä mäkeen pääsyä omien aikataulujen mukaan. Kausipaikka ei ole meidän näkökulmasta paras mahdollinen vaihtoehto. Talvella kuitenkin iskee tarve päästä johonkin muuallekin, kuin vain yhteen tunturikohteeseen. Auton parkkeerasimme näiden reunaehtojen vallitessa luontokeskuksen parkkipaikalle.
Aiemmista reissuista oppineena aloin jo hyvissä ajoin laittelemaan autoa lähtökuntoon. Näinä sähkönhinnan huippuaikoina oli todella ikävää huomata, että asuntoauto oli unohtunut melkein kuukauden ajaksi lämmitykseen 1kW vastuksen voimalla. Nyt tosin löytyi selitys siihen miksi sähkön kulutusta ei ole ihan optimiin saatu puristettua. Samoin kuin asuntoautosta roikkuvat jääpuikot oli aika hyvä vinkki, mutta ei vain huomannut.
Aggregaatti lähti käyntiin parilla nykäisyllä. Asuntoauto käynnistyi nätisti puolen tunnin lämmittämisellä ja pakkaaminen sujui kohtuullisen helposti. Lumiketjut nousivat tottuneesti kyytiin ja edellisenä iltana sain pakattua laudat, kypärät, selkäpanssarit, pipot ja hanskat matkaan. Asuntoauton pakkaaminen on rutinoitumassa hyvää vauhtia ja se nopeuttaa selvästi liikkeelle lähtöä. Vaihtelin myös asuntoauton hupiakun. Tosin jo ensimmäisellä reissulla tuli huomattua, että olisi ehkä kuitenkin kannattanut päivittää se 100Ah akkuun 60Ah akussa pysymisen sijaan.
Ennen vuodenvaihdetta
Tavoite oli olla liikenteessä hyvässä ajoin ehtiäksemme ainakin muutaman laskun tahkota rinteitä ennen kiinni menemistä. Teini-iässä olevien matkaseuralaisten kanssa lähteminen on kuin koittaisi vanhan auton startata liikenteeseen. Suostuttelu on aloitettava aamulla aikaisin, mutta siltikin kosla on liikahtaa vasta iltapäivällä väkisanojen ja paukkuvan pakoputken ryydittämänä. Ajokeli oli hieman kolhohko, joten perillä oltiin 15 aikoihin. Pari tuntia mäenlaskua jätti sopivasti nälkää seuraavan päivän alamäkeilyyn.
Kotona olimme tehneet valmiiksi pari pellillistä pizzaa. Me jäätiin lasten kanssa vielä laskemaan parkkia kun Iitu lähti lämmittelemään pikaista välipalaa ennen tulishown alkamista. Kävimme autolla haukkaamassa muutaman nopean siivun ennen kuin oli jo pakko suunnata kohti Tajukankaalla ollutta esityspaikkaa. Auton olimme parkkeeranneet luontokeskuksen parkkipaikalle, joten Tajukankaalle joutui kapuamaan rinteiden reunaa melkein puoleen väliin asti. Lapset harmitteli, että pulkat ja rattikset ei olleet mukana. Teinitkin haluavat helppoa alastuloa laskun muodossa. Välineellä ei väliä, kunhan sillä pääsee lujaaa. Pyllymäessä on liikaa kitkaa.
TuliShow alkoi hieman myöhässä, melkoisessa lumisateessa ja pienessä pakkasessa. Käymisen arvoinen kokemus isolla peukutuksella. Tajukangas on paikkana hieno. Valaistut lumijääputoukset katsomon taustalla luovat tunnelmaa. Katsomoista oli todella hyvä näkyvyys itse tulishowhun. Kokonaisuudessaan tilaisuudessa oli jotain todella maagista tulen, jään ja lumen tanssiessa ympäriinsä. 19:00 käynnistyneet tulishown jälkeen oli hyvä kävellä suoraan kaakaolle+oluelle Calle-taloon.
Takaisin autolle mentiin alamäkeen melkoista liukuakrobatiaa käyttäen. Hauskaa oli, vaikkei kelkkoja ja pulkkia löytynytkään matkasta.
Autolla lämmiteltiin pizzaa ja vieteltiin iltaa. Hieman ennen puolta yötä lähdettiin siirtymään takaisin ulkoilmaan seurailemaan rakettien pauketta ja illan toista tulishowta, joka oli 100metrin päässä autolta, hissien ala-asemalla. Ennen tulishown alkua ylhäältä laski alas hiihtokoulun ”tulilohikäärme”. Pikkuinen pakkanen, rakettien pauke ja tulishow loivat aika upean tunnelman vuoden 2022 vaihtumiseksi vuoteen numero 2023.
Kun tulimme autolle takaisin, niin oli todella ikävä huomata, että joku valopää oli päättänyt ampua muutaman metrin päässä meidän autosta jättikokoisen padan. Autohan oli parkkipaikalla parkissa, mutta silti monessa suunnassa olisi ollut erittäin hyvin tilaa paukutelulle. Odottelimme suosiolla, että pata loppui ennen kuin autoon päästiin sisälle. Samalla parkkipaikalla olleet karavaanarit olivat sentään vastuullisia ja hoitivat rakettien ilmaan lähettämisen riittävillä varoväleillä autoihin ( näkyy kuvissa ). Omalta kohdaltani suurinta huolenaihetta aiheutti auton takaosassa oleva aggregaatti kotelo, jossa on aggregaatti ja sen tarvitsema bensakanisteri. Paljoa ei menty puolen yön yli kun rakettien pauke alkoi hiljenemään. Ihan parhaalla tavalla en meinannut saada unen päästä kiinni johtuen aavistuksellisesta epäluottamuksesta uuden vuoden juhlistajiin.
Uusi vuosi, samaa vanhaa
Seuraavana päivänä kaikilla oli enemmän, tai vähemmän käynnistymisvaikeuksia. Verna ehti ensimmäisenä rinteisiin asti. Mie ja Iitukin oltiin mäessä jo ennen puolta päivää. Ruokailu hoidettiin tällä kertaa Pyhätunturin huipulla olevassa ravintolassa. Mie ja Iitu otettiin lohikeittoa lasten mussuttaessa annokset lihapullia.
Päivän lautailut sujui melkoisen tuulisissa olosuhteissa. Metsät oli kovaa koppuraa ja tuuli tuiversi luihin ja ytimiin asti. Silti mäessä oltiin pitkälle iltapäivään. Aggregaattia tarvittiin taas auton käyntiin avustamiseen. Pakko vaihtaa hehkutulpat ennen seuraavaa reissua.
Takaisintulomatka oli melkoista pottupeltoa. Lunta oli tullut illalla ja pienimpiä teitä ei vielä oltu oikein kunnolla huollettu. Pyhätunturi-kemijärvi väli tuntui sille kuin olisi vain yksi kaista. Kemijärveltä eteenpäin sitten ajeltiin toooooodella pitkässä jonossa, jonka nopeus sahasi n.40-70km/h. Vastaan tuli koko ajan liikennettä ja jonon kärjessä oli joku ylivarovainen turistikuljettaja. Tämän voi päätellä siitä, että he kääntyivät Apukan hotellin suuntaan. Siitä eteenpäin jono kulki tasaista 80km/h GPS-nopeutta.
Napapiirin kohdalla turistit tekivät toisen yllätyksen ylittämällä tien aivan keulan edestä kävellen joulupukin maan suunnasta toisella puolella tietä olevalle Shellille. Kohdassa ei ole minkään valtakunnan jalankulkutietä yli. Parinsadan metrin kiepuran takana olisi alikulkutunneli.
Reissu meni kokonaisuudessaan oikein mainiosti. Kausikortteja on käytetty ahkerasti ja kelit ovat olleet yllättävän suosiollisia tässä alkutalvesta matkailuautolla reissuamista ajatellen.
